Mitä on hyvä rekrytointipolitiikka?

Vuosien ajan on puhuttu sosiaalityöntekijäpulasta. Jos markkinavoimat toimisivat kunta-alan palkoissa, olisi pula tiessään. Syitä markkinoiden toimimattomuuteen löytyy monesta suunnasta, ei vähiten sukupuolittuneista työmarkkinoista ja naisten työn historiallisesta aliarvostuksesta.

Ammattijärjestö Talentia selvitti äskettäin, mikä saa sosiaalityöntekijät tekemään työtään. Moni on alalla, koska haluaa käyttää ammattitaitoaan ihmisten auttamiseen. Tähän toivotaan tukea hyvältä työyhteisöltä, työn substanssin tuntevalta johdolta ja kouluttautumismahdollisuuksista.

Tärkeimpinä vetovoimatekijöinä ovat kiinnostava työ, kohtuullinen palkka, sopiva asiakasmäärä ja joustavat työajat.

Talentian uusin selvitys paljastaa senkin, ettei työntekijöiden palkkapyyntö ole edes korkea. Moni sosiaalityöntekijä olisi valmis vaihtamaan työpaikkaa 3 500−4 000 euron palkalla.

Talentian aiemmin keväällä tekemä palkkaselvitys taas paljasti, että työnantaja ei käytä palkkausjärjestelmää paikallisten tai toimialakohtaisten ongelmien korjaamiseen. Jos lastensuojelun sosiaalityöhön ei saada päteviä hakijoita, tai jos tietyllä alueella ei ole vetovoimaa, pitäisi työnantajan miettiä, mitä voisi tarjota houkutellakseen työntekijöitä.

Miltä kuulostaa 4 000 euroa kuussa?

Hyviäkin esimerkkejä on − ja työntekijät tuntevat työnantajamaineen.

Kilpailukykyinen lähtöpalkka, henkilökohtaiset lisät, bonukset, kouluttautumisen tukeminen opintojen loppuunsaattamiseksi, laaja työterveyshuolto, lounassetelit, autoetu, parkkipaikka. Siinä rekrytointivaltteja.

On suotavaa, että työnantajat tutustuvat Talentian selvityksiin ja kehittävät rekrytointi ja henkilöstöpolitiikkaansa. Yhtä lailla tärkeää on, että työntekijät osaavat hinnoitella itsensä oikein.

Tässä tämä nyt oli. Palkkaus on ammatti ja edunvalvontalehden kestoaihe. Tekijät vaihtuvat, työ jatkuu. Kiitos hyvistä vuosista! Pitäkää pintanne!

Kristiina Koskiluoma