Mitä jokaisen sosiaalialan ammattilaisen pitäisi tietää mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioista?
Mielenterveysongelmat, erilaiset päihteet, sekä rahapelaaminen koskettavat runsaslukuista joukkoa suomalaisista. Ilmiöiden kanssa kasvotusten joutuvat väistämättä myös sosiaalialan ammattilaiset.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Jaana Markkula on ollut mukana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä, joka pohti keinoja eri ammattiryhmien mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamisen vahvistamiseen.
Markkulan mukaan niin sosiaalityöntekijällä, sosionomilla, geronomilla kuin kuntoutuksen ohjaajallakin olisi tarpeen perusymmärrys siitä, kuinka monimutkaisista ja yhteen kietoutuneista ongelmista mielenterveys- ja riippuvuusilmiöissä on kysymys.
Lisäksi kaikissa näissä ammateissa tarvitaan kohtaamisen taitoja.
– Miten kohdataan asiakas stigmatisoimatta ja autetaan häntä elämässä eteenpäin.
Markkula sanoo, että ammattilaisen on tärkeää osata myös tunnistaa asiakkaan avun tarve ja ohjata hänet oikeanlaisiin palveluihin.
Sosiaalialan työ vahvasti mielenterveyttä edistävää
Milla Rantakari ja Emma Rautava ovat työskennelleet Sosiaalialan osaamiskeskus Verson hankkeessa, missä pureuduttiin vuorovaikutustyötä tekevien ammattilaisten mielenterveysosaamisen vahvistamiseen.
Rantakarin ja Rautavan mukaan sosiaalialalla ei aina tiedosteta, miten paljon mielenterveystyötä sosiaalipalveluissa tehdään.
– Sosiaalialalla tehtävä työ on todella vahvasti mielenterveyttä edistävää, koska siihen liittyy asiakkaiden elämänhallinnan kehittäminen ja itsetunnon tukeminen, Rautava sanoo.
Riippuvuus- ja mielenterveysasioissa on kyse monimutkaisista ja yhteen kietoutuneista ongelmista.
Hänen mielestään alan ammattilaisella tulee olla tietoa siitä, kuinka ikä, elämäntilanne, alueelliset erot ja jopa palvelujen saatavuus vaikuttavat ihmisen mielenterveyteen. Ymmärrys raivaa tietä luottamukselliselle ja hedelmälliselle asiakassuhteelle.
– Mitä enemmän ymmärrystä on asiakkaan elämäntilanteesta, sitä enemmän se auttaa kysymään oikeita kysymyksiä, Rantakari sanoo.
Päihde- ja riippuvuustyössä oleellista on hahmottaa, mitä kaikkea sosiaalipalvelut voivat asiakkaan hyväksi tehdä.
Näin sanoo lehtori Mauno Saksio, joka opettaa sosionomeille päihde- ja kriminaalityötä sekä vuorovaikutustaitoja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Xamkissa. Hän oli mukana myös aiemmin mainitussa STM:n työryhmässä.
Saksio sanoo, että kenen tahansa alalla työskentelevän tulee tiedostaa mahdollisuutensa tehdä ehkäisevää työtä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tai seniori- tai maahanmuuttajatyössä.
– Suojaavien tekijöiden turvaaminen on yksi asia, joka kaikkien olisi hyvä oppia.
Riippuvuuksien kanssa tekemisissä oleva työntekijä kohtaa usein ihmisiä, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa. Tällöin ammattilaisen pitää Saksion mielestä osata olla utelias ja haastaa asiakasta puhumaan päihteidenkäytöstään sekä ajatuksistaan, kokemuksistaan ja uskomuksistaan.
– Asiakasta pitää auttaa etsimään vaihtoehtoisia tapoja ajatella.
Vaikka työntekijän oma asenne päihteidenkäyttöä kohtaan olisi hyvin kriittinen, ihminen ja tämän käytös pitää aina kyetä erottamaan. Lisäksi ammattilaisen on puolustettava asiakkaan oikeuksia palveluihin ja täysivertaiseen yhteiskunnan jäsenyyteen.
Opetussuunnitelmien sisällöt vaihtelevia
STM:n työryhmä selvitti mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioiden näkyvyyttä kohtaavien alojen opetussuunnitelmissa.
Kävi ilmi, että geronomin ja kuntoutuksen ohjaajan koulutuksessa sisällöt otettiin huomioon varsin hyvin.
Sosionomikoulutuksessa mielenterveys- ja riippuvuussisällöt kuuluivat kaikissa oppilaitoksissa pakollisiin opintoihin, mutta niiden laajuus vaihteli huomattavasti.
Kuudesta sosiaalityön opintoja tarjoavasta yliopistosta vain kahdessa sisällöt kuuluivat pakollisiin opintoihin, ja kolmessa aihepiiriin saattoi paneutua valinnaisissa opintojaksoissa.
Yhdessä yliopistossa mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioita ei mainittu edes valinnaisissa opinnoissa. Tämä ei toki vielä tarkoita, etteikö ilmiöitä voitaisi sivuta muiden asioiden yhteydessä.
Korkeakoulujen opetussuunnitelmissa on laajoja eroja.
Erot korkeakoulujen välillä selittyvät THL:n Markkulan mukaan niiden itsenäisyydellä. Tällöin opetuksen sisältöjä saattavat ohjata esimerkiksi alueelliset tarpeet.
Jotta saman tutkinnon suorittaneiden osaaminen olisi yhdenmukaisempaa, työryhmä antoi suosituksensa mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamisen minimisisällöiksi.
– Valmiudet voivat vaihdella tosi paljon. Vastavalmistunut opiskelija voi joutua itse perehtymään näihin sisältöihin työelämässä, eikä rekrytoijakaan voi tietää vastavalmistuneen osaamista aiheesta, Markkula huomauttaa.
Paljon hiljaista tietoa
Verson Milla Rantakari ja Emma Rautava ovat huomanneet, että työelämässä jo olevilla on usein paljon kokemusta ja hiljaista tietoa, vaikka heidän peruskoulutuksensa ei olisikaan tarjonnut eväitä mielenterveys- ja riippuvuussisältöjen hallintaan.
Rautava kuitenkin huomauttaa, että työelämän rakenteet saattavat estää tietojen ja taitojen täysipainoisen hyödyntämisen.
– Jos työntekijä on kiireinen, onko hänellä voimavaroja käyttää osaamistaan?
Verson hankkeessa tuli ilmi, että sosiaalialan korkeakoulutetut kaipaisivat nykyistä enemmän tietoa erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien, neurokirjolla olevien tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, mielenterveydestä.
Xamkin Mauno Saksio on saanut kentältä viestiä, että ihmiset haluaisivat ymmärtää paremmin mielenterveysongelmien ja riippuvuuksien keskinäisiä yhteyksiä, koska ne vaikuttavat paitsi työskentelyotteeseen myös toipumiseen.
– Miten vaikkapa tarkkaavaisuushäiriö tai ahdistuneisuus vaikuttavat yksilön toimintaan, jos hänellä on päihde- tai rikostausta, Saksio havainnollistaa.
Osaamisesta puhuttava enemmän
Tulevat ammattilaiset voisivat Jaana Markkulan mukaan saada vankemman mielenterveys- ja riippuvuusosaamisen, mikäli ammattikorkeakoulut ja yliopistot peilaisivat omia opetussuunnitelmiaan minimisisältöjä koskeviin suosituksiin.
Mauno Saksio kertoo, että Xamkissa suosituksia pyritään ottamaan huomioon. Suositusten laajuuden vuoksi tämä ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Koska opintopisteitä on käytettävissä rajallisesti eivätkä kaikki opiskelijat suuntaudu mielenterveys- tai päihdetyöhön, oppilaitoksen on priorisoitava ammatin ydinosaamisen opettamista.
Saksion mielestä ilmiöitä olisi hyödyllistä käsitellä konteksteissaan ja kokonaisuuksina.
– Esimerkiksi päihteet osana mielenterveyttä tai perhetyötä, hän ehdottaa.
Markkula korostaakin, että idea on, että opiskelija saisi perusymmärryksen näistä ilmiöistä. Sisältöjä voi integroida opetukseen soveltuviin kohtiin mutta myös mahdollistaa erikoistumisen syvemmälle sukeltavilla kokonaisuuksilla.
Osaamista voi vahvistaa monella eri tavalla.
Markkula suosisi kasvokkain tapahtuvaa opetusta, simulaatioita ja kokemusasiantuntijoiden mukanaoloa.
Työelämässä jo olevien olisi tärkeää päästä tarpeen vaatiessa täydennyskoulutukseen, työkiertoon tai mentorointiin. Organisaatiot voisivat hyötyä myös mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamisen johtamisen mallista.
Milla Rantakari toivoo, että työyhteisöt puhuisivat osaamisesta enemmän ja pohtisivat yhdessä keinoja sen lisäämiseen.
– Osaamista voi vahvistaa esimerkiksi verkostoissa, hiljaista tietoa jakamalla ja yhteistyössä – myös kokemusasiantuntijoiden kanssa.
julkaisut.valtioneuvosto.fi → Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa: Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi. Markkula, Jaana; Rapeli, Saara; Ruohio, Heidi; Mattila, Erika; Palola, Liisa.
Minna Hotokka
Apua verkkokoulutuksesta
THL on julkaissut stigmatietoisen työn tueksi verkkokoulutuksen, joka keskittyy stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja purkamiseen.
Koulutuksen tavoitteena on tehdä mielenterveyteen, päihteiden käyttöön ja riippuvuuksiin liittyvä stigma ja syrjintä näkyvämmäksi sekä edistää syrjimätöntä ja toipumista tukevaa palvelukulttuuria.
Koulutus käsittelee stigmaa ja syrjintää ilmiöinä ja tarjoaa perustietoa aiheesta. Se sisältää käytännönläheisiä keinoja näiden ilmiöiden tunnistamiseen, käsittelyyn ja purkamiseen. thl.fi/verkkokoulut
