Lapsi oppijana janoaa onnistumisia, motorisista vaikeuksista huolimatta

Lapsen kömpelyys saattaa kieliä motorisen oppimisen vaikeudesta. Kun aikuinen tunnistaa tuen tarpeen, hän voi auttaa lasta oppimaan, sanoo tutkija Piritta Asunta.

Yksi lapsista lähtee aina muita hitaammin leikkeihin mukaan. Pallopelit eivät suju, koska hän kompastuu omiin jalkoihinsa tai törmäilee muihin. Ruokapöydässä kaatuilevat maitolasit, ja askartelussa vaikeuksia tuottaa saksien käyttö.

Jos kuvaus tuntuu sopivan tuntemaasi lapseen, älä sivuuta havaintoasi. Kömpelyys saattaa olla merkki motorisista oppimisvaikeuksista. Motoristen ongelmien taustalla voi olla monia syitä, kertoo yliopistonopettaja Piritta Asunta Jyväskylän yliopistosta. Hän tekee väitöskirjaa motoristen oppimisvaikeuksien tunnistamisesta.

Tavallisinta on, ettei lapsi ole saanut ensimmäisinä vuosi-

naan riittävästi monipuolisia liikkumis-

kokemuksia.

– Ero olisi hyvä tehdä selväksi, jotta voidaan tunnistaa ne, joilla on motorisen oppimisen vaikeutta. Myös tukemisen tavat ovat ryhmillä erilaisia, Asunta sanoo.

Hidasta oppimista

Kehitykselliset motoriikan oppimisvaikeudet ovat tutkimusten mukaan melko yleisiä. Vaikeuksia on keskimäärin yhdellä tai kahdella lapsella kahdestakymmenestä. Pojilla ilmiötä esiintyy enemmän kuin tytöillä.

Oppimisvaikeudet voivat liittyä niin suurten kuin pientenkin lihasryhmien hallintaan. Suurimmalla osalla on vaikeuksia sekä karkea että hienomotoriikassa. Kun motoriset ongelmat johtuvat kehityksellisestä häiriöstä, liikunnallisten taitojen oppiminen on työlästä ja hidasta. Liikkeet eivät automatisoidu, eikä lapsi välttämättä pysty toistamaan oppimaansa uudessa tilanteessa. Eniten ongelmia ilmenee Asunnan mukaan toiminnan ennakoimisessa.

– Lapsen liikkeet ovat hallitsemattomia. Hän saattaa kolhia itseään ja kompastella omia aikojaan. Toisin sanoen lapsella kehonhallinta ei ole riittävän nopeaa suunnanmuutoksiin ja liikkeiden oikeaan ajoittamiseen.
Monivaiheiset toiminnat, kuten pituushyppy, ovat vaikeita. Lapsen on myös vaikea hahmottaa, mitä tehtävä ja ympäristö häneltä vaativat. Tutkijat eivät toistaiseksi ole löytäneet varmaa vastausta siihen, mikä motoriikan kehityshäiriön aiheuttaa. Taustalla saattaa olla esimerkiksi raskaudenaikainen hapenpuute, keskosuus tai sukurasite.Hyvä uutinen on, että puolella lapsista ongelmat häviävät iän karttuessa.

Vaikeudet kasaantuvat

Niin lasten kanssa työskentelevien kuin vanhempienkin on tärkeää ymmärtää, että motoriset oppimisvaikeudet vaikuttavat lapsen kokonaiskehitykseen. Kun lapsi ei saa fyysisestä aktiivisuudesta mielihyvää, hän alkaa vältellä temmellystä ja pallopelejä. Liikkumattomuus johtaa vähitellen kunnon rapistumiseen ja pahimmassa tapauksessa terveydellisiin ongelmiin.

Jatkuvat epäonnistumisen kokemukset nakertavat itse-

tuntoa.

Jos kömpelö lapsi ei pysy ikätovereidensa menossa mukana, hän saattaa myös tulla kiusatuksi ja jäädä porukan ulkopuolelle. Harrastusten valinta käy hankalaksi, koska lapsi ei pärjää joukkuelajeissa. Nuoruusiässä motoriset vaikeudet voivat vaikuttaa ammatinvalintaan ja lisätä syrjäytymis- ja masennusriskiä.

Peräti 95 prosentille motoriikan kehityshäiriön diagnoosin saaneista lapsista kasaantuu myös muita oppimiseen liittyviä ongelmia. Tyypillisimpiä ovat tarkkaavuuden pulmat, lukivaikeudet, käytöshäiriöt ja ongelmat matematiikassa.

Kehu ja sovella

Mitä aikaisemmin oppimisen vaikeudet tunnistetaan, sitä paremmin taitojen kehittymiseen voidaan vaikuttaa. Alle 5‑vuotiaista pitkälle meneviä päätelmiä ei kuitenkaan pidä tehdä, sillä lapset kehittyvät eri tahtiin. Huoleen on syytä, jos lapsi saavuttaa kaikki motorisen kehityksen virstanpylväät selvästi normaalia myöhemmin ja vaikeudet jatkuvat vielä esikouluiässä.
Varhaiskasvattajat ovat Asunnan mukaan tärkeitä motoristen vaikeuksien havaitsijoita ja lapsen kehityksen tukijoita. Olennaisinta on antaa myönteistä palautetta ja tarjota liikkumismahdollisuuksia, joissa lapsi kokee onnistuvansa. Mikäli lapsella on oppimisessa kehityksellisiä vaikeuksia, yksi tehokkaimmista tukemisen tavoista on tehtäväorientoitunut harjoittelu.

Siinä taitoa harjoitellaan yksinkertaistettuna, ja toistoja tulee runsaasti. Asunta suosittelee myös kognitiivista ohjausta, jossa aikuinen antaa lapselle vihjeitä tehtävän suorittamiseen, kyselee tehtävän vaatimuksista ja kertoo, miksi liike tulisi tehdä tietyllä tavalla.

– Lisäksi taidon pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin helpottaa oppimista. Jos lapsi ei esimerkiksi osaa laittaa vetoketjua kiinni, aikuinen voi laittaa sen alulle ja antaa lapsen viimeistellä suorituksen.

Asunta neuvoo suunnittelemaan harjoitteet niin, että lapsi saa opetella itselleen merkityksellisiä arjen taitoja. Yhteistyöllä eteenpäin Tutkija kannustaa lasten parissa toimivia ammattilaisia tekemään moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi toiminta- tai fysioterapeutin, psykologin tai opettajan kanssa.

Hän rohkaisee ottamaan motoriset vaikeudet puheeksi myös lapsen huoltajien kanssa. Vanhemmilta voi kysyä, minkä verran lapsi on liikkunut ja onko kotiarjessa tullut esille kehonhallintaan liittyviä pulmia.

– On tärkeää osata perustella huoltajille, mikä merkitys motorisilla taidoilla on lapsen psyykkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Ei ole kyse vain siitä, ettei lapsesta tule huippu-urheilijaa, Asunta kiteyttää.

Minna Kurvinen