Hiilijalanjälkilaskuri kertoo asiakkaille ja sosiaalialan ammattilaisille, millaisia päästöjä palvelutapaamisista syntyy. Ainutlaatuinen laskuri on käytössä toistaiseksi vain Pohjois-Suomessa.
Millainen hiilijalanjälki syntyy käynnistä sosiaalipalveluissa? Tähän kysymykseen pohjoissuomalaiset saavat vastauksen parilla klikkauksella. Hiilijalanjälkilaskuri laskee, kuinka monta grammaa hiilidioksidia säästää käyttämällä etäpalveluita.
Esimerkiksi jos 40 kilometrin matka palvelutapaamiseen korvataan etäpalvelulla, säästyy 447 wc-paperirullan ja kuuden maitolitran valmistuksesta aiheutuva hiilidioksidimäärä.
Lisäksi laskuri kannustaa: ”Hienoa! Teet positiivisen ilmastoteon hyödyntämällä etäpalvelua!”
Laskurin on kehittänyt Vähähiiliset sähköiset sote-palvelut Lapissa -hanke. Hankkeen tavoitteena on lisätä Lapin asukkaiden ja sote-ammattilaisten tietoisuutta sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvihuonekaasupäästöistä. Sekä mahdollistaa palveluiden vertailu ympäristökuormituksen perusteella.
– Nyt käynnissä olevalla parivuotisella hankkeella on pitkä historia, kertoo hankkeen toteutuksesta vastaavan Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö.
Digitaalisten palveluiden määrät ovat kasvaneet.
Lapin pitkien etäisyyksien takia virtuaaliset sote-palvelut olivat kehitteillä jo kaksikymmentä vuotta sitten sosiaalialan ammattilaisia varten. Sosiaalialalla työskentelevät kokivat tarvitsevansa tukea etenkin lainsäädännön osalta.
– Kentällä työskentelevät sosiaalityöntekijät toivoivat apua arjen työhön, jos asiat liittyvät vaikeisiin ja kompleksisiin kysymyksiin esimerkiksi lastensuojelussa ja vammaispalveluissa, kertoo Kaisa Kostamo-Pääkkö.
Syntyi ammattilaisten välinen mahdollisuus etäkonsultointiin. Toiminta laajeni lisäksi virtuaaliseksi sosiaali- ja terveyspalvelukeskukseksi Virtu.fi-palveluportaaliksi, joka avattiin asiakkaiden käyttöön vuonna 2006.
Positiivista palautetta asiakkailta
Ammattilaisten etäpalvelut poikivat ajatuksen palveluiden jatkojalostuksesta ja hiilijalanjäljen mittaamisesta.
Alun perin myös hiilijalanjälkilaskurista tehtiin ensin versio sote-alan ammattilaisille. Näin hahmotettiin säästöt, jotka saataisiin digitaalista työntekoa hyödyntämällä.
Laskurista tehtiin lopulta vuonna 2021 alkaneessa hankkeessa versio myös asiakkaiden käyttöön.
Palaute on ollut pääosin positiivista. Etäpalveluiden suhteen on kuitenkin ollut myös pelkoa siitä, että ihmisten välinen kontakti häviää kokonaan.
Osa asiakkaista saattaa kokea digitaalisen palvelun pelkkänä kustannustehokkaana keinona.
– Ihmisten huoli on ymmärrettävä, mutta olemme korostaneet, että tämä on vain lisä palveluun, hankkeen tiedottaja-koordinaattori Maiju Saarreharju kertoo.
Palautteissa on myös ilmennyt, että laskuri voi aiheuttaa ilmastoahdistusta. Kannattaako tapaamiseen mennä ollenkaan, mikäli se tuottaa päästöjä? Kaikenlaiset ajatukset ovat kuitenkin tervetulleita.
– On ollut suuri rikkaus saada erilaisia näkökulmia esille, Saarreharju sanoo.
Vaikka ennakkoluuloja ja epäilyksiä on ollut ilmassa, digitaalisten palveluiden määrät ovat kasvaneet Lapin alueella merkittävästi.
Vuoteen 2020 verrattuna Virtu.fi-portaalin Lapin kuntien sote-palveluiden sähköisten asiointikanavien käyttö on lähes tuplaantunut viime vuonna.
Sähköinen asiointi on Lapin hyvinvointialueella korvannut vähintään yhden käynnin 83,7 prosentilla asiakkaista. Ainoastaan Pirkanmaan sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla osuus on suurempi.
Säästöä työtunneissa
Hiilijalanjälkilaskuri tuottaa nyt tiedon vain ekologisen kestävyyden näkökulmasta näyttäessään palvelukäynnistä syntyvät hiilidioksidipäästöt.
Kestävä kehitys ei ole kuitenkaan pelkästään ekologinen asia. Se on suurempi kokonaisuus, johon liittyy myös taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.
– Olisi tärkeää, että pystyisimme tuomaan hankkeen tulosta erilaisilla mittareilla esiin, Saarreharju kertoo.
Hän perustelee näkemystään muun muassa sillä, että ihmiset havahtuvat erilaisiin esimerkkeihin.
Joillekin se voi olla tieto siitä, kuinka monta kiloa hiilidioksidiekvivalenttia oma toiminta tuottaa. Toisille merkityksellistä on euromäärä, minkä toiminnalla säästää.
Tärkeää on myös säästö työtunneissa. Kuvitteellisessa esimerkissä Rovaniemen kaupungin keskustassa työskentelevä sosiaalityöntekijä on sopinut puolen tunnin palvelutapaamisen vammaispalvelujen asiakkaan kanssa.
Kestävä kehitys ei ole pelkästään ekologinen asia.
Matkaa asiakastapaamiseen on 20 kilometriä ja paikan päällä asioimiseen työntekijältä menee 1 tunti 35 minuuttia. Sen sijaan etätapaamiseen käytetty kokonaisaika olisi 50 minuuttia. Tuttu ja pitkäaikainen asiakas osaisi asioida padilla ja näyttää tilanteensa etänä.
– Suojattu teams-puhelu säästäisi sekä asiakkaan että työntekijän aikaa, Saarreharju sanoo.
Yhden asiakkaan kohdalla ajansäästö olisi 45 minuuttia. Jos työntekijä tekisi puolet kahdestakymmenestä asiakastapaamisesta etänä, säästöä kertyisi viikossa jo 7,5 tuntia.
Saarreharju pohtii voisiko säästetyllä työajalla tavata useampia asiakkaita, käyttää aika laadukkaampaan kirjaamiseen tai kouluttaa työntekijöitä.
– Sosiaali- ja terveysalan esihenkilöt tietävät, kuinka arvokas työtunti on, Saarreharju sanoo.
Hän uskoo, että säästetystä työajasta hyötyisi ympäristö, lappilaiset sekä erityisesti työntekijät.
– Jotkut ammattilaisista voivat toki kokea, että he saavat paremman kontaktin ja ymmärryksen tilanteesta, kun he menevät ihmisen kotiin, Kaisa Kostamo-Pääkkö sanoo.
Etätyöskentely toimii kuitenkin mainiosti, jos asiakas ja työntekijä luottavat toisiinsa, hän arvioi.
Tavoitteena laajentaa käyttöä
Hiilijalanjälkilaskuri on verrattain harvinainen. Hanketyöntekijät eivät ole törmänneet vastaavaan sosiaali- ja terveysalan laskuriin. Lapin hiilijalanjälkilaskuri näyttää toistaiseksi olevan ainut laatuaan.
– Me olemme laskuriin tosi tyytyväisiä. Se on yksi työkalu, jolla perustelemme digitaalisten palveluiden hyötyjä, Kostamo-Pääkkö sanoo.
Hanketyöntekijät ovat myös erityisen iloisia siitä, että laskuri on helppo ja yksinkertainen käyttää. Laskuria ei olla vielä esitelty laajemmin muille alueille. Saarreharju ja Kostamo-Pääkkö pohtivat sen olevan ehkä mahdollista tulevaisuudessa.
– Laskurissa on käytetty autoilun päästöarvoja Lapissa. Meillä on paljon pitkän matkan ajoa, jossa on erilaiset päästöt kuin ruuhka-Suomessa. Laskurista pitäisi tehdä alueelliset versiot, Saarreharju huomauttaa.
Hiilijalanjälkilaskurin tarina ei pääty, vaan hankkeelle on tarkoitus saada jatkoa. Niin päästäisiin pureutumaan laajemmin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen näkökulmiin.
Konkreettinen tavoite on myös saada hiilijalanjälkilaskuri kaikille kolmelle saamen kielelle. Lapin hyvinvointialue on nelikielinen, ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksella on lainmukainen erityistehtävä kehittää saamelaisten sosiaalipalveluita.
– Jatkosuunnitelma on, että kestävä kasvu ja vastuu konkretisoituisi hyvinvointialueilla strategiasta selkeiksi toimenpiteiksi ja käytännöiksi, Kostamo-Pääkkö kertoo.
Toiveena on, että laskuri saataisiin käyttöön laajemmin. Yhteistyö Lapin hyvinvointialueen kanssa mahdollistaisi laskurin käytön 8 000 sote- ja pelastusalan ammattilaiselle.
– Emme ole etenemässä tulevaisuuteen, jossa kestävän kasvun tavoitteita ei tarvittaisi. Kysymys on ennemminkin siitä, että haluavatko hyvinvointialueet olla vastuullisuuden ja kestävän kehityksen työssä edelläkävijöitä vai perässähiihtäjiä, Saarreharju sanoo.
virtu.fi/laskurit/hiilijalanjalkilaskuri
Susanna Vilpponen
