Lastensuojelu tarvitsee pitkäjänteistä ja asiakastyön rakenteisiin kiinteästi liittyvää kehittämistyötä, johon ollaan laajasti sitoutuneita.
Työelämäprofessori on yksi työn dynamoista, mutta mukaan tarvitaan lukuisia toimijoita. Työelämäprofessorin etuna on mahdollisuus paneutua kehittämiseen kokoaikaisesti.
Millaisesta näkökulmasta Oona Ylönen katsoo lastensuojelun sosiaalityötä?
– Valmistuin vuonna 1996 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Olin opiskellut jonkin aikaa sosiaalityötä ja kansainvälistä politiikkaa rinnan, mutta sosiaalityö vei voiton. Tärkeä tekijä uralleni oli ensimmäinen käytännön harjoittelu Hervannan sosiaalitoimistossa, jossa ohjaajani Kirsti Anttila suhtautui harjoitteluuni arvostavasti ja paneutuen. Hän järjesti aikaa keskustella ja pohtia vakavasti muun muassa eettisiä kysymyksiä ja tunnekuormitusta. Toinen henkilö, joka antoi aikaansa ja auttoi hahmottamaan sosiaalityön mahdollisuuksia, oli Jukka Vinnurva, joka tutustutti minut rakenteelliseen sosiaalityöhön. Hän oli tavallaan ”villi ja vapaa” ja sai paljon aikaan irrallaan perinteisen sosiaalityön kontekstista, muistelee Oona.
Sosiaalityössä oli tarjolla töitä ja toimeentuloa ja valmistuttuaan Oona Ylönen työskenteli mm. neljä vuotta Helsingin kaupungin lastensuojelun avohuollossa. Mahdollisuus työskennellä peruskoulusta putoamisriskissä olevien tyttöjen kanssa ryhmämuotoisella työotteella oli kehittävä kokemus.
Tutkimustiedon ja ammatillisen tiedon lisäksi tarvitaan myös asiakkaiden tietoa asiakkailta.
– Olen tehnyt töitä sekä julkisella että järjestöpuolella lähinnä Helsingissä ja Turun seudulla, jonne muutimme 15 vuotta sitten. Jonkun aikaa pendelöin Turun ja Helsingin väliä työskennellessäni Ensi- ja turvakotien liitossa. Ensimmäinen alan työpaikkani oli Pelastakaa Lapset ry, sen jälkeen tuli tarve nähdä lastensuojelun perusta eli kunnassa tapahtuva työ. Olen tehnyt töitä myös Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöissä, Kaarinan kaupungilla ja Lounais-Suomen AVI:ssa. Viimeiset seitsemän vuotta olen ollut Turun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana, josta olen nyt työvapaalla. Monien työpestien jälkeen iloitsen myös siitä, että lastensuojelun sosiaalityö toimintaympäristöineen tuntuu edelleen niin omalta alueelta, Ylönen kertoo.
Mistä lähdettiin liikkeelle?
Lastensuojelun sosiaalityön ongelmat ovat alalla toimiville tuttuja. Selvityshenkilö Aulikki Kananoja esitti viime vuonna lastensuojelun henkilöstötilanteen helpottamiseksi asiakasmäärän rajaamista 25 asiakkaaseen, Varsinais-Suomessa tämä määrä ylittyy osin reilustikin. Asiakasmäärä on kuitenkin vain yksi lastensuojelun toimintaedellytyksiin vaikuttava asia. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota muun muassa tehtävärakenteeseen, johtamiseen ja moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksiin. Asiakkaan aseman vahvistaminen palveluissa vaatii myös uutta osaamista johtajilta ja työntekijöiltä. Alueen kaksikielisissä kunnissa, joita ovat Parainen, Kemiönsaari ja Turku, ruotsia taitavien sosiaalityöntekijöiden saaminen on suomenkielisiä kuntiakin hankalampaa. Ruotsinkielistä tarjontaa on liian vähän myös palvelutuotannon puolella.
Sosiaalityöntekijöillä on akateemiset valmiudet asiakastyön lisäksi kehittää ja tutkia, mutta resurssit, rakenteet ja perinne eivät riittävästi vielä tue tätä. Tiedetään myös, että yliopistollisen tutkimuksen tulokset eivät siirry riittävästi kentällä työskentelevien käytäntöön. Tärkeä yhteinen tavoite on, että lastensuojelu pohjaa tulevaisuudessa nykyistä vahvemmin tutkittuun tietoon.
Paljon on jo vireillä
Työpari työskentelee yliopiston ja työelämän välimaastossa. Kolmevuotiskauden tavoitteista osa kohdistuu yliopistolla ja osa työelämässä tapahtuvaan kehittämiseen. Tutkimustiedon ja ammatillisen tiedon lisäksi tarvitaan myös asiakkaiden tietoa asiakkailta.
Asiakkaiden kokemustieto antaa suuntaa kehittämiselle.
Ylönen näkee järjestöillä tärkeän roolin kokemusasiantuntijuuden organisoinnissa ja niiden kautta on päästy hyvään yhteistyöhön nuorten kanssa. Asiakkaiden kokemustieto antaa osaltaan suuntaa kehittämistyölle ja nuoret ovat osallistuneet myös opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Opiskelijoilta on yhteistyössä kerätty kokemuksia käytäntöopetuksen kehittämiseksi.
Erään opiskelijan palaute on kuvaava: ”Kolmikantakeskustelu käytäntöjakson puolivälissä oli hyödyllinen, ja yliopiston, opiskelijan sekä käytännönopettajan välistä yhteistyötä olisi varaa syventää ja tiivistää monessa kohtaa.”
Lastensuojelua koskevan tutkimustiedon käytettävyyttä on lisätty kokoamalla 2000-luvulla tehtyä lastensuojeluun liittyvää tutkimusta yhteen Sote-akatemian sivuille.
Työmenetelmien kehittämisessä on meneillään kiinnostava yhteistyö Turun yliopiston, osaamiskeskus Vasson ja Tyksin nuorisopsykiatrian kanssa elämänjanatyöskentelyyn liittyen.
Lastensuojelun luentoja pidetään tutkinto-opiskelijoille ja jatkuvassa oppimisessa osallistutaan erityisesti lasten ja perhepalveluiden tarpeisiin kehitetyn Osaamispuun kasvattamiseen.
Valtion uusi sosiaalityön tutkimusrahoitus tuo mahdollisuuksia käynnistää myös uutta lastensuojeluun liittyvää yliopistotasoista tutkimusta. Aiemminhan valtion tutkimusrahoitusta on ollut terveydenhuollossa ja se on jaettu sairaanhoitopiirien kautta.
Järjestöillä tärkeä rooli kokemusasiantuntijatoiminnassa.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ollaan vahvasti liittämässä yhteen. Yhteistä näkemystä tarvitaan ja on hyvä huomata, etteivät monet kehitetyt mallit ja suositukset ole hyödynnettävissä suoraan puolin ja toisin. Terveydenhuollossa yliopistosairaalat ovat tieteellisen tutkimuksen, tieteellis-ammatillisen koulutuksen ja käytännön työn yhdistämisen kannalta oleellisia. Tämä valtakunnallinen ja pysyvä rakenne puuttuu sosiaalihuollosta. Lastensuojelun kehittämistyössä tarvittaisiin nykyistä enemmän myös joukkovoimaa.
Työskentely työmenetelmien kanssa jatkuu, samoin ohjaajakoulutuksen suunnittelu ja opiskelumateriaalien kokoaminen. Kaikki tapahtuu yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa myös jatkuvuuden turvaamiseksi.
Vuonna 2021 on tiedossa myös Sosiaalityön tutkimuksen päivät Turussa. Niihin toivotaan mukaan runsaasti myös käytännön sosiaalityöntekijöitä.
– Tavataan siellä, tulkaa juttelemaan, toivoo Ylönen.
Tuula Vainikainen
Lue lisää sosiaalityön kehittämisestä soteakatemiasta.
