Kielinuppu-projektin tuottamat laulut ja videot ovat vapaasti käytettävissä YouTubessa. Ne ovat saatavissa myös osoitteessa kielinuppu.fi/.
Turun yliopistossa työskentelevän yliopisto-opettaja Jenni Alisaaren väitöstutkimuksen mukaan laulaminen ja laulujen kuunteleminen sekä laulujen sanojen rytmikäs lausuminen ovat tehokkaita keinoja opettaa suomen kieltä.
Myöhemmin Jenni Alisaari teki kollegansa, FT Leena Maria Heikkolan kanssa suomen kielen oppimiseen liittyvässä tutkimuksessaan havainnon, jonka mukaan loruttelu kehittää laulamistakin paremmin puheen sujuvuutta, ääntämistä ja puhumisen nopeutta. Laulamisessa taas melodia sekä sanojen toistaminen tukevat sanojen ja ilmaisujen muistamista.
− Tästä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa Sormilaulu, jossa kysellään kuulumisia. On paljon mielekkäämpää laulaa kuin puhua viisi kertaa peräkkäin mitä sinulle kuuluu, Alisaari kertoo.
Alisaari muistuttaa, että oppimisteorioissa todetaan ihmisen oppivan parhaiten sellaisia asioita, joiden ymmärtämistä on jollain tavalla tuettu ja helpotettu, eikä opittava asia ole liian vaikea. Laulamisessa esimerkiksi lauluun yhdistetyt eleet ja leikit tukevat ilmaisun ymmärtämistä.
Kieltä opitaan vuorovaikutuksessa ja käytännössä.
Kielen oppimista tukee se, että ihminen pystyy itse tuottamaan opiskeltavan kielen ainekset. Näin tapahtuu laulaessa, jossa ihminen tuottaa laulun sanoja.
− Oppijan huomion on myös oltava kielen aineksessa, jotta oppiminen mahdollistuu, ja laulun sanojen tuottaminenhan vaatii tietoista huomiota.
Kielen oppiminen alkaa ymmärtämisestä
Laulut valitaan siten, että ne sisältävät lapsen elämässä sillä hetkellä hyödyllisiä ilmaisuja ja sanoja. Esimerkiksi Sormilaulussa lapsi oppii tavallisen, arjessa hyödyllisen perusfraasin ”Mitä sulle kuuluu?”.
Alisaari suosittelee myös Kielinuppu-projektin materiaalia. Kielinuppu on lastentarhanopettajaksi opiskelevien Katri Bormin ja Sarah Gonçalvesin hanke, jossa he tuottavat päiväkodeille lastenlaulumateriaalia suomen kielen oppimisen tueksi.
− Kielinupun videoissa ja lauluissa on tarkkaan mietitty, millaista sanastoa niissä on. Lisäksi laulujen sanat äännetään laulaessa samalla tavoin kuin puhuessa, eikä niiden kestoja venytetä laulun melodian ehdoilla, kuten tavallisesti tehdään.
Käyttöpohjaisen kielenoppimiskäsityksen mukaan kieltä opitaan vuorovaikutuksessa ja käytännössä. Oppimiseen vaikuttavat kielenoppijan omat kiinnostuksen kohteet ja tarpeet, sillä ne suuntaavat oppimistilanteessa oppijan huomion. Siksi kannattaa aina miettiä, millaisia kielenkäyttötilanteita tarjotaan lapselle, eikä yritetä opettaa sanoja tai rakenteita, jotka ovat irrallaan kielenkäyttötilanteesta.
− Varhaiskasvatuksessa kielen oppiminen on optimaalisinta juuri vuorovaikutustilanteissa, Alisaari painottaa.
Kielen oppimista voi tukea vaikkapa lasta pukiessa, jolloin tekemistä sanotetaan koko ajan: nyt laitetaan pipo päähän, lapaset käteen ja vedetään housut jalkaan.
Lapsi kiinnittää huomiota aikuisen puheessa niihin sanoihin ja ilmaisuihin, jotka ovat hänelle mielekkäitä.
− Lapsi oppii siinä tilanteessa ymmärtämään kieltä, vaikka ei itse vielä tuottaisikaan sitä. Kielen ymmärtämistä pitää tukea, sillä se on kielen oppimisessa a ja o.
Alisaari muistuttaa, että kielen tuottamisen taito ei ala kehittyä ennen kuin ymmärtämisen taidot ovat kehittyneet. Hän hämmästelee, että usein kiinnitetään huomio pääasiassa kielen tuottamiseen, mutta vähemmän siihen, millaista kieltä lapsi ymmärtää.
− Jos emme osaa tukea ymmärtämisen taidon kehittymistä, menetämme paljon arvokasta aikaa.
Toisto on opintojen äiti
Kun päiväkodissa harjoitellaan kuullun ymmärtämistä, kannattaa pohtia, millaisissa vuorovaikutustilanteissa lapset joutuvat toimimaan ja millaisia taitoja niissä tarvitaan. Tärkeitä ovat esimerkiksi ohjeidenantotilanteet, joissa täytyy ymmärtää kuulemaansa. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan myös leikeissä. Jos lapsen kielitaito on vasta kehittymisen alkuvaiheessa, hän saattaa esimerkiksi kotileikeissä joutua olemaan toistuvasti koira, elleivät vuorovaikutustaidot kehity.
Lapsen ymmärrystä ja kielen oppimista tukee hyvin aikuisen ohjaama ja sanottama leikki. Lisäksi erilaisissa arjen tilanteissa kannattaa mennä ”kieli edellä”. Kun katetaan pöytää, voidaan luetella: tähän asetamme lautasen, sen viereen laitamme lusikan ja lautasen yläpuolelle mukin.
Kannattaa muistaa, että lapsi kiinnittää huomiota aikuisen puheessa niihin sanoihin ja ilmaisuihin, jotka ovat hänelle tarpeellisia ja mielekkäitä sillä hetkellä. Aikuinen ei voi ennakoida, mihin lapsi kiinnittää huomion. Jos esimerkiksi pukemistilanteessa kysellään, missä ovat kengät tai missä ovat lapaset, lapsi saattaakin vaatesanojen sijasta kiinnittää huomion missä on ‑rakenteeseen, jos se on sillä hetkellä tarkoituksenmukaisempaa hänen kielenkehitykselleen.
Jos emme osaa tukea ymmärtämisen taidon kehittymistä, menetämme paljon arvokasta aikaa.
Alisaari suosittelee varhaiskasvatuksen kielen opetuksen tueksi esimerkiksi Sanoma Pron kustantamaa Avainsanoja-opettajanopasta. Siinä on leikkejä ja mallinnettuja arkitilanteita, joissa tarvitaan erilaisia kysymyksiä ja vastauksia.
− Toisto on tärkeää ja erilaisissa tilanteissa sitä tulee luontevasti.
Lapsen kielitietoisuuden kehittyessä hän oppii sen, millaisilla rakenteilla ilmaistaan esimerkiksi kohtelias pyyntö tai vaikkapa käsky. Kun lapsi tiedostaa omaa kielellistä toimintaansa, hän ymmärtää myös sen, millaisia seurauksia erilaisilla ilmaisuilla voi olla.
Hyvä kielitaito on Alisaaren mukaan sitä, että tulee ymmärretyksi ja ymmärtää itse, mitä kielellä tehdään ympäristössä. Sen kehittyminen vie aikaa ja vaatii tietoista huomiota.
− Siksi on tärkeää esimerkiksi sarjavuorovaikutustilanteissa kuten ruokailussa, pukemisessa tai siirtymistilanteissa olla itse aina läsnä ja kiinnittää lapsen huomio toimintaan. Kannattaa miettiä, millaista kielen oppimista kussakin tilanteessa voidaan tukea, Jenni Alisaari muistuttaa.
