Mä oon yks ihme

”Pelko. Viha. Katkeruus.” Näin alkaa erään rikos- ja päihdetaustaisen kokemusasiantuntijan tarina. Tarina on yksi monista, joita olen saanut viimeisen vuoden aikana kuulla. Vaikka jokaisen tarina on omanlaisensa, useimpia yhdistää yksi asia. Pelko.

Pelko syttyy ihmiseen usein jo lapsuudessa. Koti on turvaton, koulumaailma tuntuu vihamieliseltä, ystävyyssuhteet eivät rakennu. Ihmistä kalvaa jatkuva vääränlaisuuden tunne, ettei kuulu joukkoon eikä hyväksytä sellaisena kuin on. Se synnyttää tyhjyyden, jonka täyttäminen ylittää muut tarpeet.

Päihteet saavat tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja antavat kokemuksen siitä, että uskaltaa olla oma itsensä. Rikollisuus on välttämätöntä, jotta selviytyy ja pelko pysyy poissa. Väkivalta siirtää pelon ulkopuolelle – nyt minua pelätään. Ajaudutaan kujanjuoksuun kohti vääjäämätöntä. Lopulta ihminen havahtuu siihen, ettei voi luottaa enää kehenkään, kun päihde- ja rikoskentän ystävyydet perustuvat vain hyödyn tavoitteluun. Velkakierre syvenee ja saa tekemään kauheita asioita. Tässä epätoivon hetkessä vaihtoehtoja on kuitenkin vain yksi.

Vuoden aikana olen tavannut kymmeniä ihmisiä, jotka ovat pystyneet muutokseen. On kohdattu pohja ja omat vaihtoehdot, jotka useilla ovat olleet joko hauta tai yritys vielä kerran muuttaa toivottomalta näyttävä tilanne. Nyt he kertovat tarinaansa toisille: he haluavat olla tukena vaa’ankielihetkellä, valistaa, jotta kaikkien ei tarvitsisi kulkea samaa tietä, rikastaa ammattilaisten työtä, jotta näkisimme mahdollisuuksia silloin kun ihminen itse on jo luovuttanut, näkisimme ihmisen ongelmien takana.

Toisen kokemusasiantuntijan kertomus päättyy sanoihin: ”Sanotaan, että ihmeitä tapahtuu. Musta tuntuu, että mä oon yks ihme.”

Tiina Takkunen
ohjaaja, KEIJO (ESR-hanke)
Valo-Valmennusyhdistys ry