– Perinne keskustella yksittäisistä oppilaista ja heidän ongelmistaan oppilashuollon työryhmissä on vahva. Yhteisöllisen työotteen läpivienti vaatii työtä, sanoo Jussi Pasanen. Kuva: Juha Tanhua.
Jussi Pasanen on ollut vuodesta 2013 lähtien luomassa yhteisöllistä ja monialaista oppilashuoltoa Lahteen kesäkuun lopussa päättyvän Koulutuksellinen tasa-arvo ‑hankkeen nimissä. Projekti toi lisää työntekijöitä ja uusia työtapoja, jotka pystyttiin vakinaistamaan viime ja tänä vuonna.
Koulukuraattori Jussi Pasanen aloitti työt vaiheessa, jossa Lahdessa kipuiltiin resurssipulassa ja uuden oppilashuoltolain odotuksessa. Vuoden 2012 maakunnallisessa arviossa Lahden oppilashuollon tulokset olivat huonot. Maakunnallinen kysely perustuu valtakunnallisiin kriteereihin ja siinä kysytään oppilailta, huoltajilta ja opetushenkilöstöltä arviot koulutyön eri osa-alueista.
Kaupunki tarttui asiaan palkkaamalla projektikuraattoreita kehittämään uudenlaista mallia oppilashuoltotyöhön. Rinnalleen he saivat koulunuorisotyöntekijöitä tuomaan koulupäiviin ryhmäyttäviä ja yhteisöllisiä työtapoja. Hanke valjasti myös jo kouluissa työskentelevät kuraattorit, psykologit, kouluterveydenhoitajat ja opetushenkilöstön kehittämään työtapoja.
Vuonna 2014 Lahden tulokset olivat arvioinnissa parantuneet huomattavasti. Viime vuonna jo 94 prosenttia koulun henkilöstöstä katsoi, että 2014 voimaan tulleen lain mukaista yhteisöllistä oppilashuoltoa toteutetaan omassa koulussa. Vuoden 2016 aikana kaikki projektiin palkatut hanketyöntekijät oli saatu vakinaistettua ja kouluihin vietyä läpi ajatus siitä, että oppilashuolto kuuluu kaikille.
Perinne keskustella yksittäisistä oppilaista ja heidän ongelmistaan on vahva.
– Hankeraha toi lisäresursseja kehittämiseen. Samalla käytettiin hyväksi jo olemassa olevia rakenteita ja henkilöstöä, joka jatkaa työtä. Lahti sai hyvällä suunnittelulla etumatkaa uuden oppilashuoltolain toteuttamiseen yhteisölliseen suuntaan, Pasanen arvioi.
Monialaisesti kriisin keskellä
Pasasen ensimmäinen työpaikka oli Liipolan koulu, jossa työskenneltiin parakeissa uuden koulun rakennustyömaan äärellä. Entisessä tehdastyöväen lähiössä asui paljon maahanmuuttajaperheitä ja pienituloisia ihmisiä. Haastava maaperä oli otollinen muutoksille.
– Parakkeihin muutto, uuden koulun rakentaminen ja alueen sosioekonominen tilanne olivat jo valmiiksi muokanneet koulun toimintakulttuuria yhteisölliseksi. Kaikki tekivät töitä titteleihin tuijottamatta.
Liipolassa syntyi keväällä 2014 ensimmäinen versio yhteisöllisestä luokkakyselystä, jolla kyseltiin oppilailta heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan koulutyöskentelystä ja sosiaalisista suhteista. Myös Tiirismaalla kokeiltiin omaa lomaketta. Kysymyspatteristo antoi paljon hyödyllistä tietoa, mutta paperilomake aiheutti lisätyötä opettajille.
Ratkaisu löytyi puolivahingossa sähköisestä Zef-kyselystä, jonka Pasanen näki neuvottelussa esimiehensä, psykologi- ja kuraattoripalveluiden palvelupäällikön Eija Kinnusen kanssa. Sähköisestä kyselystä tuli tämän jälkeen yksi tärkeimmistä työkaluista yhteisölliselle oppilashuollolle.
Kysely on vahva työväline
Erityisen arvokkaaksi kysely osoittautui kouluissa, joissa ensin vastustettiin yhteisöllisempiä työmuotoja oppilashuoltoryhmän työssä. Osa työntekijöistä pelkäsi ryhmien muuttuvan hyödyttömiksi, kun oppilaista ei enää saanut puhua nimillä.
– Perinne keskustella yksittäisistä oppilaista ja heidän ongelmistaan on vahva. Huomasin projektin aikana puolustavani yhä useammin lain henkeä, joka vie kohti yhteisöllisempää oppilashuoltoa, Pasanen kertoo.
Pasanen pääsi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin saatuaan ensin Liipolan ohelle Salinkallion koulun ja siirryttyään myöhemmin nykyiseen työpaikkaansa Salpausselän yläkoulun ja Länsiharjun alakoulun yhteiseksi kuraattoriksi. Hän jäi pois hankkeesta, mutta koulutti käytännössä kaikki koulut kyselyn käyttöön.
Huomasin projektin aikana puolustavani yhä useammin lain henkeä, joka vie kohti yhteisöllisempää oppilashuoltoa.
Luokkakyselyyn osallistuvat kaikki oppilaat. Tuloksia käydään läpi yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä. Yhteenvedot käsitellään myös koko luokan kanssa, joko opettajan, kuraattorin, psykologin tai koulunuorisotyöntekijän johdolla.
Pasanen pitää kyselyä vahvana työvälineenä luokassa, jossa pitää keskustella vaikkapa kiusaamisesta tai työrauhasta.
– Voin aina vedota lasten itsensä antamiin vastauksiin. Jos vastauksissa ilmenee, että luokassa kiusataan, mutta kukaan ei ilmoita kiusaavansa, pääsen pyytämään heiltä myös ratkaisuja.
Nuorisotyöntekijä työparina
Kuraattorit työskentelevät useissa tilanteissa työparina koulunuorisotyöntekijän kanssa. Nuorisotyöntekijät ovat koko ajan paikalla ja ehtivät tavata ja seurata oppilaita enemmän kuin kuraattori. He voivat olla myös mukana vanhempainilloissa.
Kuraattori kulkee koulunuorisotyöntekijän kanssa läpi kuudennet luokat kartoittamassa jännityksiä ja pelkoja yläkouluja kohtaan. Seitsemännen luokan alussa ovat vuorossa ryhmäytykset.
Kuraattorien paikka on koulussa ja lähellä oppilaiden ja henkilöstön arkea.
– Päivän aikana koulunuorisotyöntekijä vetää toiminnallisia harjoitteita, joissa kukaan ei ole varsinaisesti hyvä, mutta jotka vaativat yhdessä toimimista. Seuraan opettajan kanssa tilannetta ja saamme aika hyvin kiinni siitä, millainen dynamiikka ryhmässä on ja miten yksilöt siinä toimivat. Opimme myös tuntemaan oppilaat vähintään naamalta.
Miten sote-uudistus vaikuttaa?
Koulutuksellinen tasa-arvo ‑hanke perustui monialaisuuteen. Opetushenkilöstö, nuorisotyöntekijät, psykologit, kuraattorit ja terveydenhoitajat saivat testattua ja vietyä käyttöön työtapoja, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä ja samalla turvallisuutta kouluissa.
Lahden kaupunki liittyi vuoden 2017 alusta seudulliseen hyvinvointikuntayhtymään, mutta kuraattorit ja psykologit jäivät osaksi sivistystoimi- alan organisaatiota. Pasanen toivoo, ettei sote-uudistus siirtäisi osaa palveluista maakunnan vastuulle.
– Toivoisin, että saamme pysyä koulujen sisällä ja mukana suunnittelemassa ja kehittämässä monialaista ja ‑ammatillista työtä. Me kuulumme tänne kouluun.
