Meillä on tehtävä

Kaisa Yliruokanen. Kuva: Veikko Somerpuro

Harvinaisen vähäluminen kesä on jäämässä taakse, ja eteläisessä Suomessa valmistaudutaan jopa kahdeksan kuukauden mittaiseen syksyyn. Järkevimmät varautuvat ensi kesään täydentämällä tuuletinvarastojaan jo nyt, jotta on vehkeet kunnossa, kun helle taas yllättää.

Vaikka aurinkoinen kesä lisäsi kehojemme D‑vitamiineja ja tarjosi mahdollisuuden viettää onnellisia rantapäiviä, se myös vaaransi vanhusten ja sairaiden hengen. Kaikilla ei ollut kuntoa poistua kotoa järveen vilvoittelemaan, eikä kaikilla ollut varaa ostaa tuulettimia ja ilmalämpöpumppuja.

Emme ole turvassa ilmastonmuutokselta.

Ilmastonmuutos lisää eriarvoisuutta. Siinä ei ole kyse pelkistä hellekesistä tai talvisateista, vaan suuresta koko maapalloamme koskettavista muutoksista, jotka ulottuvat niin eteläiseen Afrikkaan kuin Suomeenkin.

Ilmastonmuutos tulee näkymään yhä enemmän myös suomalaisessa sosiaalityössä. Viime kesä antoi esimakua, kun vanhuksemme paahtuivat vankeina omissa kodeissaan. Ruotsissa, jossa sentään tehdään kaikki paremmin, kohdattiin nykyhistorian suurimmat metsäpalot.

Miten suomalaisessa sosiaalityössä varaudutaan ilmastonmuutokseen? Sitran tulevaisuusskenaario 2080 mukaan ruoka, energia ja vesi tulevat kallistumaan. Eriarvoisuus lisääntyy, ja varakkaat suojautuvat rauhattomuutta ja säätä vastaan asumalla omilla suojatuilla alueillaan. Sosiaalisten erojen kasvu, ilmastopakolaiset ja julkisten palvelujen rapautuminen tuovat maahamme levottomuuksia ja protesteja. Terveyserot ja sairaudet lisääntyvät.

Mitä me voimme tehdä jo nyt ennen kuin muutos toden teolla iskee juuri kaikkein haavoittuvimpiin? Ilmastonmuutoksesta ja sosiaalityöstä kirjoitimme viimeksi viime vuonna.

Kaisa Yliruokanen