Lastensuojeluakatemian aika?

Helsingin Sanomat kertoi lokakuussa, että eduskunta lahjoittaa Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiölle 50 miljoonaa. Virallinen päätös puuttuu vielä.

Kristiina Koskiluoma. Kuva: Veikko Somerpuro

Uutinen houkuttelee unelmoimaan lahjoituksen tarjoamia mahdollisuuksia. Ennen kuin jalat irtoavat kokonaan maasta, tulee jo pettymys. Suuren otsikon takaa paljastuu pääomitus – säätiö saa 50 miljoonan arvosta osakkeita, joiden tuoton se saa käyttöönsä. Vuosittainen käyttöön tuleva rahasumma kutistuu korkeintaan 3–4 miljoonaksi. Mutta onhan summa kuitenkin enemmän kuin huonoa omaatuntoa paikkaavat eduskunnan lisäbudjettien joululahjarahat.

Marginaalin lapset ansaitsevat tutkimuskeskuksen.

Olisiko Itlalla nyt tilaisuus 100-vuotiaan Suomen lahjoituksen myötä perustaa lastensuojelun tutkimuskeskus?

Tarve olisi suuri, sillä nykyinen tutkimus on riittämättömästi resurssoitua ja hajallaan yliopistoissa, osaamiskeskuksissa, sektorilaitoksissa. Omistautuneiden tutkijoiden verkosto on olemassa, mutta rakenteet puuttuvat.

Tutkimuskeskus voisi toimia pitkäjänteisesti yli hallituskausittain vaihtuvien kärkihankkeiden ja painopisteiden. Se voisi tuottaa lastensuojelun työntekijöille ja päättäjille tutkittua tietoa lastensuojelun vaikuttavuudesta. Sen toimin voitaisiin luoda myös luotettava lastensuojelun tilastointi tutkimuksen perustaksi.

Jostakin käsittämättömästä syystä tutkimuksen tarve kyseenalaistetaan alan ulkopuolelta ajoittain. Uskotaan, että yleisellä lasten hyvinvointia koskevalla tutkimuksella pärjätään ja suojelun tarpeessa olevat marginaalit hoidetaan pätkärahoituksella toteutettavilla kehittämishankkeilla ja jalkauttamalla niiden tulokset.

Kristiina Koskiluoma