Laura Tiitinen on sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija, joka pohtii kolumnissaan sosiaalialan vaikuttamista ja julkista viestintää. Kuva: Timo Lindholm
”Meillä on lupa olla liekeissä työstämme”, tokaisi sosiaalityöntekijä Talentian vaikuttamisillan päätteeksi. Useampi sosiaalialan työntekijä jakoi illan keskusteluissa kokemuksiaan työstä innostumisesta.
He ovat olleet äärimmäisen innoissaan, tohkeissaan ja täpinöissään onnistumisista, kehittämisestä sekä uuden luomisesta. Valitettavasti heillä oli kokemuksia myös innostuksen latistajista. Innostuksen latistajat ovat kuin Harry Potter ‑kirjojen ankeuttajat. He onnistuvat muutamalla osuvalla kommentillaan poistamaan innostuksesta sen terävimmän kärjen.
Vaikka sosiaalialalla työskennellään elämän raskaiden ja vaikeiden ilmiöiden parissa, jokaisella on lupa olla liekeissä, innostuneita omasta työstään ja näyttää se muille.
Innostujat keksivät usein uutta, innovoivat. He ovat niitä, jotka vievät työyhteisöä eteenpäin myönteisellä vireellä.
Innostujien tuottamaa nostetta tulisi arvostaa, arvostelun sijasta. Kollegoiden arvostus, kannustaminen ja yhdessä tekeminen luovat me-henkeä, joka vauhdittaa koko työyhteisön hyvinvoinnin kasvua. Innostumista tarvitaan, sillä se tuottaa aktiivista toimintaa.
Ankeuttajan roolin ottaa usein sellainen henkilö, joka on itse passiivinen työn kehittämisen suhteen. Passivoitunut sosiaalialan työntekijä on toimistoitunut.
Toimistoutuneelta surkastuu taito innostua, innovoida ja vaikuttaa asioihin. Hän on passiivinen ja kyynistynyt, tekee välttämättömät rutiinit, eikä näe niille vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Sosiaalialan työntekijät tuntevat asiakastyön kautta sosiaalisen passivoitumisen riskit paremmin kuin kukaan muu. Toimistoitumisen leviäminen on vakavasti otettava uhka sosiaalialan työyhteisöissä. Toimistoituneet ovat työn tekemisen ja johtamisen passiivisia kohteita, eivät aktiivisia, itsenäisesti ajattelevia toimijoita.
Toimistoitunut kokee toisen aktiivisuuden ja innokkuuden uhkana, sillä työn kehittäminen edellyttää lopulta jonkinlaista osallisuutta myös häneltä. Työskentely-ympäristö ei suinkaan aina aja henkilöä toimistoitumiseen, vaan se voi olla myös oma valinta tai tila, johon on päädytty, vaikkapa uupumisen vuoksi.
Toimistoitunut ei kykene rakenteelliseen sosiaalityöhön ja vaikuttamiseen, sillä ne edellyttävät mielikuvitusta, innostumista tai oma-aloitteista aktiivisuutta. Työyhteisöjen tulisi tunnistaa toimistoitumisen vaarat ja antaa riittävästi valtaa toteuttaa aktiivista vaikuttamista.
Kaikki eivät voi olla innostujia ja työyhteisössä tarvitaan monenlaisia vipeltäjiä. Siitä huolimatta kenelläkään ei ole lupaa tappaa toisen innostusta.
Ensi kerralla kun kohtaat työstään innostujan, koeta toimia seuraavalla tavalla: vedä hymy naamallesi ja sano ystävällisesti taikasanat ”Kiitos kun innostat meitä kaikkia. Miten voisin olla mukana edistämässä asiaa?”
