Lastensuojelulaitosten työntekijät kokevat työnsä haastavana, kuormittavana ja vaarallisena. Työn palkitsevuudesta huolimatta työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.
Lastensuojelun sijaishuollossa elävien lasten ja nuorten näkökulmasta sijoituksen onnistumisen kannalta keskeistä on kestävät ja luotettavat ihmissuhteet.
Yksi sijaishuollon suurimmista haasteista on, ettei lastensuojelun laitoshoitoon onnistuta rekrytoimaan päteviä työntekijöitä. Jos onnistutaan, he vaihtavat työpaikkaa liian pian. Tämä vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin ja turvallisuuden tunteeseen.
Lastensuojelun Keskusliiton ja Talentian maaliskuussa julkaistuun kyselyyn vastanneista jopa 74 prosenttia on harkinnut työpaikan vaihtoa. Selvitykseen vastasi 173 sosionomi (AMK) ‑tutkinnon suorittanutta lastensuojelun laitostyöntekijää sekä 184 sosionomiopiskelijaa.
Kyselyyn vastanneet pitivät työtään palkitsevana ja merkityksellisenä, mutta myös haastavana, kuormittavana ja vaarallisena. Työntekijät kokivat työssään usein asiatonta kohtelua ja jopa väkivaltaa. Uhkailu ja painostaminen oli yleistä. Vain seitsemän prosenttia ilmoitti, ettei ole kokenut sitä.
Myös vetovoimatekijöitä löytyy
Iso osa vastaajista (43 %) oli kokenut fyysistä väkivaltaa muutamia kertoja vuodessa. Viikoittain sitä kokee 12 %.
Melkein kolmasosa vastaajista (28 %) koki, ettei työpaikalla ole selkeitä toimintaohjeita väkivaltatilanteisiin, 43 % vastaajista koki perehdytyksen väkivaltatilanteisiin riittämättömänä ja 46 % vastasi, ettei lain edellyttämää työsuojelun toimintaohjelmaa ollut käsitelty työpaikalla. 45 % mielestä väkivaltaa ja sen uhkaa ei käsitellä säännöllisesti. Vain 36 % saa omalta esimieheltään tukea riittävästi ja 15 % erinomaisesti.
Lastensuojelun laitoshoidossa on myös vetovoimatekijöitä. Työ koetaan merkitykselliseksi ja mielekkääksi, työyhteisöä arvostetaan ja ennen kaikkea työntekijöillä on vahva halu työskennellä lasten, nuorten ja perheiden kanssa.
Työyhteisön tukeen ja työilmapiiriin oltiin selvityksen mukaan pääsääntöisesti tyytyväisiä.
Vahvasta sisäisestä motivaatiosta huolimatta lastensuojelun laitoshoito ei näyttäydy tällä hetkellä työnä, johon halutaan sitoutua. Työ on vaativaa, kuormittavaa ja edellyttää laajaa erityisosaamista.
Vastaajista 94 % ilmoitti myös, että palkka oli työn vaativuuteen nähden liian matala.
Myöskään opiskelijoiden silmissä lastensuojelun laitoshuolto ei selvityksen mukaan näyttäydy tällä hetkellä vetovoimaisena työnä. Mielikuvaan vaikuttavat eniten lastensuojelun kielteinen julkisuuskuva sekä opintojen ja työharjoittelun aikaiset kokemukset.
Mahdollisuuksia on
– Kaikkiin näihin tekijöihin on mahdollista vaikuttaa, muistuttaa Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.
Työhön sitoutumista voidaan edistää kohentamalla palkkausta, lisäämällä työntekijäresursseja ja parantamalla työsuojelun valvontaa. Sijaishuollossa kohdattavan väkivallan hallintaan, ehkäisyyn ja jälkipuintiin on olemassa menetelmiä, joita työyhteisöt voivat ottaa käyttöön.
– Olemme yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojelusta vastaaviin. Haluamme pohtia yhdessä minkälaisia toimenpiteitä työsuojelun osalta laitoksissa olisi mahdollista tehdä, Heikkinen kertoo.
Valtion, maakuntien, kuntien, järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien on yhdessä ponnisteltava sen eteen, että ammattitaitoisen työvoiman saanti, pysyvyys ja hyvinvointi lastensuojelulaitoksissa turvataan.
Lue lisää: Lapsen vuoksi – Lastensuojelun laitoshoidon vetovoimatekijät ja alalta työntävät tekijät. Lastensuojelun Keskusliitto ja Talentia. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 2/2021.
