Luvassa kylmenevää

Aikakauslehden toimittaja pyysi sosiaalityöntekijöiltä kertomuksia toimeentulotuen väärinkäytöstä ja yhteiskunnan tuen varaan heittäytymisestä. Reaktio työntekijöiden joukossa oli varsin torjuva, sillä pyyntöä pidettiin asenteellisena.

Uskoa hyvinvointivaltion oikeutukseen horjutetaan.

Kristiina Koskiluoma. Kuva: Jyrki Komulainen

Media nostattaa aika ajoin kohua sosiaalituista. Samaa tekevät poliitikot vaalien alla. Todellisten ongelmien esiin nostamisella ei ole niin väliä, kunhan saadaan klikkauksia. Uskomattomia väitteitä perustellaan sillä, että ”näin tämä koetaan”. Ikään kuin kokemus olisi faktan veroinen argumentti.

Yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiiri viilenee. Hallitus laatii leikkauslistojaan, ja niille haetaan oikeutusta syyttämällä köyhiä köyhyydestä, työttömiä työttömyydestä, sairaita sairastumisesta. Työttömiä kuritetaan ja etuja leikataan.

Huonoksi todettujen keppien varastosta on kaivettu myös asumisen omavastuu, joka toimeentulotukea saavien olisi kustannettava toimeentulotuestaan. Perusteluna vanha uskomus, että näin vähävaraiset hakeutuvat halvempiin asuntoihin. Edellinen kokeilu jo osoitti, että näin vain kurjistettiin toimeentulotuella elävien elämää. Halvempia asuntoja ei ole.

Ilmapiirin kylmentämiseen kortensa kantavat jo filosofitkin. Kirjailija Jari Ehrnrooth esittää juuri ilmestyneessä kirjassaan, ettei yhteiskunnan tehtävä ole kantaa huolta ihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä, vaan ihmisten on itse kannettava vastuu itsestään. Tämänkaltaiset kirjoitukset antavat tukea kovalle leikkauspolitiikalle ja pyrkivät perustelemaan hyvinvointivaltion purkamisen oikeaksi.

Nyt tarvitaan sosiaalialan ammattilaisten vastapuhetta. Puheenvuoroja kannattaa rakentaa yhdessä asiakkaiden ja kansalaisten kanssa. Suomalaiset tukevat vielä hyvinvointivaltion rahoitusta ja ovat valmiit maksamaan veroja enemmän, jos saavat varmuuden, että palvelut toimivat eikä apua tarvitsevaa jätetä heitteille. Pidetään huolta, että näin on jatkossakin.

Kristiina Koskiluoma