Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Liukuvasta työajasta on sovittu Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (Kvtes). Kukin kunta päättää sen mukaisesti liukuman käytöstä ja pelisäännöistä. Kunnissa voi olla siis eroja esimerkiksi päivittäisessä kiinteässä työajassa.
Liukuman käyttöön ottamisesta tulee sopia työntekijän ja työnantajan välillä. Liukuma voi olla myös päivittäinen liukuva työaika, tasoittuva liukuva työaika, joka tasoittuu sovitulla jaksolla, tai tasoittumaton liukuva työaika. Liukumaa käyttämällä syntyy työaikasaldoplussaa tai ‑miinusta.
Työaikasaldoplussa ei ole sama asia kuin ylityöt.
Kunta-alan työehtosopimuksessa on määräykset ylityön syntymiseen ja korvaamiseen. Ylityöhön tarvitaan aina työnantajan määräys. Ylityöstä työntekijä saa +50–100 prosentin ylityökorvauksen, työaikasaldon ”arvo” on tunti tunnista.
Liukuva työaika tarkoittaa, että määritellään kiinteä työaika esimerkiksi kello 9–15, jolloin kaikkien työntekijöiden on oltava työpaikalla. Sen molemmin puolin määritellään, millä aikavälillä työntekijä voi itse valita työskentelyajan, vaikkapa kello 7–9 ja 15–18. Työntekijä saa siis päättää liukuman puitteissa milloin tulee töihin ja milloin lähtee töistä.
Lyhimmillään päivä on pelkkä pakollinen kiinteä työaika, esimerkin mukaan kello 9–15 eli 6 tuntia. Pisimmillään liukuman alusta liukuman loppuun työaika voi olla kello 7–18 eli 11 tuntia.
Liukuman käyttö on yksi työaikajousto: jos työntekijällä on aamulla kampaaja tai illalla tulee vieraita ja koti pitäisi ehtiä siivota, voi hän tulla tarpeensa mukaan myöhemmin töihin tai lähteä hyvissä ajoin.
Työntekijä päättää liukuman käytöstä käyttääkö ja miten käyttää. Liukumaa ei ole pakko käyttää ollenkaan, vaan työaika voi olla joka päivä työntekijän keskimääräinen työaika esimerkiksi kello 8–15.45.
Työviikkoa rytmittävät sovitut palaverit, sovitut asiakastapaamiset ja aikaa on varattava myös suunnitteluun ja dokumentointiin. Suunnittelussa kannattaa varautua odottamattomiin tilanteisiin. Yksityiselämän menot voi myös ottaa suunnittelussa huomioon.
Jos työntekijä haluaa tehdä torstaina pitkän päivän ja perjantaina lähteä ajoissa, ei pitkänä päivänä synny ylityötä, vaan päivä tavallaan ”tehdään sisään”. Terveydenhoitomenot kuten hammaslääkäri tulee lähtökohtaisesti hoitaa työajan ulkopuolella, ja liukumaa käyttämällä se onnistuu.
Koska liukumamahdollisuus on annettu, työnantaja voi myös määrätä, että terveydenhoitokäynnit tehdään työajan ulkopuolella, jos se liukumaa käyttämällä on mahdollista. Samoin työnantaja voi työnjohdollisesti määrätä, että liukumismahdollisuudesta huolimatta keskiviikkoaamuna kello 8 on kokous.
Jos työntekijällä on jo kotikäynti sovittuna samalle päivälle kello 16, syntyy tässä vuorokautista ylityötä, ellei kokousta tai kotikäyntiä siirretä.
Terveydenhoitomenot kuten hammaslääkäri tulee hoitaa työajan ulkopuolella.
Työvuoroluettelon tarkoituksena on, että työntekijä voi työhön tullessaan tietää, milloin hänen työvuoronsa päättyy ja suunnitella vapaa-aikansa sen mukaisesti.
Monessa kunnassa etukäteen tehty työvuoroluettelo tarkoittaa työajanseurantaohjelmaa, johon on syötetty työntekijän keskimääräinen päivittäinen työaika joka päivä esimerkiksi kello 8 alkaen. Keskimääräinen työaika on viikkotyöaika jaettuna viidellä työpäivällä. Yleistyöajassa 38 h 15 min se on 7 h 39 min, 37 h
työajassa 7 h 24 min ja toimistotyöajassa 36 h 15 min 7 h 15 min.
Toteutuneet tunnit ovat työaikaleimausten (sisään ja ulos) väliin jäävä aika. Jos toteutunut päivä on pidempi tai lyhyempi kuin suunniteltu, syntyy työaikasaldoplussaa tai ‑miinusta. Kvtes:n mukaan työaikasaldon tulisi pysyä ‑6 tunnin ja +20 tunnin välissä. Saldotunnin arvo on tunti (tunti tunnista).
Yli 20 tunnin menevä saldo ei katoa mihinkään, vaan työ on samanlaista korvattavaa tehtyä työtä kuin muutkin työtunnit. Joskus työntekijöille on väitetty, että 20 tuntia ylittävät tunnit menetetään, ne katoavat tai ne eivät kirjaudu ylös. Välillä yli meneviä tunteja ”siirretään” Excel ‑taulukkoon tai ruutuvihkoon myöhemmin pidettäväksi.
Työnantajan kuuluu toimillaan huolehtia siitä, että saldoraja ei ylity ja tarvittaessa vaikka määrätä työntekijä pitämään tunnit pois tai maksaa tunnit pois. Työ tulee pystyä tekemään sille varattuna työaikana. Saldoraja 20 tuntia on asetettu työntekijöiden suojelemiseksi liialta kuormittumiselta. Suuret tai jatkuvat saldoylitykset kielivät, että työtä on liikaa resursseihin nähden.
Ylityön muodostumiseen tarvitaan aina työnantajan aloite, koska ylityötunti maksaa 50–100 prosenttia normaalityötuntia enemmän. Ylityöhön tarvitaan myös työntekijän suostumus kutakin kertaa varten erikseen. Vain jos lisä- ja ylityö on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä, ei viranhaltija saa kieltäytyä siitä. Työsopimussuhteinen saa silloinkin.
Ylityön korvaamisessa täytyy kolmen ehdon täyttyä:
1) työ on tehty työpaikalla tai erityisestä syystä esimiehen määräämällä muulla paikalla
2) työhön käytetty aika tai tehdyn työn määrä on luotettavasti selvitetty
3) työ on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen antaman kirjallisen määräyksen perusteella (ylityömääräys).
Ylityötä on sekä vuorokautista (pitkä päivä) että viikoittaista. Vuorokautista ylityötä on yleis- ja toimistotyöajassa 8 tuntia tai työvuoroluetteloon merkitty enintään 9 tuntia ylittävä työ. 37 tunnin viikkotyöajassa ei synny vuorokautista ylityötä. Viikoittainen ylityö on ylityörajan 38 h 15 min viikossa yli tehty työ.
Jos viikkotyöaika on lyhyempi kuin 38 h 15 min, väli ylityörajaan asti on niin sanottua lisätyötä, joka korvataan tunti tunnista. Ylityö korvataan vain yhdellä tavalla ja yhteen kertaan, mutta samalla työviikolla on mahdollista, että syntyy sekä vuorokautista ylityötä että viikoittaista ylityötä.Myös jaksotyöajassa voi syntyä ylityötä. Jaksotyössä ei aina edellytetä ylityömääräystä, jos esimerkiksi asiakasta ei voi jättää yksin työvuoron loputtua.
Vuorokautinen ylityö korvataan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta +50 prosenttia ja seuraavilta +100 prosenttia. Viikoittainen ylityö korvataan viideltä ensimmäiseltä tunnilta +50 prosenttia ja seuraavilta +100 prosenttia.
Kvtes:ssa työnantaja päättää maksetaanko ylityökorvaus rahana vai annetaanko se vastaavana korotettuna vapaa-aikana. Vastaava korotettu vapaa-aika tarkoittaa, että kaksi tuntia ylityötä +50 prosentin korvauksella tarkoittaa kolmea tuntia vapaata ja +100 prosentin korvauksella neljää tuntia vapaata.
Työnantajan velvollisuus on tehdä työvuoroluettelo, jossa on suunnitellut tunnit ja toteutuneet tunnit.
Jos ylityötä teetetään paljon, työnantaja huomaa pian, että sen kannattaa palkata lisää työvoimaa: neljä vuorokautista ylityötuntia maksaa saman verran kuin yhden työntekijän koko päivän palkka.
Jos työntekijä on ajatellut lähteä työstä kello 16, mutta hänelle annetaan tai hänellä on kesken kiireellinen asia, joka olisi hoidettava vielä kuluvan työpäivän aikana, työntekijän tulee kysyä esimieheltä hoitaako työntekijä asian tänään ylityönä vai siirretäänkö asian hoitaminen kuitenkin seuraavaan päivään vai siirretäänkö asia jollekin toiselle hoidettavaksi.
Jos esimies haluaa, että työntekijä hoitaa asian samana työpäivänä, antaa hän ylityömääräyksen ja työntekijä saa ylityökorvauksen. Niin sanottu harmaa ylityö ei kannata: työntekijä ei saa ylityökorvausta, korvaus ei vaikuta kohottavasti vuosituloon perustuviin tukiin tai eläkekertymään eikä resurssitilanne parane, koska työt urakoidaan.
Joskus esimiehet ovat vastanneet, että ”työntekijällähän on liukumaa kello 18 asti”, ”työntekijän työaikasaldo on vielä reilusti alle +20 tuntia” tai ”ota tunnit huomenna vapaana tunti tunnista”.
Liukuman käyttö ei estä eikä saa estää ylityön syntymistä – tässä kyse on kahdesta eri asiasta. Työtuomioistuin totesi vuonna 2015 päätöksessään, että työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa työvuoron pituutta työvuoron jo alettua ilman työntekijän suostumusta. Tämän takia työvuoron päättymisaika olisi hyvä olla esillä muuallakin kuin vain työajanseurantalaitteessa.
Työaikasaldon määrä ei vaikuta ylityömääräyksen antamiseen; työntekijä päättää liukuman käyttämisestä ja liukumaa ei ole pakko käyttää ollenkaan.
Tiia Oksanen
Keski- ja Itä-Suomen alueasiamies
Talentia