Erhossa on inklusiivinen näkökulma. Halutaan olla liikkeellä ja näkyä muiden lasten joukossa. Amalia Laurila keinuu Janne Sirolan sylissä. Kuva: Laura Vesa
Erho-päiväkoti elää samanlaista arkea kuin muutkin varhaiskasvatusyksiköt, vaikka lapset tarvitsevat erityistä huolenpitoa vamman tai sairauden vuoksi. Palvelut räätälöidään perhekohtaisesti.
Tampereen uudessa kaupunginosassa Vuoreksessa sijaitsee päiväkoti Erho, joka on tarkoitettu vammansa tai pitkäaikaissairautensa vuoksi erityisen vaativaa hoitoa tarvitseville 0–18-vuotiaille lapsille ja nuorille.
Yksikön vs. johtajan Leena Vuorisen mukaan kaikki Erhon lapset ja nuoret ovat syvästi kehitysvammaisia.
– Lähes kaikilla on haasteita näönkäytön alueella ja osittain myös kuulossa.
Jokaiselle lapselle rakennetaan yksilöllisesti kommunikaatiotapa. Joidenkin kanssa käytetään kuvia, on paljon koskettelua ja kehoviittomia ja kommunikaatiota tuetaan esineiden avulla.
– Koska kukaan lapsista ei varsinaisesti puhu, ollaan aika paljon tulkinnan varassa, mikä vaatii intensiivistä ja sensitiivistä läsnäoloa lapsen kanssa, Vuorinen korostaa.
Kun aikuinen on oppinut tuntemaan lapsen, hänellä on kyky lukea tämän tunnetilaa ja tehdä tulkintoja hänen ilmeistään, eleistään ja äänteistään, joita lapsi pystyy tuottamaan.
Erhoon ei tarvita lähetettä, vaan perhe itse voi olla tänne suoraan yhteydessä tai yhteydenotto voi tulla esimerkiksi Erhon yhteistyökumppaneilta.
– Aika usein ensimmäinen yhteydenotto tulee Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten neurologian osastolta, jos siellä on arvioitu heidän asiakkaansa hyötyvän kuntouttavasta varhaiskasvatuksesta.
Erho on alusta lähtien toiminut perheiden palveluohjaajana.
Erhossa työskentelee tällä hetkellä yhdeksän lähihoitajakoulutuksen saanutta lastenhoitajaa, yksi varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja.
Hoitajissa on sekä kehitysvammaisten hoitoon että terveydenhoitoon suuntautuneita työntekijöitä.
Kukaan Erhon lapsista ei varsinaisesti puhu ja siksi tarvitaan intensiivistä yhdessäoloa. Lotta Heikkilä laittaa Marius Rönkköä päiväunille. Kuva: Laura Vesa.
– Lähihoitajan perustutkintoon kuuluu sairaanhoidon osaamista. Mehän huolehdimme täällä lääkehoidosta ja yksittäisistä hoitotoimenpiteistäkin.
Vuorisen mukaan Erho tekee yhteistyötä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa olevien lasten omahoitajien kanssa. Sieltä – tai lasten vanhemmilta – saadaan opastusta joihinkin hoitoihin liittyviin toimenpiteisiin tai laitteiden käyttöön.
Perheitä kuullaan
Henkilökunta pääsi vaikuttamaan päiväkodin tilojen suunnitteluun jo talon rakennusvaiheessa. Ne koostuvat kahdesta erillisestä ryhmähuoneesta, aistihuoneesta sekä tilavasta hoitovessasta. Ryhmätiloihin mahtuu useita sairaalasänkyjä.
Tilat ovat esteettömiä ja lähes kaikissa on kattonostimet sekä muita apuvälineitä. Valaistusta on mahdollista säätää kirkkaammaksi tai himmentää tarpeen mukaan. Hoito-wc:n istuimessa on turvakaari kaatumisen estämiseksi sekä suihku, jossa voidaan lapsen kanssa käydä päivän aikana.
– Suihkukäynneistä on perheille paljon apua, Vuorinen lisää.
Vuores sijaitsee Tampereen kantakaupungin ulkopuolella metsän keskellä, joten on helppo tehdä metsäretkiä jopa pyörätuolilla. Vuoreksessa on paljon ympäristötaidetta, josta lasten kanssa ulkoillessa voi ammentaa inspiraatiota vaikkapa taidekasvatukseen.
Erhossa on 14 lasta, joista yhdeksän oppivelvollisuus- ja viisi varhaiskasvatusikäistä. Vanhin lapsista on 14-vuotias ja nuorin kolme. Erho toimii pääsääntöisesti arkisin kello 6–18, mutta tarvittaessa perheet saavat apua kotiin tilapäisissä ja äkillisissä hoitotarpeissa muinakin aikoina.
Erhon henkilökunta voi myös käydä perheissä tarvittaessa auttamassa aamuisin tunnin tai kaksi.
– Perheitä kuullaan avoimesti, ja palvelu räätälöidään heidän tarpeidensa mukaisesti.
Musiikkia, kosketusta ja valoa
On päiväunien aika. Hoitaja Janne Sirola auttaa Amalia Laurilan sänkyyn. Amalia rakastaa musiikkia, joten hänelle laitetaan sänkyyn kaiuttimet, joista hiljaa kuuluvaan musiikkiin hän saa nukahtaa. Marius Rönkköä asettelee sänkyyn hoitaja Lotta Heikkilä. Koska poika tykkää nukkua kyljellään, Heikkilä asettelee hänelle tukityynyn selän taakse.
Palvelu räätälöidään lasten ja perheiden tarpeita vastaaviksi.
Erhossa pyritään noudattamaan samanlaista päiväjärjestystä kuin muissakin varhaiskasvatuksen yksiköissä. Yhteisessä aamupiirissä käytetään paljon musiikkia, kosketusta ja valoa. Laululeikeillä ja jumpalla verrytellään käsiä.
– Aamupiirin jälkeen on kommunikaatiota ja vuorovaikutusta tukevia tuokioita, maalaillaan, piirrellään, satuillaan, leikitään, eli tehdään samoja asioita kuin missä tahansa varhaiskasvatuksen yksikössä, Vuorinen sanoo.
Musiikkia rakastavalla Emalia Laurilalle laitetaan sänkyyn kaiuttimet, joista kuuluvaan hiljaiseen musiikkiin hän voi nukahtaa. Kuva: Laura Vesa.
Aistihuoneesta löytyy erilaisia valoelementtejä näön harjoitteiksi ja fysioakustinen tuoli rentoutukseen. Muotopatjoista voidaan rakentaa motoriikkaratoja, ja erilaisten keinujen tasaiseen heiluntaan saa vaikka nukahtaa.
Oppivelvollisuusikäisten lasten ja nuorten kouluun liittyvistä asioista ja opetuksesta vastaa Puistokoulun erityisluokan opettaja. Opetettavat asiat liittyvät lähinnä lapsen omatoimisuuteen ja sosiaalisiin taitoihin sekä motoriikkaan ja mahdollisesti kognitiivisiin taitoihin. Myös opetuksessa käytetään paljon kosketusta, näköaisteja ja tuoksumaailmaakin.
Erho on alusta lähtien ottanut keskeiseksi tehtäväkseen toimia perheiden palveluohjaajana.
– Pyrimme huolehtimaan siitä, että me täällä tunnemme palveluverkoston ja koordinoimme, mitä palveluja perheellä on ja mitä palveluja sen on mahdollista saada.
Myös lapsen tuen tarpeen arviointi tehdään Erhossa, vaikkakin tukiverkostoa lähdetään luonnollisesti rakentamaan jo lapsen syntymästä lähtien. Kasvun ja oppimisen tuen arviointi sen sijaan tehdään laajassa moniammatillisessa työryhmässä.
Vuorinen kiittelee, että Erho on pysynyt pienenä yksikkönä, ja sen toiminta on vakiintunut osaksi Tampereen kaupungin varhaiskasvatusta.
– Meidän työllämme on kuitenkin inklusiivinen näkökulma, eli haluamme olla mukana varhaiskasvatuksen arjessa, olla liikkeellä ja näkyä muidenkin lasten joukossa.
