Otsikko on intertekstuaalinen viittaus Pelle Miljoonan kappaleeseen, jonka lisäksi myös kunnianosoitus hänelle kaikesta inspiraatiosta, jonka olen hänen tuotoksistaan elämäni varrella saanut. Artikkelini on väliotsikoissa on poimintoja eri kantaaottavien yhtyeiden kappaleiden nimistä ja sanoituksista.
Kohtaan työssäni syrjäytyneitä ja moniongelmaisia nuoria, joilla on ollut elämänsä aikana poikkeuksellisen paljon kielteisiä kokemuksia. Tehtäväni on yhdessä nuoren kanssa vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa myönteisesti ja rakentavasti. Kun kysyn nuorilta, mistä he haaveilevat, saan vastaukseksi valtaväestön mukaisia unelmia sekä hajanaisia että epäjohdonmukaisia suunnitelmia — eteenpäin meneminen on vaikeaa. Oma menneisyytensä on hyvä tuntea, mutta sitä on mahdotonta muuttaa.
Näen työssäni monia potentiaalisia nuoria, jotka ovat jäänet kiinni menneeseen ja tämä estää heitä löytämästä suunnan tulevaan. Aikuisen tuki, apu ja ohjaus ovat ensisijaisen tärkeitä nuorelle, jotta hän kykenee säilyttämään positiivisen asenteensa sekä keskittymään niihin hyviin ja voimannuuttaviin muistoihin. Sellaiset muistot antavat inspiraatiota nousta takaisin jaloilleen. Aivot eivät tallenna niin hyviä kuin huonojakaan muistoja minkäänlaiseen arkistoon, mistä ne voisi halutessaan palauttaa. Ne tulevat osaksi aivoja yhdessä luonteen, uskomusten, ideoiden ja muiden sellaisten tekijöiden kanssa, jotka tekevät meistä erilaisia ihmisiä — omia ainutkertaisia persooniamme.
Kaaosta tää maa kaipaa
Miksi niin moni nuori syrjäytyy? Vaikka nuorella olisi halu tehdä muutos, syrjäytymiseen liittyy paljon yhteiskunnallisen elämän rakenteita. Voimme puhua siitä suhdekäsitteenä, jonka rakenteet muodostuvat kulttuurisista, sosiaalisista ja taloudellisista eriarvoistavista prosesseista. Onko se siis nuoren oma henkilökohtainen piirre, että hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja ratkeavatko yhteiskunnan järjestelmän ongelmat yksilö kerrallaan?
Kenties nuoret suhtautuisivat paremmin yhteiskuntajärjestelmään, jos byroktia ei olisi niin sekava ja pelottava. Yhteiskuntamme kehitys on tuonut moniulotteisia ja suuria rakenteellisia ongelmia, jotka edistävät syrjäytymistä, mainittakoon esimerkiksi pikkurikoksista koituvat kovat sanktiot, luottotietojen menettämisen vaikutus eri elämän osa-alueisiin ja puutteellinen oppisopimusjärjestelmä.
Yhteiskuntaan kiinnittymisen tekee vaikeaksi se, että ongelmiin reagoidaan puuttamalla niihin ankarilla sanktioilla ja yleensä nämä sanktiot kohdistuvat juuri niihin, jotka ovat jo siitä huolimatta itsensä kannalta epäedullisessa tilanteessa. Kun haluat muutosta, voi se kärjistetysti mennä niin, kuten Paleface sanoo ’’kyllä mieltä saa osottaa, mut putkan puolel’’.
Entä barrikadeilla taisteleva nuoriso? Monen vuoden enemmän tai vähemmän kapinallisiin nuoriin kohdistuva empiirinen tutkimukseni on saanut minut monesti harkitsemaan hanskojen heittämistä tiskiin. Anarkia-merkkiä kaulassaan kantavat nuoret rikkovat pienyrittäjien ikkunoita, satuttavat eläimiä, aiheuttavat turhalla ja päättömällä ilkivallalla veronmaksajille ylimääräisiä ja isoja kuluja sekä tuomitsevat Sinut jos et ole samanlainen kuin he. Nämä ovat vain joitain esimerkkejä, joita en erittele tässä artikkelissa tarkemmin.
Anarkismi ei ole turhan päiten uhoamista ja paikkojen rikkomista. Vaikka kapinaan nouseminen ja apatiasta irtautuminen on sinänsä hyvä asia, ilman päämäärää, intohimoa, johdonmukaista toimintaa ja määrätietoisuutta se kuitenkin on turhaa. Silmitön viha sokaisee nuoret, eivätkä he enää tiedä mihin päin he ovat menossa. Nämä nuoret kantavat ulkoisten paineittansa lisäksi suurta sisäisten vaatimusten kuormaa. Heidän tekonsa eivät seiso heidän sanojensa takana eikä vihan sekoittama pää kykene reflektioon. Reflektio käsittää yleisesti ne toiminnot, joilla yksilö pyrkii selvittämään kokemuksiaan tavoitteenaan oppia uutta tietoa.
Nuoruus tekee kipeää
Nostan esille aiheeseen sopivan Benjamin Franklinin sitaatin: ’’Kerro minulle, niin unohdan. Opeta minulle, niin muistan. Osallista minut, niin opin.’’ Kirjoitukseni yksi olennainen käsite on nuoren osallisuus. Osallisuuteen yksilön kokemuksessa liittyyvät identiteetti, vaikutus- ja muutosmahdollisuus, eheys, voimaantuminen ja toimijuus. Osallisuuteen yhteisön voimavarana kuuluvat luottamus, sosiaaliset verkostot ja tuki, vastavuoroisuus ja sosiaalinen pääoma.
Yhteiskunnan tasolla osallisuus perustuu demokratiaan, kansalaisyhteiskuntaan, kolmanteen sektoriin, aktiiviseen kansalaisuuteen sekä kansalaisosallistumiseen ja vaikuttamiseen. Kenen syytä nuorten apatia on ja miksi emme ikinä opi? Mistä johtuu se, että nuori haluaa saada kaiken heti, mutta kieltäytyy itse laittamasti tikkua ristiin? Miksi nuori kokee omaavansa ainoastaan oikeuksia ilman minkäänlaisia velvollisuuksia?
Jokainen organisaatio koostuu arvokkaista ihmisistä. Nuoretkin osaavat paljon erilaisia asioita ja heillä on monipuolisia näkemyksiä ja kehitysideoita. Suuri määrä potentiaalia jää realisoitumatta, jos nuorta ei aidosti kuunnella. Lainaan kotimaisen suosikkiyhtyeeni Ratsian edesmenneen Jyri Honkavaaran sanoja: ’’Aivopesulassa ei luulis olevan hauska asustaa — mutta ihmismassa nielee kaiken mitä tarjotaan — kaikki jotkei potki vastaan päätyy lammaslaumaan määkimään — ja enää ihmiset ei huomaa että valmiit mielipiteet niille syötetään — Ne ei haluu kuunnella, ne ei haluu kuunnella, ne ei haluu kuunnella, joo ne kuulee mut ne ei kuuntele’’.
Niin ilo kuin viha ovat luonnollisia tunteita. Nuorten kanssa toimiessa ja työskennellessä aikuisen rooli nuoren uusien asioiden oppimisessa, itsensä toteuttamisessa, tunne-elämän käsittelyssä, tavoitteiden saavuttamisessa sekä muutoksien sietämisessä ja sopeutumisessa on ainutlaatuisen merkittävä.
Viha on nuorille tärkeä tunne, joka auttaa heitä suojelemaan omia rajojaan. Sitä ei voi kieltää eikä sen tarvitse tarkoittaa pahuutta. Vihanhallintakeinoja on paljon erilaisia, esimerkiksi itse kuuntelen musiikkia tai urheilen. En kuitenkaan keskity tekstissäni hoidollisiin tai toiminnallisiin menetelmiin, vaan tuon esille ajatuksia siitä, mikä merkitys aikuisen suhtautumisella nuoreen on, kun nuori kasvaa ja kehittyy.
Aikuisen tuen, avun ja ohjauksen avulla nuori löytää keinon tulla erilaisten tunteiden kanssa toimeen ja käsitellä tunne-elämäänsä terveellä tavalla. Olen törmännyt nuorten kanssa työskennellessäni välinpitämättömiin aikuisiin, jotka kuvailevat nuoria toivottomina tapauksina ja viettävät aikaa tekemällä tekaistuja työtehtäviä toimistossa sen sijasta, että olisivat nuorten seurassa. Kun aikuinen esineellistää nuoren, hän vieraantuu nuoresta, mutta luulee kuitenkin tietävänsä mikä hänelle on parhaaksi.
Nuorten kanssa työskentelevän aikuisen tulee nähdä itsensä ja nuori realistisesti, hahmottaa nuoren ainutkertaisuus, ohjata omaa ja nuoren toimintaa kunnioittavasti ja vastuullisesti sekä tukea nuoren kasvua. Olen nähnyt, kuinka nuori on aikuiselle vain auktoriteetin välikappale, jonka avulla aikuinen pönkittää asemaorientoitunutta tunnettaan ja voimantuntoaan sekä nuoren että oman elämänsä hallinnasta.
Nuori tarvitsee itseluottamuksensa rakentamiseksi esikuvia joita seurata ja saada oppeja. Hyvä itseluottamus tukee pitkäjänteisyyttä ja inspiroi unelmoimaan suuria sekä toteuttamaan ehkä hieman hulluja, valtaväestöstä poikkeavia unelmia. Nuori, jolla on rakentunut terve itseluottamus, huomaa saavansa rikastuttavia ihmissuhteita, korvaamattomia uusia kokemuksia ja nauttivansa elämästä. Kun pitää huolta itsestään, pitää huolta itselleen tärkeistä asioista. Nuorten, joiden kanssa olen työskennellyt ja tulen työskentelemään, menneisyydet ovat olleet kivisiä.
Ongelmat eivät ole päivässä tulleet, eivätkä ne päivässä lähde — pitkäjänteisyys ja resilienssi ovat moniongelmaisten nuorten kanssa työskentelijän valtteja. Resilientillä henkilöllä tarkoitan sellaista henkilöä, jonka toimintakyky säilyy ja palautuu nopeasti vaativissakin muutostilanteissa. Vähitellen, kun nuoren eri elämän osa-alueiden asiat alkavat järjestymään, hänen mielensäkin järjestyy.
Kaikkein mieluiten mä myyn vaaratonta leikkikapinaa – mä oon turvassa kun ne ei huomaa ollenkaan
Kaikkia ihmisiä ei voida pelastaa ja loppujen lopuksi ihminen pelastaa tai hävittää itse itsensä. Ihmisen elämä on ihmisen oma. Jos kuitenkin annat jollekin ihmiselle jotain arvokasta, siitä voi seurata ainutlaatuisia asioita. Tämä kirjoitus ei anna vastausta siihen, ovatko nuoret tulevaisuutemme toivo, mutta saa sinut toivottavasti avaamaan silmäsi, jos olet sulkenut ne oikeilta asioilta ja alkanut elää harhakuvissa. Voit puhua paljon ja julistaa muutoksen puolesta, mutta oletko asioista oikeasti huolissasi ja valmis itse muuttumaan?
Älä ole välinpitämätön tai vaivu epätoivoon, vaikuta ja ole esimerkkinä nuorille — osallista hänet sisälle tähän elämään, koska muuten maapallolla ei tule olemaan jäljellä enää muuta kuin ’’kaikki lait joiden nojalla tuhota sallitaan luonto eläimet ja minutkin kai ja kauneimmat hyveet ovat ahneus välinpitämättömyys ja itsekkyys ja kauheimmat synnit ovat rakkaus hyvä tahto ja ystävyys’’.
Laura Kautovaara
Kirjoittaja on Hyvinkään Laureasta toukokuussa 2016 valmistunut sosionomi (AMK). Hän tekee mielenterveystyötä nuorten parissa.
