‒ Jos vanhemmat ovat kovin riitaisia, ei lasten vuoroasumista yleensä suositella. Vuoroasuminen edellyttää vanhempien yhteistyökykyä ja hyviä välejä, sanoo Leena Autonen-Vaaraniemi. Kuva: Laura Vesa
Lasten vuoroasuminen on yleistynyt. Arviolta 10‒15 prosenttia lapsista asuu kahdessa kodissa vanhempiensa eron jälkeen.
Virallisesti vuoroasumiseksi katsotaan tilanne, jossa lapsi asuu vuorotellen 50 prosenttia ajasta toisen vanhemman kanssa esimerkiksi aina viikon kerrallaan.
Joissakin tapauksissa ratkaisu on kaikkien kannalta hyvä, mutta joskus se voi kuormittaa lasta entisestään.
Tampereen yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtori, YTT Leena Autonen-Vaaraniemi on tutkinut lasten omia kokemuksia vuoroasumisesta erityisesti silloin, kun vanhemmat riitelevät keskenään. Hänen tutkimuksestaan on tulossa artikkeli syksyllä ilmestyvään Hannele Forsbergin ja Aino Ritala-Koskisen toimittamaan kirjaan, joka käsittelee lasten monipaikkaista asumista.
Riidat voivat kärjistyä
Riidat koskevat usein lasten asioiden hoitamista ja tilanteita, jotka eivät mene ennalta suunnitellusti, kuten lasten kuljettamista treeneihin. Kiistoja tulee esimerkiksi kodin vaihtamisen tilanteissa ja äärimmillään lapset vaihdetaan pysäköintipaikalla, kertoo Autonen-Vaaraniemi.
Myös tiedonkulun ongelmat ovat tavallisia, ja lasten mielestä vanhemmat eivät aina tiedä heidän asioistaan, jolloin lapset toimivat viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Lapset pyrkivät yleensä asettumaan vanhempien riitelyn ulkopuolelle ja välttelemään vanhempiensa kiistoja.
‒ Lapset ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja se, että he eivät loukkaa vanhempiaan, on heille haastavaa. Lapset myös joutuvat tasapainoilemaan vanhempiensa toiveiden välillä.
Vuoroasuminen ei poista vanhempien välistä riitelyä, mutta riidat siirtyvät niihin paikkoihin, joissa vanhemmat kohtaavat lasten asioissa, parkkipaikkojen lisäksi muun muassa tekstiviesteihin.
Tutkimus ei anna valintaan suoraa vastausta
Jos vanhemmat ovat kovin riitaisia, ei lasten vuoroasumista yleensä suositella. Vuoroasuminen edellyttää vanhempien yhteistyökykyä ja hyviä välejä.
‒ Toisaalta tutkimukset eivät suoraan anna mitään ratkaisuja vuoroasumiseen. Aihepiiristä tarvitaan lisää erityisesti lasten kokemuksiin perustuvaa tutkimusta, sanoo Autonen-Vaaraniemi.
Vuoroasumisessa lapsella säilyy suhde kumpaankin vanhempaan ja erityisesti isään.
‒ Osa lapsista piti vuoroasumista hyvänä ratkaisuna, mutta osa koki sen raskaana ja vanhempien riidat ahdistavina. Vaikka lapset tulevat surullisiksi riitelystä, he näyttävät muodostaneen erillisen suhteen kumpaankin vanhempaan ja välittävät heistä.
