– Taitava kasvattaja saa jokaisen lapsen loistamaan. Aikuinen kannattelee leikkiä niin, että kaikki vuorollaan onnistuvat, sanoo Hanne Nyman. Kuva: Niko Nyman
Hanne Nyman toivoo, että kasvattajat leikkivät lasten kanssa päiväkodissa ja raivaavat leikeille enemmän tilaa.
Lastentarhanopettaja Hanne Nyman huomasi kerran, että hänen ryhmänsä lapset tykkäsivät leikkiä palomiestä. Hän päätti mennä leikkiin mukaan. Tarkoitus oli selvittää, miksi se kiinnosti lapsia. Pian kävi ilmi, että lapset katsoivat televisiosta Palomies Sami ‑ohjelmaa.
Nyman sai selville, mitä lasten mielestä leikkiin tarvittiin: muun muassa kypäriä, letkuja, punaisia ämpäreitä, ruiskupulloja, pahvilaatikoita ja saappaita. Palomiehet tarvitsivat lisäksi paloauton, paloaseman, letkun, tikkaat ja varusteet.
Hän hankki materiaaleja ja rakensi lasten kanssa pienen paloaseman. Pahvilaatikoista syntyi vesisäiliöitä ja pöydästä paloauto. Puolapuut toimivat puuna, jonka latvasta palomiehet pelastivat mummon kissaa kymmeniä kertoja päivässä.
Palomiesleikki on esimerkki lasten ja aikuisten yhteisestä leikistä. Niitä Nyman haluaa lisätä varhaiskasvatukseen. Hän on kehittänyt leikkipedagogiikkaa työtapana ryhmissään. Sen pohjalta hän on luonut oman Leikin voima ‑materiaalin, jota hän on luennoinut ja opettanut.
Tällä haavaa hän kehittää Raumalla leikkipedagogiikkaa yhteistyössä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa.
Aikuinen rikastaa lasten leikkiä
Leikeissä aikuinen ei seuraa leikkejä vierestä, vaan osallistuu niihin itsekin. Hän voi olla kanssaleikkijä, havainnoija, yhteisöllisyyden rakentaja tai leikin rikastuttaja, Nyman kuvaa.
− Aikuinen osallistuu, muttei dominoi leikkiä. Lapset johtavat sitä. Aikuinen voi rikastuttaa ja kannatella juonta sekä luoda siltaa leikistä päivän eri toimintojen välille.
Kun aikuinen leikkii mukana, hän oppii tuntemaan lapset syvällisemmin. Leikissä tulee ilmi, mistä lapsi pitää, miten toimii ryhmässä, missä hän on taitava, millaisia valintoja hän tekee ja mitä asioita on hyvä yhdessä opetella.
− Aikuinen pystyy ohjailemaan leikkejä niin, että lapsi saa mahdollisuuden hioa taitoja, joissa hän tarvitsee harjaantumista. Hän rikastuttaa leikkiä niin, että hän tuo tarinaan uusia käänteitä ja elementtejä.
Aikuinen voi myös lisätä leikkiin erilaisia rooleja. Kun leikki tarjoaa monenlaisia rooleja, koko ryhmä voi leikkiä yhdessä. Siinä on kaikille tilaa.
Leikeissä aikuinen ei seuraa leikkejä vierestä, vaan osallistuu niihin itsekin.
Aikuinen kannattelee tai ohjaa leikkiä niin, että lapset voivat sen sisällä tehdä eri asioita. Joku voi piirtää puita, joita käytetään kulisseina. Toinen voi osallistua takaa-ajoon tai kiivetä puolapuille hakemaan muurilta prinsessan linnan avainta.
− Juonellisessa roolileikissä aikuinen käsikirjoittaa tapahtumia tai ongelmia. Lapset selvittävät niitä. Kaikista tulee lopulta sankareita. Hyvä voittaa aina pahan. Se antaa lapsille toivon näkökulmaa elämään.
Aikuinen kannattelee leikkiä niin, että kaikki vuorollaan onnistuvat.
− Taitava kasvattaja saa jokaisen lapsen loistamaan.
Aikuiset leikkivät vähän lasten kanssa
Nyman alkoi miettiä leikkimistä oppimisen keinona, kun hän työskenteli esiopettajana Kartanonkosken päiväkodissa Vantaalla. Hän pohti lasten kanssa, minkälaisia leikkejä he halusivat leikkiä ja millaista toimintaa he toivoivat.
Hän osallistui tuolloin Vantaan kaupungin Leikkiagentit-hankkeeseen. Nymania kiinnosti, miten päiväkodista tehdään enemmän leikin kaltaista – tai jopa kokonaan leikkiä. Leikistä on kirjoitettu paljon, mutta sitä on tutkittu melko vähän.
− Sanotaan, että leikki on lapselle tärkeää. Päiväkodeissa leikkiä arvostetaan ajatuksen tasolla. Se ei välttämättä silti näy toimintakulttuurissa.
− Meiltä puuttuvat käytännön esimerkit siitä, miten ryhmissä lasten kanssa leikitään.
Nyman sanoo, että häneltäkin vei kauan ymmärtää, mitä toimintakulttuurista puuttui.
− Päiväkodeissa on perinteisesti joko aikuisen ohjaamaa toimintaa tai lasten keskinäistä, niin sanottua vapaata leikkiä. Niiden väliin kuitenkin mahtuu aikuisten ja lasten yhteinen leikkikulttuuri.
Leikkiminen on lapselle luontainen tapa oppia, Nyman muistuttaa. Leikkiin voi sisällyttää toimintoja eri oppimisen alueista, joita aiemmin on tehty eri toiminnoissa. Tällä haavaa aikuiset kuitenkin osallistuvat hyvin vähän lasten leikkeihin.
− Vapaa leikki käsitetään niin, että lapset leikkivät keskenään. Aikuinen valvoo sivusta. Heidän kuitenkin pitäisi mennä leikkiin mukaan juuri vapaan toiminnan aikana.
Yksi aikuisen kannattelema leikki voi kestää hetken, aamupäivän tai koko hoito päivän. Se voi jatkua huomenna ja vielä ensi viikolla. Leikkiä voi yksin, pareittain, pienryhmissä, erilaisissa ryhmissä tai jopa koko talon kanssa.
Nymanin ryhmä leikki palomiestä kolme kuukautta putkeen. Leikki muutti muotoa, ja se tuli esiin luontoretkelläkin.
− Lintutornissa eräs pieni poika otti yhtäkkiä leikisti käteensä taskussa soivan puhelimen. Puhelu tuli hätäkeskuksesta. Mummon kissa on puussa, poika kertoi. Taas tarvittiin palokuntaa, joka pelasti kissan.
Vasu: jokainen hetki on pedagoginen hetki
Hanne Nyman toivoo, että päiväkodeissa käydään läpi ryhmien rutiinit. Sen pohjalta voi miettiä, millainen lapsen arjesta tulee.
− Meillä on pikkupakkoja, jotka eivät välttämättä palvele ketään. Päivät on pilkottu pätkiin. Ohjelmassa on piirejä, ohjattua toimintaa, hiljaista toimintaa, ruokailua ja ulkoilua. Päivät täyttyvät päiväohjelman suorittamisesta. Koko ajan siirrytään toiminnosta toiseen. Lapsille jää vain vähän aikaa luoda pitkiä leikkejä.
Taitava kasvattaja saa jokaisen lapsen loistamaan.
− Mikseivät lapset sen sijaan voi olla ulkona koko päivän tai sisällä koko aamu päivän? Voisiko lapsi valita eri toimin noista sen, mihin hän haluaa osallistua. Miksi kaikkien lasten pitää tuottaa samat tuotokset? Eikö jokainen voi edetä omalla tasollaan ja saada kehitysvaiheeseensa sopivaa tekemistä?
Nyman kannustaa toimintaan, jossa eri elementit on sisällytetty leikkiin. Kun toiminta lähtee lapsista, myös sitoutuminen toimintaan kasvaa. Levottomuus vähenee, ja lapsi tulee osalliseksi omasta arjestaan. Passiivisesta suorittajasta tulee aktiivinen toimija.
− Koko toimintakulttuuri pitää perata pala kerrallaan. Uuden Vasun mukaan jokainen hetki on pedagoginen hetki. Se tarkoittaa, että päiväkodit joutuvat nyt perustelemaan, miksi meillä tehdään näin ja miten kukin toiminta edistää pedagogisia tavoitteita.
− Vasussa odotetaan ja oletetaan, että lapsilla on mahdollisuus leikkiin. Sillä ei ole väliä, kiinnostaako se aikuisia tai jaksavatko he muuttaa arkea leikkivämpään suuntaan.
Vanhat asenteet syytä romuttaa
Jotta leikkiä arvostava toimintakulttuuri syntyy, vanhoja työtapoja pitää korjata, Hanne Nyman sanoo. Se vaatii paljon työtä, hän myöntää.
Aika ajoin on hyvä mielessään kirkastaa kasvattajan perustehtävää, Nyman vinkkaa. Se vaatii pohtimista, miksi ja miten teen tätä työtä.
− On hyvä muistaa, että olen täällä lapsia varten, en seurustelemassa työkavereiden kanssa. Miten aikuinen voi puuttua leikissä ilmeneviin ristiriitoihin, jos hän pysyy leikin ulkopuolella? Entä miten onnistuvat oikeudenmukaiset väliintulot ja ratkaisut? Liian usein kasvattaja näkee tilanteen seuraukset, ei siihen johtaneita syitä.
Kiire kulkee vahvasti päiväkodin aikuisten mukana, Hanne Nyman tietää. Kiire voi kuitenkin toimia sisäisenä jarruna, joka estää muuttumasta. Nyman kutsuu kiirettä mustaksi pilveksi, joka leijuu näkymättömänä kasvattajien ympärillä.
Silloin uusille ajatuksille on helppo sanoa, että ihan hieno juttu, muttei onnistu meillä. Aina on niin kiire ja muuta tekemistä.
Aika ajoin on hyvä mielessään kirkastaa ja pohtia kasvattajan perustehtävää.
− Kannattaa miettiä, mitä se muu on. Aikaa palaa palavereihin, paperitöihin, kyselyihin ja suunnitelmiin. Ovatko toiminnan rakenteet kunnossa, kun aika menee niihin? Voisiko päiviä ja toimintaa järjestellä toisin?
Kun kiirettä halutaan vähentää, on tärkeää edetä askel kerrallaan. On hyvä keskustella paljon ja kuunnella lapsia. Johtajan tehtävänä on johtaa pedagogiikkaa ja järjestää tilaa ja aikaa pedagogiselle keskustelulle.
Helposti sanotaan myös, että lapset eivät kaipaa aikuisia leikkeihinsä. Nyman sanoi niin ennen itsekin. Tutkimukset todistavat kuitenkin toisin. Nymanilla on siitä myös omaa kokemusta. Kun hän alkoi osallistua leikkeihin, häntä ei häädetty pois.
− Jos lapset tuntevat, että aikuinen haluaa osallistua, hän pääsee mukaan. Jos leikki ei kiinnosta aikuista, uutta kutsua ei tule. Lapset ovat näissä asioissa tavattoman herkkiä.
− Vanha laiva kääntyy ehkä hitaasti, mutta varmasti. On lupa yrittää, erehtyä ja kokeilla. Asenne ratkaisee. Ja tahtotila. Ja se, että kehittämistyöhön osallistuvat kaikki.
