Miina Kaartisen mukaan yksi kiltteyden muoto on toisten ihmisten esiin nostaminen. Kaikkien ei tarvitse olla yhteiskunnan epäkohdista terävästi twiittaavia ja omaa henkilöbrändiä rakentavia sankarisosiaalityöntekijöitä. Kuva: Lauri Rotko
Sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija Miina Kaartinen tutkii selviytymistä, Katri Helenaa ja black metal ‑alakulttuuria. Hän kaipaa yhteiskuntaa, jossa asioita tehdään enemmän yhdessä.
Punatiilisen rakennuksen yläkerrassa lattia narisee askeleen alla. Viherkasvit kurottavat kohti valoa. Seinät on täytetty maalauksilla ja oksista taivutelluilla taideteoksilla. Kello raksuttaa.
Täällä sosiaalityötekijä ja tutkija Miina Kaartinen käy läpi Katri Helenasta kertovia media-aineistoja ja työstää artikkelia väitöskirjaansa. Lahden keskustassa sijaitseva tila on Kaartisen kuvataiteilijana työskentelevän äidin ateljee, johon mahtuu hyvin kaksikin tekijää.
Yhdessä tekeminen, jakaminen ja toisten ihmisten arvostaminen toistuu Kaartisen puheessa. Hän ei tunne oloaan kotoisaksi vahvojen sankariyksilöiden maailmassa.
– Nykyään pitää tehdä itsestään kauhean iso numero ja tuoda itseään esille. Väistämättä jos nostaa itseään, silloin ei nosta toisia, Kaartinen sanoo.
Mutta mikä on saanut sosiaalityöntekijän tutkimaan kulttuuri-ilmiöitä? Eikö Katri Helena ole aika kaukana sosiaalityön ammatillisesta arjesta?
– Minua kiinnostavat arkiset selviytymistarinat. Tarkastelen artikkeleissa, miten selviytymisen käsitettä voisi ymmärtää kulttuurisesta näkökulmasta. Sosiaalityössäkin käytetään liian helposti psykologisia käsitteitä ja teorioita, jotka keskittyvät yksilöön, Kaartinen tiivistää.
– Kulttuuristen tarinoiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, mistä erilaiset vaikkapa työttömyyteen liittyvät ajattelumallit tulevat tai miksi ihminen tuntee jossain tilanteessa niin kuin tuntee.
Välivuodet opettivat
Miina Kaartinen etsi nuorena omaa paikkaansa muutaman välivuoden ajan. Lukion jälkeen elämän opiskelu alkoi töissä Lahden torigrillillä.
Lopullinen herätys maailman eriarvoisuuteen tuli luksusristeilijällä, jossa Kaartinen työskenteli hyttiemäntänä siivoten hyttejä ja tarjoillen vastapuristettua greippimehua.
Yksi sosiaalityön tehtävä on tukea ihmisten selviytymistä. Mutta mitä me tarkoitamme selviytymisellä?
Kaartinen huomasi pian, että laivan filippiiniläiset merimiehet olivat eri asemassa kuin eurooppalaiset kollegansa. He työskentelivät pidempiä vuoroja sekä asuivat erillään ja ahtaammin.
Kun pienikokoinen risteilyalus kulki Amazon-jokea pitkin, paikalliset vaatimattomasti elävät ihmiset tulivat katsomaan hienoa laivaa. Samana iltana laivan juhlasalissa oli kapteenin vastaanotto, jossa maljat pursuivat kaviaaria ja samppanja kuohui. Kaksi maailmaa oli yhtä aikaa lähellä ja niin kaukana toisistaan.
Miina Kaartinen palasi Suomeen, aloitti sosiaalityön opinnot ja työskenteli kesät sosiaalitoimistossa. Tampereen yliopistosta valmistumisen jälkeen hän ehti työskennellä 1,5 vuotta Päijät-Hämeen sosiaalipäivystyksessä ennen kokoaikaiseksi tutkijaksi siirtymistä.
Sosiaalityö ja tarinallisuus
Pro gradussaan Kaartinen tutki Metsolat-televisiosarjaa selviytymisen ja vaikeuksien voittamisen näkökulmasta. Samat teemat kiinnostavat häntä myös Tampereen yliopistoon työstettävässä väitöstutkimuksessa.
– Selviytymisen tukeminen on yksi sosiaalityön tehtäviä. Mutta mitä me tarkoitamme selviytymisellä? On ongelmallista, jos sillä viitataan vain vaikeuksista voittoon ‑menestystarinoihin. Minua kiinnostaa kuopsutella tätä käsitettä.
Tarinallisuus on Kaartisen mukaan läsnä sosiaalityössä monella tavalla. Se kulkee mukana asiakastilanteissa, oman elämän ja identiteetin jäsentämisessä sekä siinä, mitä ajattelemme itsestämme, toisistamme ja maailmasta.
– Kulttuurintutkimuksesta olen oppinut, miten monimutkaista arki ja elämä on. Maailmaa ei voida latistaa yhteen näkökulmaan oli se taloudellinen, lääketieteellinen tai sosiaalinen. Ne kaikki ovat läsnä.
Myös resilienssin käsite kulkee mukana Kaartisen tutkimuksessa. Sana tarkoittaa selviytymiskykyä.
– Kiinnostavaa on erityisesti se, löytyykö yhteisöstä resilienssiä. Mihin se paikantuu ja mitkä rakenteet tukevat yksilöiden selviytymistä?
Katri Helenan lisäksi tutkijaa kiinnostaa esimerkiksi black metal ‑alakulttuuri, johon edelleen kohdistuu ennakkoluuloja.
– Black metal ‑musiikki on synkkää ja alakulttuuri on hyvin maskuliininen, mutta ihmiset kertovat selviytymisen olevan tärkeä osa sitä, Kaartinen kuvaa.
Mitä on radikaali kiltteys?
Sanapari radikaali kiltteys on alkanut kiinnostaa Miina Kaartista. Kilpailua korostavassa ajassa sitoutuminen ystävällisyyteen voi olla radikaali ja poliittinen valinta.
– Nöyryys ja vaatimattomuus eivät ole muotia. Puhutaan paljon siitä, miten pitäisi kehdata enemmän ja miten ei saa olla liian kiltti. Eihän kiltteys tarkoita huonoa itsetuntoa. Ihminen voi olla kiltti ja tuntea silti omat rajansa ja kykynsä, Kaartinen sanoo.
Toisaalta hän kummastelee maailmaa, jossa kiltteyttä voi kutsua radikaaliksi. Kiltteyden toisia ihmisiä, muuta elollista maailmaa ja itseä kohtaan pitäisi olla normaalia ja arvostettua. Jos sopeutuu toimimaan vallitsevien rakenteiden sisällä ja niiden ehdoilla, saattaa unohtaa tarpeen laajempaan muutokseen.
Maailma ei tarvitse enää yksilökeskeisyyttä ja kilpailua, vaan kollektiivisuutta ja kiltteyttä.
– Miten meidän rakenteet voisivat muuttua niin, että kiltteys olisikin hyvä juttu? Puhe liiasta kiltteydestä nousee siitä, että uupuu tässä maailmassa, jossa mikään ei riitä.
Miina Kaartinen tunnistaa lähipiiristään monia kilttejä naisia, jotka ovat hänelle mentoreita ja inspiraation lähteitä. Arkinen kohtaamis- ja auttamistyö voi parhaimmillaan olla maailmaa muuttavaa kiltteyttä.
– Omalla vaikuttamispolullani on ollut tosi tärkeää, että minuun on luotettu ja olen saanut tukea. On tärkeää päästää myös nuoria ihmisiä toimimaan vastuutehtävissä, Kaartinen sanoo.
Globaali sosiaalityö
Miina Kaartinen on ollut useamman vuoden Globaali sosiaalityö ry:n puheenjohtaja. Yhdistyksen tavoitteena on tuoda globaalia ymmärrystä sosiaalityöhön.
– Globaalit riippuvuussuhteet ja maailma ovat läsnä kaikissa sosiaalityön kohtaamisissa. Se näkyy esimerkiksi siinä, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, tuotannon keskittymisestä, tehtaiden sulkemisesta ja ihmisten työttömyydestä.
Ilmastonmuutoksessa suojattomampia ovat kaikkein köyhimmät. Kaartisen mukaan sosiaalityöllä olisi paljon annettavaa tähän keskusteluun niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Arvokasta vaikuttamistyötä on myös harjoittelumahdollisuuden tarjoaminen sosiaalityön opiskelijoille Tansaniassa tai Libanonin pakolaisleirillä, kuten Globaali sosiaalityö ry tekee. Kyse voi olla yhden ihmisen maailman mullistavasta kokemuksesta.
– Sosiaalityön opinnoissa olisi tärkeää saada kokemus omista etuoikeuksistaan ja siitä, miltä tuntuu olla itse vieras ja erilainen. Globaalissa etelässä se kokemus tulee muun oppimisen ohessa kuin itsestään.
