– Olemme vuoden alusta ryhtyneet keräämään lastensuojelun tutkijoilta heidän tutkimustuloksiinsa perustuvia suosituksia lastensuojelun käytäntöihin, kertovat Outi Linnossuo ja Ville Santalahti. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Laadukas ja vaikuttava lastensuojelutyö tarvitsee tuekseen hyvää johtamista ja tiedon hyödyntämistä. Tiedolla johtaminen edellyttää tutkitun tiedon käyttöä.
Lastensuojelutyössä yhteiskunnalle on määritelty iso valta ja vastuu lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaajana. Arvokas ja laadukas lastensuojelutyö edellyttää pysyviä, päteviä ja osaavia työntekijöitä. Laadukkaan työn turvaamiseksi lakisääteistä lastensuojelutyötä tekeviltä edellytetään yliopistotasoista sosiaalityöntekijän tutkintoa ja sosionomeilta; sosiaaliohjaajilta sekä perhetyöntekijöiltä ammattikorkeakoulututkintoa.
Lastensuojelutyötä tukee monialainen osaaminen ja monitieteinen tutkimus.
Lastensuojelutyön opetuksessa ja käytännöissä tutkitun tiedon käyttö ei ole ollut systemaattista, mutta siihen pyritään osana lastensuojelun valtakunnallista muutosohjelmaa. Valtion tutkimusrahoituksen avautuminen sosiaalityölle vuonna 2020 mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimuksen ja luo toivottavasti rakenteita myös lastensuojelun tutkimus‑, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle.
Tutkittua tietoa ja käytäntösuosituksia lastensuojeluun
Tutkittua tietoa on tarjolla, mutta varsinkaan laadullisen tiedon kertyminen ei ole systemaattista.
Lastensuojelua on tutkittu Suomessa varsin paljon 2000-luvulla. On tehty 30 akateemista väitöskirjaa ja useita kymmeniä lisensiaattitöitä. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Itlan sekä muiden tutkimustahojen lastensuojeluun kytkeytyviä tutkimuksia ja selvityksiä löytyy useita. Myös lastensuojelun järjestökenttä on erittäin aktiivinen tiedontuottaja.
Vuoden 2020 alusta aloimme Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella keräämään tutkijoiden suosituksia lastensuojelun kehittämiseksi tutkitun tiedon perusteella. Pyysimme tutkijoita kirjoittamaan tutkimuksensa pohjalta kolme suositusta lastensuojelun käytäntöön liittyen. Tällainen tutkijan käytäntösuosituksiin liittyvä tapa toimia on ollut hoitotieteessä jo pitkään. Tarkoituksena on tuoda sama käytäntö myös lastensuojelusta tehtävään tutkimukseen.
Systemaattinen, pitkäjänteinen seurantatutkimus lasten, nuorten ja perheiden tilanteista puuttuu.
Suositukset on saatu jo 40 tutkijalta eri tieteenaloilta. Sosiaalityö tieteenalana on lastensuojelun kotipesä mutta lastensuojeluun kytkeytyvää arvokasta tutkimusta tehdään monilla lähialoilla; psykiatria, psykologia, kasvatustiede, oikeustiede sosiologia ja sosiaalipolitiikka.
Tutkijoiden käytäntösuositukset lastensuojeluun kytkeytyvistä tutkimuksista ovat luettavissa Turun yliopiston Sote-akatemian nettisivuilta.
Käytäntösuosituksia viedään sosiaalialan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetukseen ja käytäntöön. Käytäntösuosituksiin liittyvissä työpajoissa keskustellaan opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa suosituksista ja mietitään yhdessä, miten tutkittu tieto viedään osaksi lastensuojelutyön käytäntöä.
Tutkimus tulee suunnata vahvemmin sosiaalityön vaikuttavuuden selvittämiseen
Sosiaalityön vaikuttavuudesta on käyty paljon keskustelua tutkijoiden ja ammattilaisten keskuudessa. Vaikuttavuuden määrittäminen ja mittaaminen ovat kovin haasteellisia lastensuojelutyön moninaisissa käytännöissä. Näyttöön perustuva toiminta (NPT) ja näyttöön perustuvat menetelmät lastensuojelutyössä Suomessa ovat vasta muotoutumassa. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö (Itla) on vuonna 2018 käynnistänyt tutkimusnäyttöön perustuvien psykososiaalisen kasvun tuen menetelmien määrittelyn Suomessa ja implementoinnin eli juurruttamisen käytäntöön.
Itla on myös keväällä 2020 lahjoittanut Turun yliopiston lastenpsykiatrialle implementoinnin osa-aikaisen professuurin edistääkseen vaikuttavien menetelmien käyttöönottoa. Lääketieteessä Käypä hoito ‑suositukset ja hoitotieteessä EBP eli Evidence Based Practice ovat jo pitkään olleet osa tutkimukseen perustuvien käytäntöjen dokumentointia sekä koulutusta ja ammatillista työskentelyä.
Sosiaalialan vaikuttavuuteen ja näyttöön perustuvaan käytäntöön liittyviä käsitteitä vaivaa monikäsitteisyys ja epäselvyys. Sosiaalialaan kytkeytyviä tutkimustietoon, vaikuttavuuteen ja tutkimusperustaiseen käytäntöön liittyviä käsitteitä ei löydy mistään kansallisista termipankeista. Tieteen termipankissa sosiaalityötä ei löydy edes itsenäisenä aihealueena. Tämä liittynee siihen, että sosiaaliala on vielä nuori tieteenala. Sosiaalityö itsenäisenä oppiaineena on ollut esimerkiksi Turun Yliopistossa tänä vuonna vasta 20 vuotta.
Tutkimustiedon käyttö yksilöllisiin tilanteisiin liitettynä
Sosiaalialalla tutkimukseen perustuvien käsitteiden ja käytäntöjen määrittely on monimutkaista ja tähän ollaan vasta matkalla. Vaikuttavuuteen liittyvien tekijöiden saaminen mukaan sosiaalialan tutkimusasetelmiin on tutkijoiden mukaan haasteellista. Vaikuttavuustutkimuksen asetelmissa voidaan erottaa Case- ja Client Outcomes mittareina. Case Outcome viittaa siihen mitä lapsen elämässä tapahtuu muutenkin esimerkiksi kotona ja koulussa ja Client Outcome viittaa siihen, mitä lastensuojelun asiakkuudessa tapahtuu, miten auttaminen vaikuttaa lapsen hyvinvoinnin edistymiseen.
Tutkija Petteri Paasio (2014) on tehnyt väitöskirjassaan tutkimuskatsauksen näyttöön perustuvan sosiaalityön käytännöistä vuosilta 2010–2012 julkaistusta tutkimuksista. Paasion (2020) käytäntösuositusten mukaan Suomessa lastensuojelun sosiaalityössä tulee toteuttaa sellainen vallitseva ja kattava käytäntö, että jokaisen lapsen saamaa palvelua ohjaa paras mahdollinen tutkimustieto juuri hänen yksilöllisessä tilanteessaan.
Paasion mukaan pitää lopettaa puhuminen näyttöön perustuvista käytännöistä ikään kuin jonkin spesifin intervention ominaisuutena, koska se perustuu alkuperäisen käsitteen vakavaan väärinymmärrykseen. Tällaista ominaisuutta ole millään palvelulla tai interventiolla. On olemassa eritasoista tutkimusnäyttöä erilaisista asioista. Ammattilaisen on kyettävä selvittämään, millaista tutkimusnäyttö on, ja mitä asioita se koskee tarkalleen, ja miksi se on relevanttia juuri tämän lapsen ja perheen osalta. Työntekijän on osattava hyödyntää erilaisia tietokantoja hankkiessaan tutkittua tietoa. Sosiaalityön opetuksessa pitää huolehtia siitä, että jokainen sosiaalityöntekijä osaa löytää, tunnistaa ja arvioida maailmalla olevan kaiken parhaan mahdollisen, olennaisen tutkimustiedon. Nykypäivänä valmistuvan maisterin osaamiseen kuuluu kyky tarvittaessa tehdä järjestelmällinen tutkimuskatsaus.
Tilastotietoa lastensuojelusta – yhdenvertainen sosiaalityö vaatii laajemmat taustaorganisaatiot
THL on jo pitkään kerännyt vuosittain määrällistä tietoa lastensuojelusta kunnille tehtyjen kyselyjen pohjalta. Tämä tieto tulee yleensä kuntien käytettäväksi tietojen keräysvuoden jälkeen elo-syyskuussa. Tieto ei kuitenkaan tällöinkään ole vielä valmiiksi analysoidussa muodossa eikä sen pohjalta useinkaan voi tehdä suoria päätelmiä syy-yhteyksistä. Joka kunnassa lastensuojelun palvelut on järjestetty myös hieman eri tavoin. Näin ollen poliittiset päätökset ovat haastavia, koska selkeää syytä esimerkiksi huostaanottojen kasvulle tai vähenemiselle on vaikeaa sanoa.
Tilastotietoa kerätään monessa eri instituutiossa. Kuntaliiton lastensuojelun kuntakysely muutaman vuoden välein, Kuusikkokuntien vuosittaiset tarkastelut, THL:n Kouluterveyskysely parin vuoden välein, kuntien ja maakuntien omat sosiaalisen raportoinnin mallit, ja niin edelleen. Haasteena tiedolla johtamisen näkökulmasta näissä on tiedon sirpaleisuus, vanhentuminen ja kuntien erilaiset lastensuojelun palvelumallit.
Sosiaalisen raportoinnin järjestelmää tarvitaan.
Rakensimme asiayhteyskaavion lastensuojelua koskevista tilastoista 2010-luvulta. Tämän pohjalta voimme todeta, että ei ole olemassa yhtä tietä kohti toimivampaa lastensuojelumallia. Esimerkiksi alhaiset sosiaalitoiminnan kulut tai vähäinen koulukiusaaminen eivät ole yhteydessä huostaanottojen yleisyyteen. Myöskään alkoholin käytön vähentyminen nuorten parissa ei ole johtanut pienempään määrään päihteiden vuoksi sairaalaan tai laitoksiin päätyneitä.
Kuntakohtaisia tilastoja tulisikin tarkastella osana kunnan sosiaalityön prosessia. Tai mikä vielä parempaa – olisi luotava yhtenäinen maakunnallinen prosessi sosiaalityöhön. Tämän jälkeen tilastoja voitaisiin tarkastella ilman, että joka kohdassa pitäisi selvittää erikseen, mitä palveluita juuri tässä kunnassa on tarjolla.
Selkeä rakenne tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen
Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus hallinnoi maakunnallista, lainmukaista sosiaalityön sosiaalisen raportoinnin järjestelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi kertaa vuodessa alueelta kerätään sosiaalityöntekijöiden huomioita kentän ilmiöistä. Viimeisin raportointi sulkeutui huhtikuun 2020 alussa. Raportointi ei ole vielä lastensuojelussa riittävän laajasti käytössä, jotta voisimme tehdä tuloksista laajoja päätelmiä. Näkyvin lastensuojeluun liittyvä ilmiö raportoinnissa vastasi kuitenkin myös muissa palvelutehtävissä raportoituja ilmiöitä. Lasten ja perheiden palveluketjun ei nähdä toimivan riittävästi, varsinkaan moniongelmaisten ja/tai päihde- ja mielenterveysongelmaisten kohdalla. Tilanne on seurausta resurssien vähäisyydestä ja tilkkutäkkimaisesti kehitetystä järjestelmästä.
Erityismainintana raportoinnista voidaan nostaa koronasta johtuvaan poikkeustilanteeseen liittyvä johdon epäluottamus sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Monista kunnista sosiaalityöntekijät raportoivat, että sosiaalityön johtamisessa ei arvosteta asiantuntijuutta, vaan työkäytännöt heijastelevat tehdastyön tuottavuuden seuraamista.
Korona-poikkeustilanteen seurauksista sosiaalityölle ei vielä tiedetä. Lastensuojeluilmoitukset ovat vähentyneet ja pelkoa on, että sosiaaliset ongelmat eivät nyt tule esiin ja kasautuessaan ne tuottavat myöhemmin valtavan työpaineen sosiaalityön kentälle. Ilmiöistä ja työtaakasta on kuitenkaan vaikea saada tietoa ilman tiedolla johtamisen järjestelmiä.
Mitä tiedämme ja mitä emme tiedä lastensuojelusta?
Varsinais-Suomen kuntien lastensuojelua koskevista tilastoista voidaan todeta, että kunnat hoitavat palvelutehtäviään hyvin eri tavoin. Tällä hetkellä tätä maakunnallista prosessia ei johdeta. Toisessa kunnassa tarjotaan samaan haasteeseen eri palveluita kuin toisessa. Asiakkaat ovat eriarvoisessa tilanteessa.
Kunnat saavat nykytilanteessa erittäin vähän tietoa lastensuojelutoimenpiteistä, niiden vaikuttavuudesta ja asiakkaiden kokemuksista. Toimintaa johdetaan jälkikäteen talousvetoisesti – tietämättä kuitenkaan paljonkaan siitä, miksi kulut ovat nousseet tai laskeneet.
Laajat valtakunnalliset, määrällisiin aineistoihin perustuvat tutkimukset ovat olleet lastensuojelun tutkimuksessa harvinaisia. Tarve tällaiselle tutkimukselle on suuri, sillä kattavaa kuvaa lastensuojelun tilanteesta valtakunnallisesti ja maakunnallisesti on vaikea saada. Lisäksi puuttuu systemaattinen, pitkäjänteinen seurantatutkimus lasten, nuorten ja perheiden tilanteista.
Moniammatillisia tutkimusryhmiä ja data-analyytikkoja sosiaalialan tutkimukseen
Korona-poikkeustilanteen vuoksi sosiaalialan kehittämistä ei missään tapauksessa saisi hidastaa. Vihdoin on ollut nähtävissä merkkejä siitä, että sote-muutos toisi mahdollisuuksia kehittää sosiaalityötä yhtenäisemmäksi ja palveluketjuja toimivammaksi, sekä integroisi ja vahvistaisi tutkimusta lähemmäs kenttää. Sosiaaliala on odottanut ja vaatinut yhtenäistä kehittämistä jo vuosikymmeniä. Kunnissa näkemys myös on, että sosiaalialan käytäntöjä ja tekemistä pitäisi yhtenäistää pikaisesti. Moniammatillisuus ja varsinkin jo olemassa olevan tiedon parempi hyödyntäminen ja yhtenäistäminen vaatisi data-analyytikkoja ja vähintään maakunnalliset palveluprosessit.
