Mentoroinnista hyötyvät lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja ennen kaikkea asiakkaina olevat lapset ja nuoret.
Julkisen keskustelun perusteella lastensuojelu määrittyy ongelmakeskeisesti ja sen voidaan ajatella olevan negatiivisessa pyörteessä. Tässä kohdin pitää kuitenkin muistaa, että lastensuojelutyön onnistumisista ei yleensä kirjoiteta, ne eivät ylitä uutiskynnystä tai viranomainen ei voi nostaa asiakkaan asioita julkiseen keskusteluun. Lastensuojeluun kaivataankin positiivista uutisointia.
Lastensuojelun haasteet ovat myös realismia. Työn kuormittavuus näkyy siinä, että kovin moni työntekijä ei jaksa hoitaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtäviä työuran mittaisesti tai edes useita vuosia. Konkreettisesti tämä näkyy organisaatioissa työntekijöiden tiheänä vaihtumisena, eikä työntekijöillä ole välttämättä pitkää kokemusta lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävistä. Liian suuret asiakasmäärät työntekijää kohden ja työntekijöiden vaihtuminen ovat asioita, joita ei positiivisuudella voi pilkkoa mitättömiksi.
Lastensuojelu on työkenttänä erityinen – sen joko kokee omakseen tai sitten ei. Työntekijät, jotka kokevat lastensuojelun tärkeäksi ja omaksi tulisi saada pysymään työtehtävissään ja sitouttaa kuntapuolen perustyöhön. Mentorointi voi olla tärkeä osatekijä, jonka avulla saadaan lastensuojelua vaivaava haasteiden virta katkaistua.
Mentoroinnissa yhdistyy hiljaisen tiedon siirtyminen, laadukas työ ja työhyvinvointi
Tein laadullisen tutkimuksen mentoroinnista aloittavan lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessani olivat mentorointi, työhyvinvointi ja asiantuntijuudesta rakentuva työn laatu lastensuojelun sosiaalityön viitekehyksessä. Käsitteiden määrittelyn ja merkitysten avaamisen lisäksi tutkin keräämäni aineiston avulla lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia siitä tuesta, jota he aloittelevina sosiaalityöntekijöinä olisivat tarvinneet sekä näkemystä siitä, olisiko mentorointi voinut tarjota tätä tukea.
Mentorointi on toimintaa, jossa työhyvinvointi, laadukas lastensuojelun työ, asiantuntijuuden kehittyminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen mahdollistuvat keskenään vuorovaikutteisessa suhteessa.
Tavoitteena oli selvittää, voidaanko mentoroinnilla tukea työuransa alussa olevaa sosiaalityöntekijää kohti laadukasta ja työhyvinvointia ylläpitävää työskentelyä. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävän sähköisen kyselyn avulla erään suuren kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä ja analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.
Mentoroinnin tutkiminen lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena on tärkeää, koska lastensuojelussa ongelmana on työntekijöiden uupuminen ja vaihtuvuus, minkä vuoksi alalle kaivattaisin työntekijöiden työhyvinvointia ja työpaikkaan sitoutumista lisääviä tuen muotoja.
Mentorointi näyttäytyy teoreettisen tarkastelun perusteella toimintana, jossa lastensuojelun sosiaalityön kannalta tärkeät osa-alueet; työhyvinvointi, laadukas lastensuojelun työ, asiantuntijuuden kehittyminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen, mahdollistuvat keskenään vuorovaikutteisessa suhteessa.
Uran alussa tarvitaan kokonaisvaltaista tukea
Ennakko-oletukseni tätä työtä aloittaessani oli, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät tarvitsevat nykyistä enemmän perehdytystä vaativaan asiantuntijatyöhön uransa alkuvaiheessa. Tämä oletus perustui julkisen keskustelun lisäksi omaan näkemykseen käytännön työkentältä.
Oletus ei osoittautunut vääräksi. Keräämästäni aineistosta nousi selkeästi esille tuen tarve työuran alussa – tarve oli jopa niin kattava, että sitä kuvailtiin tarvittavan kaikkeen työn sisältöön. Työn vaativuus ja haastavuus luovat työntekijälle kovan paineen erityisesti työuran alussa, kun työn rutiinit ja toimintamallit puuttuvat kokonaan tai eivät ole vielä vakiintuneet.
Lähtökohtana ja tarpeena mentoritoiminnalle lastensuojelussa on tutkimukseni mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijän kokonaisvaltainen tuen tarve työuran alussa. Mahdollisuus kysyä kokeneelta työparilta, jolla työn rutiinit sekä asiantuntijuus substanssista olivat hallussa, oli vastanneiden sosiaalityöntekijöiden mukaan oleellisen tärkeää.
Mentorointi antaa tukea työhön ja asiantuntijuuden kehittymiseen
Tutkimukseni perusteella mentorointi vaikuttaa erityisen tarpeelliselta tuelta lastensuojelun sosiaalityöntekijälle työuran alussa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden koetaan kehittyvän tehdessä työtä yhdessä kokeneemman kollegan kanssa. Haastava ja vaikea työ sisältää elementtejä, joita ei voi omaksua pelkästään teoreettisen työskentelyn tai koulutuksen kautta.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuus koostuu monesta osa-alueesta ja työkenttä on moninainen sekä muuttuva. Lastensuojelun työ on haastavaa ja vastuullista. Sosiaalityöntekijän työ lastensuojelussa on vuorovaikutustyötä, jolloin asiakkaiden kanssa tehtävä työ ja kokemus siinä onnistumisessa on merkittävässä roolissa puhuttaessa työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi ja laadukas työ edellyttävät toisiaan. Niin työntekijän kuin asiakkaankin oikeusturvan toteutumiseksi työntekijä tarvitsee jatkuvaa tukea työhönsä.
Aineiston perusteella mentorointi parantaa niin asiakkaan asemaa kuin tätä kautta työntekijänkin jaksamista vähentämällä pelkoa virheistä sekä ehkäisemällä niiden tekemistä myös konkreettisesti käytännön työssä.
Toimivan mentorointitavan käynnistämiseksi tarvitaan resursointia ja suunnitelmallisuutta.
Aineiston perusteella työuran alussa tukea tarvitaan työn kuormittavuuden hallintaan ja psyykkiseen jaksamiseen isojen asioiden äärellä. Vaativa asiantuntijatyö on aloittavalle työntekijälle vaikeampaa, koska hänen tulee työn tekemisen lisäksi omaksua uuttaa asiaa työskentelyn kaikissa vaiheissa eikä työn keskiössä oleva vuorovaikutustyö onnistu vielä automaattisesti.
Tutkimukseni mukaan lastensuojelussa tarvittava asiantuntijuus syntyy yhdessä tehden ja työparityöskentelyn merkitys korostuu. Suurin osa kyselyyn vastanneista työntekijöistä koki, että tukea ei alussa ole riittävästi, työntekijä jää liian yksin ja tarvittavat käytännön ohjeistukset eivät ole selkeästi saatavilla.
Laadukasta lastensuojelua ei voi toteuttaa ilman ammattitaitoisia työntekijöitä. Mentorointi koettiin aineiston perusteella erittäin tarpeelliseksi tueksi aloittavalle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle.
Mentorointi tukee lastensuojelun työntekijää kokonaisvaltaisesti
Tutkimukseni perusteella voin todeta, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä tarvitsee työuransa alussa kokonaisvaltaista tukea. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden koetaan kehittyvän tehdessä työtä yhdessä kokeneemman kollegan kanssa. Mahdollisuus kysyä kokeneelta työparilta, jolla työn rutiinit sekä asiantuntijuus substanssista olivat hallussa, oli vastanneiden sosiaalityöntekijöiden mukaan oleellisen tärkeää.
Kaikki vastaajat näkivät mentoroinnin tukevan laadukkaan työn lisääntymistä. Mentoroinnilla koettiin olevan suora yhteys työn laatuun nimenomaan asiakkaiden näkökulmasta. Keräämääni aineisto osoitti selkeästi tuen tarpeen erityisesti työuran alussa sekä mentoroinnin mahdollisuudet tukea tilanteessa.
Mentorointi vaikuttaakin tehokkaalta ratkaisulta lastensuojelun sosiaalityön laadun parantamiseksi ja työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Toimivan toteutustavan käynnistäminen vaatii kuitenkin resursointia ja suunnitelmallisuutta, eivätkä siihen liittyvät kysymykset ole yksinkertaisia. Selvää on, että asiantuntijuuden kehittyminen ja hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen sekä siirtäminen vaativat työn tekemistä rinnakkain yhdessä erityisesti työuran alussa ja mentorointisuhde tarjoaa tähän erinomaisen lähtökohdan.
Onnistunut mentorointi edellyttää, että kuntasektorin työssä pysyy kokeneita työntekijöitä, jotka voivat toimia mentoreina.
Kyselyyn vastanneilla sosiaalityöntekijöillä huoli mentoroinnin onnistuneesta toteuttamisesta liittyi siihen, että sille tarvitaan aikaa – aikaa, jota tällä hetkellä lastensuojelun työssä ei tunnu olevan. Asiakasmäärien rajaaminen työntekijää kohden lienee välttämätöntä, jotta saadaan mahdollisuus kehittää työn laatua ja tukea työntekijöiden työhyvinvointia. Edellä mainitut myös mahdollistavat, että lastensuojeluun saadaan rekrytoitua osaajia.
Mentoroinnin kehittämisen haasteena työntekijöiden ja kokonaisten työyhteisöjen tueksi voi kuitenkin olla resurssoinnin riittävyyden lisäksi sekä se, että kokeneet työntekijät eivät pysy kuntasektorin työssä. Kunnallisella puolella työtä on tällä hetkellä paljon ja työntekijän vastuu on suuri. Onnistunut mentorointi kuitenkin edellyttää, että kuntasektorin työssä pysyy kokeneita työntekijöitä, jotka voivat toimia mentoreina. Mentori toiminta voi olla myös osaamista kuntasektorille sitouttava työskentelymuoto.
Mentoroinnin kehittäminen edelleen ja vakiinnuttaminen käytäntöön lastensuojelun organisaatioissa on työuraansa aloittavan sosiaalityöntekijän sekä asiakkaiden edun vuoksi tärkeää. Erityisen tärkeää tuen takaavan mentorointimallin luominen on lastensuojelussa aloittavan ammatillisesti kokemattoman sosiaalityöntekijän tukemiseksi. Kokemattomalle työntekijälle sosiaalityön laajan kentän onnistunut haltuun ottaminen voi olla erittäin haastavaa ilman organisaation puolelta tarjottavaa merkittävää ja konkreettista tukea.
Mentoroinnin avulla voidaan parantaa työn laatua ja lisätä työhyvinvointia sekä edistää työntekijöiden osaamista, asiantuntijuutta ja jaksamista vaativassa työssä. Työntekijä saa mentoroinnin avulla tarvitsevansa tuen työuran alussa ja ammattitaidon kannalta tärkeä hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen ja jakaminen voivat toteutua yhdessä työtä tehden.
Mentorointia pitäisi olla saatavissa lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävissä aina työntekijän aloittaessa työuraansa.
Marjo Tuomikoski
Lapin Yliopisto
Kirjoitus perustuu pro gradu-tutkielmaani ”Mentorointi lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena” 2020.
