Mitä lapsi ajattelee päiväkodista ja arjen tapahtumista?

Rento ja yksinkertainen peli on helppo, mutta luotettava tapa saada selville lapsen mielipide päiväkodin arjesta ja tapahtumista.

Kun hämeenlinnalainen lastentarhanopettaja Meri Williams tutustui uuteen varhaiskasvatussuunnitelmaan, hänen huomionsa kiinnittyi kohtaan, jossa painotetaan lapsen osallisuuden lisäämistä oman vaka-suunnitelmansa laatimisessa ja velvoitetaan päiväkodin henkilöstöä miettimään sitä varten sopivia keinoja.

Ennen sosionomi (AMK) ‑opintojaan Williams oli suorittanut medianomi (AMK) ‑tutkinnon viestinnän ja kuvataiteen alalta ja hankkinut työkokemusta muun muassa pelillisten menetelmien konseptisuunnittelusta ja verkkopalvelujen käsikirjoittamisesta.

Nyt Williams halusi kehitellä jotain toiminnallisempaa tavanomaisten vasu-haastattelujen rinnalle. Jo sosiaalipedagogiikkaa opiskellessaan hän oli suunnitellut perhetyöhön ja lastensuojeluun menetelmiä, joista sai elementtejä myös lasten vasun kuulemispeliin.

− Kaikki toiminnalliset lapsen kuulemisen menetelmät ovat aina kiinnostaneet minua ja minun on helppo ideoida niitä. Lähinnä on ongelmana ollut vain löytää aikaa toteutuksille. Tämänkin pelin ideoin ja tein harrastuksenomaisesti kesälomalla.

Pelissä tulee esiin yllättäviäkin asioita

Williams halusi luoda pelin, jonka äärellä syntyisi leikinomainen ja rento tilanne, ja jolla voisi saada esiin erilaisten lasten näkemyksen päiväkodin tilanteista.

Kuvien avulla peli on helposti sovellettavissa sellaisille lapsille, joiden kielitaito on vasta kehittymässä. Verbaalisesti taitavammat lapset taas kertovat mieluusti hyvinkin perusteellisesti kaikista kuvista, joten peliin voi käyttää muutaman minuutin tai parikymmentä minuuttia. Parhaiten peli sopii yli 3‑vuotiaille, mutta on sovellettavissa jopa 2‑vuotiaille.

− Nuorimpien lasten vastauksissa voi olla satunnaisuutta, ja tulos saattaa kuvastaa enemmän sen hetkistä kokemusta kuin puntaroitua mielipidettä, Williams huomauttaa.

Peli on palkittu Varhaiskasvatuksen parhaat käytännöt 2018 ideakilpailussa.

Hämeenlinnan Kaivokadun päiväkodissa peliä alettiin pelata vuoden 2017 elokuussa. Williams on testannut ja soveltanut peliä tiiminsä kanssa omassa ryhmässään. Peliä on tarkoitus pelata kerran syksyllä ja kerran keväällä.

Pelin idea on Williamsin mukaan varsin yksinkertainen. Pelilaudan toisella puolella on iloinen aurinko ja toisella surullinen sadepilvi. Pelilaudan keskelle lapsi saa kiinnittää oman valokuvansa. Sen jälkeen kasvattaja näyttää tuttuja päiväohjelmakuvia, joista lapsen kanssa keskustellaan. Lapsi saa sitten päättää, kummalle puolelle lautaa kukin kuva kuuluu.

Olisi hyvä käydä kuvat läpi siinä järjestyksessä kuin ne muutoinkin päivän aikana esiintyvät. Kuvia vaihtamalla lapsen mielipidettä voidaan tiedustella hyvinkin yksityiskohtaisista teemoista aina ruoka-aineista retkikohteisiin.

Lapset ovat Williamsin mukaan pitäneet pelistä hyvin paljon. Pelatessa on tullut esiin yllättäviäkin asioita, joita ei välttämättä olisi tullut ilmi muuten. On esimerkiksi vaihdettu nukkumapaikkoja, jos lapsen on mielestään helpompi saada unta toisessa päässä huonetta tai patjalla. Tai jos lapsi ei viihdy ulkona, on vanhempien kanssa voitu esimerkiksi miettiä, onko hänellä riittävästi lämpimiä vaatteita.

Eräs 2‑vuotias poika, joka näytti nauttivan askartelusta paljon, laittoikin kädentaitokuvan pelissä sadepilven taakse. Kasvattajia ja vanhempia tämä ihmetytti, koska he luulivat pojan pitävän askartelusta. Mutta pelissä poika kertoi, että häntä harmittaa, kun hän ei osaa tehdä auton kuvaa. Niinpä kasvattajat ryhtyivät pojan kanssa autoaskarteluihin, jotta hän saisi niistäkin onnistumisen kokemuksen.

Pelaaminen on hyvä tapa tutustua lapseen

Pelitilanteessa näkee heti, kuinka tärkeää lapselle on saada kertoa oma mielipiteensä päivän tilanteista, sanoo Meri Williams.

− Jos lapselta halutaan tiedustella jotain yksittäistä asiaa, voidaan peliä soveltaa siihenkin. Kasvattajat taas hyötyvät pelistä, koska sitä pelatessa oppii tuntemaan jokaisen lapsen paremmin.

− Kun lapsi saa kertoa oman näkemyksensä, tulee myös ryhmänä toteutetuista yhteistilanteista hänelle personoidumpia ja henkilökohtaisempia, kun niitä voi muokata itselleen sopivammaksi.

Peliä on helppo käyttää muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien lasten kanssa. Lopputulos voidaan valokuvata ja tallentaa osaksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa, jolloin siitä voidaan keskustella huoltajien tai muiden lapselle tärkeiden ihmisten kanssa.

− Vasu-lomakkeessa kysytään, kuinka lapsen näkemys on selvitetty sitä laadittaessa. Siinä me mainitsemme, kuinka lapsen pelissä esiin tuomat toivomukset on otettu ryhmän arjessa huomioon.

Lapset ovat aina hyviä pelaajia.

Kuvien avulla myös vieraskielisille vanhemmille saa helpommin selitettyä, kuinka heidän lapsensa kokevat päiväkodin eri tilanteet. Vanhempia kiinnostaa aina kuulla, mitä oma lapsi on kertonut pelin aikana.

Pelin jatkokehittelyssä Williams laati peliä varten lomakkeen, johon eri tapahtumille ja tilanteille on varattu omat kohtansa. Niihin on helppo kirjata lapsen kommentit ylös peliä pelatessa.

Williamsin mielestä tärkeintä pelitilanteessa on rentous ja vapautuneisuus. Peliä kannattaa testata avoimin mielin, koska idea on yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Kuvina voi käyttää päiväkodin omia, tuttuja kuvia. Pelin voi aloittaa helpoimmasta päästä, eli käydä ensin läpi vaikka vain muutama päivän tapahtuma, joista haluaa kuulla lapsen mielipiteen.

− Kyllä lapset sitten ottavat tilanteen haltuun. He ovat aina hyviä pelaamaan, Meri Williams sanoo.

Iita Kettunen