Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on juuri valmistuneen selvityksen mukaan onnistunut, ja se on osoittanut tarpeellisuutensa. Sen sijaan laintulkintaongelmiin tarvitaan lisää ohjausta ja koulutusta.
Sosiaali- ja terveysministeriö teetti sosiaalihuollon ammattihenkilölain muutostarpeita koskevan selvityksen Pohjois-Suomen osaamiskeskuksella. Selvityshenkilönä oli sosiaalityön professori emerita Anneli Pohjola. Selvityshenkilöraportilta odotettiin, että se antaa tietoa sosiaalihuollon ammattihenkilölain toimivuudesta sekä lain toimeenpanossa esille nousseista haasteista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön laajempaa uudistamista varten.
Selvitystä tehtäessä sosiaalihuollon ammattihenkilölaki oli ollut voimassa reilu kaksi vuotta, joten kokemusta laista oli kertynyt vasta vähän. Tästä huolimatta laki näyttää edistäneen hyvin alan työnjaon rakentumista ja eri ammattiryhmien profiloitumista. Varsinaiset lain muutostarpeet ovat selvityshenkilön mukaan vähäisiä.
– Selvitysaineistojen mukaan laki nähtiin sosiaalihuollon ja sen kehittymisen kannalta erityisen merkittävänä ja onnistuneena. Laki myös turvaa palveluiden laatua ja asiakasturvallisuutta sekä edistää palveluprosessien kehittämistä, sanoo Anneli Pohjola.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölakeja ei ole tarpeen yhdistää, mutta niitä tulisi kehittää rinnakkain.
Vaikka lakiin suhtaudutaan varsin myönteisesti, ohjeita, neuvontaa, koulutusta ja valtakunnallisia suosituksia kaivataan, sillä lain tulkinnassa on ollut ongelmia. Useat ongelmakohdat, kuten vanhat tutkinnot ja erivapaudet sekä lain ulkopuolelle jääneiden muita tutkintoja suorittaneiden asema, ovat kuitenkin ratkaistavissa.
– Lisäksi sosiaalihuollon laillistetun ja nimikesuojatun ammattihenkilön oikeus harjoittaa ammattia tulee olla poikkihallinnollisesti hallintokunnasta riippumatonta, Pohjola sanoo.
Myös valvovan viranomaisen mahdollisuuksia ennakoivaan ohjaukseen tulee lisätä, jotta voidaan vaikuttaa laajemmin organisaatioiden toimintatapoihin.
Asiakasturvallisuudelle tarkempi määrittely
Vaikka lain tärkeänä tavoitteena on turvata asiakasturvallisuutta, sitä ei ole erityiskäsitteenä määritelty laissa. Sosiaalialalle käsite on vielä tuore, joten sen tutkimukseen perustuva määrittely olisi tarpeen, todetaan selvityksessä.
– Käsitteen määrittelemättömyys tekee valvonnan haastavaksi, kun seuraamukset perustellaan asiakasturvallisuuden vaarantumisen pohjalta, mutta tarjolla ei ole jäsennystä siitä, mitä asiakasturvallisuus on, sanoo Anneli Pohjola.
Samoilla linjoilla ollaan myös ammattijärjestö Talentiassa.
– Asiakasturvallisuuskäsite on vielä epämääräinen ja tarvitsee ohjeistusta. Lisäksi se tulee määritellä erikseen vaativissa ja erityisen vaativissa palveluissa. Nyt asiakasturvallisuutta käytetään usein laadun synonyymina, kuten selvityshenkilöraportissakin todetaan, Talentian ammattiasioiden päällikkö Marjo Varsa sanoo.
– Lisäksi asiakasturvallisuuden selkeä määrittely antaisi työntekijöille ja johdolle yhteisen ymmärryksen asiakasturvallisesta toiminnasta, jota arvioidaan jatkuvasti ja toimintaa kehitetään sen pohjalta, jatkaa Varsa.
Selvityksen mukaan sosiaalihuollon ammattihenkilörakenne on selkeä, mutta ammattihenkilöiden jaottelu laillistettuihin ja nimikesuojattuihin on tarpeen arvioida uudelleen. Myös sosiaalityöntekijän oikeudet tehdä julkisen vallan käyttöön liittyviä päätöksiä tulisi määritellä tarkemmin.
– Sosiaalihuollossa on kysymys julkisen vallan käytöstä, ja tämä on keskeistä asiakkaan oikeuksien kannalta, Anneli Pohjola sanoo.
Erikoissosiaalityöntekijää ehdotetaanlakiin
Talentia esitti aikanaan hallitukselle, että ammattihenkilölaissa säädettäisiin erikoissosionomin ja erikoissosiaalityöntekijän ammattioikeuksista, mutta siinä vaiheessa ne jätettiin säätämättä. Nyt julkaistussa selvityksessä esitetään erikoissosiaalityöntekijän ammattioikeuksien säätämisestä lakiin.
Erikoissosionomi ei noussut selvitysaineistossa esiin. Lisäksi erikoissosionomin edellytykseksi ajateltu ylempi AMK-tutkinto ei välttämättä toteudu perustutkinnon jatkokoulutuksena, vaan sen opiskelijaksi on kelpoinen soveltuvan ammattikorkeakoulututkinnon tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut. Näin ollen pohjakoulutus voi olla myös jokin muu kuin sosionomi (AMK), esimerkiksi sairaanhoitaja.
Ratkaisu on linjassa terveydenhuollon ammattihenkilölain kanssa, jossa on säädetty ainoastaan erikoislääkäristä ja erikoishammaslääkäristä, mutta ei muista terveydenhuollon erikoistyöntekijöistä.
Tilapäisen sosiaalityöntekijän kelpoisuuteen ei nähty tarpeellisena tehdä muutoksia, mutta erilaisia tulkintoja tuottanut pykälä tulisi selvityksen mukaan säilyttää eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lakiin kirjaamien edellytysten mukaisena ja lisäksi tarkentaa siten, että ammattiin opiskelevalta tilapäiseltä sosiaalityöntekijältä edellytettäisiin kirjoilla oloa yliopistossa.
Asiakasturvallisuuden käsite on vielä epämääräinen ja tarvitsee ohjeistusta.
Myös tilapäisen ammattihenkilön kelpoisuuden täyttävät sosiaalityön opiskelijat tulisi kirjata Suosikki-rekisteriin. Lakiin tarvitaan myös säädös ulkomailla tutkinnon suorittaneiden kielitaitovaatimuksista asiakasturvallisuuden ja palvelujen laadun toteutumiseksi.
Täydennys- ja lisäkoulutukset
Pidemmät täydennys- ja lisäkoulutukset, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot sekä erikoistumiskoulutukset tulisi saada mahdollisuuksien mukaan näkyviksi JulkiSuosikkiin. Täydennys- ja lisäkoulutukseen liittyvistä velvollisuuksista ja vastuista työntekijöiden ja työnantajien välillä tulisi säätää tarkemmin.
– Tämä olisi hyvä uudistus. Ammattitaidon kehittäminen on erityisen tärkeää sosiaalialalla, jossa toimintaympäristöt ovat jatkuvassa muutoksessa. Asiakasturvallisuus ja palvelujen laatu voidaan turvata vain osaavien ammattihenkilöiden ammattieettisesti kestävällä työllä, sanoo Marjo Varsa.
– Nykyisessä laissa jää avoimeksi se, miten työnantajien velvollisuutta voidaan valvoa – millä esimerkiksi mitataan, että työnantaja on luonut riittävästi edellytyksiä täydennyskoulutukseen.
Nyt ei ole säädetty sitä, miten osaamista todennetaan, seurataan ja dokumentoidaan, toteaa Varsa.
– Osaamisen näkyväksi tekeminen mahdollistaisi asiantuntijuuden paremman ja täysimääräisen hyödyntämisen työtehtävissä ja työpaikan työnjaon ja palvelujen kehittämisessä.
Ei kannatusta lakien yhdistämiselle
Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollosta puhutaan usein kokonaisuutena, ei selvityshenkilöraportissa esitetä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölakien yhdistämistä.
Sen sijaan lakeja tulisi kehittää rinnakkain ja mahdollisuuksien mukaan hakea yhdenmukaisia ratkaisuja ja ottaa käyttöön molemmilta aloilta säännöksiä, jotka toimivat hyvin. Terveydenhuollon ammattihenkilölaki on ollut voimassa jo vuodesta 1994 ja kaipaa uudistamista, mutta sosiaalihuollon ammattihenkilölain suhteen tilanne on toinen. Kiirettä ei ole.
– Selvitysaineistojen mukaan pikemminkin toivottiin työrauhaa ja aikaa soveltaa lakia ajan kanssa ja saada kokemuksia sen toimivuudesta. Osa selkiyttämis- tai muutostarpeista on mahdollista hoitaa tiedottamisella, ohjeilla, neuvonnalla, koulutuksella ja tarpeen mukaan asetuksen muutoksella, sanoo Anneli Pohjola.
– Silti joitakin asioita on vietävä laintasoisesti eteenpäin, kuten esimerkiksi erikoissosiaalityöntekijän ammattioikeuksista säätäminen, ja niiden suhteen kokonaisvalmistelu on tarpeen. Asiakasturvallisuuden käsitteen selkiyttämisen osalta keskustelu ministeriössä vaikuttaa jo alkaneen, Pohjola jatkaa.
Kaisa Yliruokanen
