Lastensuojelu pelasti vankilalta ja viikatemieheltä

Hyvä tarina on tehokas vaikuttamisen väline, sanoo Onni Westlund. Hän kertoo mediassa avoimesti lastensuojelun asiakkuudestaan kehittääkseen sijaishuoltoa.

Suomi tarvitsee vahvan kansallisen toimielimen kehittämään sijaishuoltoa, sanoo asiantuntija Onni Westlund lastensuojelujärjestö Pesäpuu ry:stä.

– Emme tiedä lastensuojelun vaikuttavuudesta juuri mitään, vaikka käytämme sijaishuoltoon melkein miljardin vuodessa, hän sanoo.

Merkittäviä tietoaukkoja on Westlundin mukaan muitakin. Lastensuojelulaitosten tai sijaisperheiden määrä on arvoitus eikä kukaan osaa vastata kysymykseen, mistä lasten sijoitukset Suomessa johtuvat.

– Meillä jokainen hallitus tekee kehittämishankkeita, mutta Suomessa ei olla pysähdytty katsomaan sijaishuoltoa kokonaisuutena.

Westlund kannattaa laajan nykytilaselvityksen tekemistä sijaishuollosta. Hän toivoo, että selvitys johtaisi pitkäjänteisiin kehittämistoimiin.

– Skotlanti selvitti sijaishuoltonsa tilaa vuonna 2017 haastattelemalla yli 6 000 ihmistä. Englannissa vastaava selvitys on suunnitteilla, Westlund kertoo.

Joulun alla keskustelua lastensuojelun resursseista toivoi jo poliisikin, kun se kertoi, että Helsingin Koskelassa pahoinpitelyn uhrina kuollut 16-vuotias poika oli sijoitettu kodin ulkopuolelle.

– Lastensuojelun sijaishuollossa asuvat lapset ja nuoret kohtaavat muita enemmän väkivaltaa ja syrjivää kiusaamista. Nyt se realisoitui hyvin raa’alla tavalla, Westlund huokaa.

Vähennetään lastensuojeluun liittyvää stigmaa

Tamperelainen Onni Westlund tietää, mistä puhuu. Hänestä tuli lastensuojelun asiakas kaksivuotiaana, kun hänen isänsä kuoli liikenneonnettomuudessa.

– Äidilläni oli mielenterveysongelmia. Minut sijoitettiin ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Muutin kolmen sijaisperheen ja äidin välillä kaikkiaan seitsemän kertaa.

Pikkurikokset olivat Westlundille arkipäivää jo ennen kouluikää. Alaluokilla mukaan tulivat tupakka ja muut päihteet.

Minut sijoitettiin ensimmäisen kerran viisivuotiaana.

– Kävin Steiner-koulun. Opettaja oli monessa kohdassa se aikuinen, joka tiesi eniten minun elämästäni, kun sosiaalityöntekijät ja perheet vaihtuivat.

Parin viime vuoden ajan Westlund on puhunut taustoistaan avoimesti mediassa. Hyvä tarina on tehokas vaikuttamisen väline, hän sanoo.

– Joka kerta, kun saan pärstäni mediaan, pääsen vaikuttamaan niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Nimi ja teema tulevat tutuiksi, Westlund perustelee.

Kertomalla oman tarinansa Westlund kokee voivansa osaltaan myös “vähentää sitä stigmaa, joka lastensuojeluun ja erityisesti sijaishuoltoon edelleen liittyy”.

– Media on minulle työväline. Sitä kautta pääsen vaikuttamaan myös muualle. Saan puheenvuoropyyntöjä ja pääsen mukaan eri toimijoiden valiokuntakuulemisiin.

Hän muistuttaa, että kyse ei ole vain hänen tarinastaan. Siksi hän on varmistanut läheisiltään, että myös heille sopii, että hän puhuu kokemuksistaan julkisesti.

– Luultavasti olisin haudassa tai vankilassa, jos kokemuksilleni ei olisi annettu arvoa. Lastensuojelu on auttanut minua monta kertaa lapsena ja aikuisena.

Kokemusasiantuntijoita kannattaa kuunnella

Pesäpuussa Westlund kuuntelee tarkalla korvalla sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten kokemuksia UP2US-hankkeessa.

Sen tavoitteena on lisätä nuorten osallisuutta ja hyvinvointia sekä hyödyntää kokemusasiantuntijuutta sijaishuollon kehittämisessä.

Kehittämistarve perustuu Westlundin mukaan tutkittuun tietoon, työntekijöiden kokemuksiin ja laajaan sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten kuulemiseen.

Opettaja oli monessa kohdassa se aikuinen, joka tiesi eniten elämästäni.

– Tieto jää vajavaiseksi, jos emme ota huomioon näitä kaikkia tahoja. Jos taas toimimme vajavaisilla tiedoilla, emme toi kehittää toimivia ja vaikuttavia palveluita.

Westlundia harmittaa, että osa sosiaalialan ammattilaisista kiistää yhä sijaishuollossa asuvien tai asuneiden nuorten kokemukset.

– Toivon tutkimusta työntekijöiden asenteista. Aikuisilla pitää olla kykyä arvioida kriittisesti omaa työtään. Jos sitä ei pysty tekemään, kehittyminen on mahdotonta.

UP2US-hankkeessa sijaishuollon nykyiset ja entiset asiakkaat pääsevät ääneen työpajoissa ja paneelikeskusteluissa sekä erilaisissa ohjaus- ja työryhmissä aina ministeriöitä myöten. Aina heitä ei Westlundin mukaan kuitenkaan oteta tosissaan.

– Siinä meillä on vielä tekemistä, että kokemusasiantuntijoita ei käytetä vain rahoittajien miellyttämiseksi, vaan että he ovat yhdenvertaisia kumppaneita kehittämistyössä.

Pitkä kokemus sijaishuollosta

Onni Westlundille kertyi yhteensä 15 vuoden omakohtainen kokemus sijaishuollosta. Hän on kiitollinen siitä, että sai asua samassa sijaisperheessä kymmenen vuotta.

Opiskelu alkoi maistua, ja lukion jälkeen kaikki ovet olivat Westlundille auki. Ota elämästä alkoi kuitenkin lipsua, kun hänellä ei ollut minkäänlaista tulevaisuudensuunnitelmaa.

– Käsittelemättömät traumat, joihin en ollut saanut apua, nousivat pintaan. Sairastuin masennukseen ja käytin päihteitä. Sivarin sain suoritettua hyvin huonovointisena.

Pikkuhiljaa Westlund pääsi taas jaloilleen. Iso merkitys oli opinnoilla. Oma polku löytyi lopulta Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksesta syksyllä 2014.

– Sosiaaliala tuntui todella hyvältä. Kun elämään löytyi uusia kiinnostuksen kohteita, haasteita oli aiempaa helpompi käsitellä, Westlund sanoo.

Oman historian avaaminen mediassa poikii Westlundille paljon positiivista palautetta myös täysin tuntemattomilta ihmisiltä.

Haastavat elämänkokemukseni eivät ole lakanneet vaikuttamasta minuun.

– Monille on tärkeää saada lukea kokemuksistani. Ihmiset saattavat olettaa tuntevansa minut, koska minusta on kirjoitettu paljon, mutta olen selkeästi määritellyt sen, mistä puhun.

Osa Westlundin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista on edelleen liian kipeitä reviteltäviksi lehtien palstoilla tai radioaalloilla.

– Haastavat elämänkokemukseni eivät ole lakanneet vaikuttamasta minuun. Törmään niihin uusissa elämäntilanteissa edelleen ja se jatkuu varmasti koko loppuelämäni.

Syitä hatkaamiseen kannattaa pohtia

Marraskuussa Westlund valittiin kotikaupungissaan Tampereella Vuoden aikuiseksi ja Aamulehti ja Yleisradio uutisoivat asiasta näyttävästi.

Samalla viikolla Helsingin Sanomat otti yhteyttä. Aiheena oli Westlundin ja neljän muun entisen lastensuojelunuoren perustama Nuorten turvasatama –keskustelualusta. Se on tarkoitettu nykyisille ja entisille lastensuojelun asiakkaille ja heidän sisaruksilleen.

Kaikkia Westlundin medianäkyvyys ei miellytä. Hän saa jonkin verran vihapostia.

– Jotkut kokevat minun edustavan huostabisnestä. Saan palautetta, että ylläpidän rikkinäistä nykyjärjestelmää, kun vaadin siihen muutoksia.

Viha kumpuaa Westlundin mukaan kivusta ja pettymyksistä.

– Lastensuojelujärjestelmämme ei aina toimi. Pettyneitä on paljon, ja osa heistä vaatii järjestelmän lakkauttamista. Minä haluaisin sen sijaan lisätä keskustelua.

Ajatusten vaihdolle tuntuu olevan tarvetta. Westlund harmittelee sitä, että keskustelua hallitsee rajoittamistoimenpiteiden lisääminen eikä niinkään sijaishuollon laatu.

– Olen hyvin kyllästynyt siihen tapaan puhua, että esimerkiksi hatkaaminen on aina nuorten vika, ja aikuiset pesevät kätensä, eikä asiaa tarkastella sen laajemmin.

Westlund viittaa vuoden 2019 kouluterveyskyselyyn, jonka mukaan vain noin puolet sijoitetuista lapsista ja nuorista oli tyytyväisiä asumiseensa.

– Mitä se vaatisi, että he olisivat tyytyväisempiä asumiseensa ja mitä siitä seuraisi hatkaamiselle, Westlund kysyy.

Julkinen keskustelu Koskelan murhan kohdalla uhkaa kutistua keskusteluksi sosiaalityöntekijöiden riittävästä määrästä.

– En halua vähätellä sosiaalityöntekijöiden merkitystä, mutta he ovat vain yksi osa sijaishuoltoa.

Westlund penää pohdintaa sijaishuoltopaikkojen työoloista ja palkoista sekä koulun resursseista tukea sijaishuollossa asuvia lapsia ja nuoria.

Hän kysyy myös, millä tolalla ovat mielenterveys- ja terapiapalvelut ja miettii, saavatko sijoitettujen lasten vanhemmat riittävästi tukea.

– Toivoisin, että kaikki sosiaalialan ammattilaiset osallistuisivat rohkeasti keskusteluun nyt, kun yhteiskunnassa on alaamme koskevaa kuohuntaa.

Meeri Ylä-Tuuhonen