Janne Seppälä on Talentian järjestöpäällikkö. Kuva: Veikko Somerpuro
Talentia on lakkoillut ahkerasti kahden viime vuoden aikana. Mitäpä tuo vakkauttaa, voisi kysyä savolainen. Paljonkin, mutta näetkö metsää puilta.
Kuka palkoista neuvottelisi, jos työntekijät eivät olisi yhdistäneet voimiaan? Siinä hupenisi työmarkkinoiden vapaamatkustajienkin palkkapussi, jos kaikki tuijottaisivat lyhytnäköisesti vain omaan napaansa. Siinä voisi lopulta käydä huonosti myös työnantajalle.
Tuleeko järjestäytymätön ajatelleeksi, että hänen rakas kollegansa on kantanut vastuun yhteisestä hyvästä? Eivät lakkoavustuksetkaan puusta putoa vaan ne on jäsenet yhdessä pahan päivän varalle keränneet.
Ilman jäsenten yhteistä pesämunaa ja tahtoa puolustaa oikeutettua etuaan, ei palkkaneuvottelijan vaateet työnantajaa juurikaan hetkauttaisi. Siinähän kitisette – entäs sitten!
Palkansaajien järjestäytymisasteesta on kannettu jo pitkään huolta ja syystäkin. Margaret Thatcher laittoi ay-liikkeen polvilleen saarivaltakunnassaan. Kun riittävää vastavoimaa ei löytynyt, tämä yhteiskunnan kuolemaa julistanut (”There’s no such thing as Society”) ja vapaan markkinatalouden lähetti onnistui laskemaan veroja, mutta myös nostamaan nuorisotyöttömyyden ja kodittomuuden häpeällisiin mittoihin.
Kauhun tasapaino tulee säilyttää.
Kauhun tasapaino tulee säilyttää. Ilman markkinataloutta elintasomme ei olisi sitä, mitä se tänä päivänä on. Ilman poliittista tahtoa ja valtiovallan sääntelyä sekä palkansaajien periksiantamattomuutta, hyvinvointimme ei olisi sitä mistä nyt saamme nauttia, turvallisuuden tunteesta puhumattakaan.
Tätä kirjoittaessani hallitusneuvottelut ovat vielä kesken. Neuvotteluista tihkuneet tiedot kasaavat tummia pilviä palkansaajien ja kaikkien heikompiosaisten taivaalle. Mietin, joko alkusyksystä tavataan torilla, joko tarvitaan lakkovoimaa nyt kasattavan hallituksen villeimpiä kaavailuja vastaan.
Ay-liikkeellä on myös oma roolinsa kestävän kehityksen saralla. Voisiko se yhdistää yhteiseen joukkoomme myös nuoret, jos huoli tulevasta otettaisiin kaikella vakavuudella? Olisiko ay-liikkeen syytä yhdistää voimansa elokapinoitsijoiden kanssa? Hallituksenkin voisi kutsua mukaan makuulakkoon.
Näin meillä kaikilla olisi hyvä ja rauhallinen hetki yhdessä suunnata katseemme taivaalle ja pysähtyä miettimään, mitä oikein tulevaisuudeltamme haluamme.
