Häpeä ja syyllisyyden tunne sekä pelko estävät lasta kertomasta aikuisille verkossa kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä.
Viime vuonna Pelastakaa Lapset julkaisi tekemänsä laajan selvityksen Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja siihen liittyvä kiusaaminen digitaalisessa mediassa. Selvitykseen osallistui 3 200 lasta ja nuorta yli 500 koulusta eri puolilta Suomea.
Selvityksen mukaan joka kolmas 12−17-vuotias on viime vuoden aikana kokenut toisten lasten ja nuorten seksuaalista häirintää digitaalisessa mediassa, ja 30 prosenttia tytöistä on saanut tahtomattaan kännykkäänsä seksuaalista kuvamateriaalia.
Huolestuttavaa on, että myös lasten ja nuorten itsensä ottamat seksuaalissävytteiset kuvamateriaalit leviävät netissä hallitsemattomasti ja saattavat joutua rikolliseen käyttöön.
Pelastakaa Lasten asiantuntija, sosiaalityöntekijä Hanna-Leena Laitinen muistuttaa, että vaikka seksuaaliväkivaltamateriaali on digitaalista, se on todellista lapselle tai nuorelle. Lapsille voidaan lisäksi lähettää heidän tahtomattaan tai heitä pyydetään lähettämään seksuaalisia kuvia ja videoita erilaisissa sosiaalisen median sovellutuksissa ja muilla digi-alustoilla.
Myös lapsiryhmän pelatessa keskenään ja lähetellessä toisilleen kuvia voi väliin tulla aikuinen esittämään kuvapyyntöjä. Lasten on vaikeaa erottaa, milloin kuvia pyytää aikuinen ja milloin ikätoveri. Kuvasovellutuksiin ladattuja lasten kuvia ja videoita voidaan kaapata ja käyttää osana aikuisille tarkoitettua pornografista sivustoa.
− Seksuaalisten kuvien lähettäminen ja pyytäminen on nuorten keskuudessa aika yleistä. Aikuisten on tärkeää puhua digitaalisen median riskeistä lapsille ja nuorille, sillä heillä on oikeus suojeluun myös verkossa, Laitinen huomauttaa.
Tietoa tarvitaan lisää
Selvityksen mukaan lapset ja nuoret eivät tiedä, että alastonkuvien lähettäminen tai pyytäminen on kiellettyä. He selittävät sen usein vitsailuksi.
− Lukiolaistytöistä 40 prosenttia ei tiedä, onko olemassa jokin laki, joka määrittelee kielletyn seksuaalissävytteisen puheen, sanoo Hanna-Leena Laitinen.
Vanhempien pitäisi myös muistaa kysellä lapselta päivittäin digi-kuulumisia kuten esimerkiksi, mitä pelejä hän pelaa ja kenen kanssa viettää aikaa verkossa. Kun aikuinen puhuu lapsen kanssa digitaalisen median riskeistä, on lapsen helpompi kertoa, jos hän on kohdannut jotain hämmentävää.
− On tärkeää keskustella siitä, mikä verkossa on sallittua ja mikä haitallista.
Sexting – lasten ja nuorten toisilleen lähettämiä seksuaalissävytteisiä kuvia tai viestejä.
Grooming – aikuisen toimintaa, jolla hän pyrkii houkuttelemaan lapsen tai nuoren seksuaaliseen kontaktiin
Sextortion – seksuaalisella kuvamateriaalilla kiristäminen
Lapsilla ja nuorilla on keinoja pyrkiä lopettamaan heihin kohdistuva seksuaalinen häirintä verkossa: lähes puolet blokkaa tekijän tai kertoo kavereilleen. Selvityksen mukaan lapset kuitenkin kertovat häpeän ja pelon vuoksi kokemastaan aikuisille hyvin harvoin. Siksi kertomisen kynnystä tulisi kaikin keinoin madaltaa.
− Jos lapsi ei kerro häirinnästä aikuisille, hänen tunnekokemuksensa jää käsittelemättä.
Ilmoita, älä sivuuta!
Pelastakaa Lapset perusti jo 16 vuotta sitten nettivihje.fi-palvelun, johon kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen, jos on nähnyt tai epäilee nähneensä verkossa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai laitonta toimintaa.
Lasten suojelu ja Nettivihje-tiimi tekee tiivistä yhteistyötä Keskusrikospoliisin (KRP) kanssa, jotta verkosta saadaan nopeasti poistettua lapsen oikeuksia loukkaavat ja laittomat kuvat.
Laitonta toimintaa ei pystytä täysin estämään, mutta lisäämällä aikuisille suunnattua opastusta ja koulutusta tilannetta voidaan parantaa. Tärkeää rikosten ehkäisemiseksi on myös tarjota matalan kynnyksen tukipalveluja henkilöille, joilla on seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Pelastakaa Lapset on tuottanut omahoito-ohjelman, joka on käännetty myös englanniksi.
Rikosylikomisario Sari Sarani on KRP:n tiedonhankintaa tietoverkoissa tekevän yksikön esimies. Kun yksikkö saa esimerkiksi Pelastakaa Lasten nettivihjepalvelun kautta tiedon lapsiin kohdistuvasta rikollisesta materiaalista verkossa, poliisi lisää osoitteen suodatuslistalle, ja tieto menee operaattorille, joka voi estää asiakkailtaan pääsyn sivustolle.
− Itse rikoksentekijöitä on vaikea saada kiinni rajallisten voimavarojemme vuoksi, mutta KRP tekee tiivistä yhteistyötä ulkomaisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa, joilta saa hyvin paljon tietoa rikoksista ja rikoksen tekijöistä.
Saranin mukaan tietoverkkorikokset lisääntyvät koko ajan. Suomen poliisi saa tiedon Suomessa tapahtuvista rikoksista kansainvälisen viranomaisyhteistyön kautta, kun esimerkiksi Europol, Interpol tai jonkun muun maan viranomaiset tekevät rikostutkintaa tai tiedustelua lapsiin kohdistuvista rikoksista tietoverkossa.
Lasten ja nuorten rikokset
Poliisin tutkinta kohdistuu siis aikuisiin rikoksentekijöihin, mutta entä kun lapset tai nuoret syyllistyvät itse seksuaalisväritteisen materiaalin lähettämiseen tai pyytämiseen?
− Kaikki tällainen rikollisuus on poliisin näkökulmasta vakavaa. Nuorten välisessä sextingissä monet rikokset ovat selvitettävissä, sillä epäilty on usein tiedossa, sanoo Sarani.
Myös Saranin mielestä lasten ja nuorten olisi saatava enemmän tietoa kielletystä toiminnasta. Jos nuorten käsitys seksuaalisuudesta muodostuu nettipornon perusteella, vääristyy heidän käsityksensä oikeasta ja hyväksyttävästä seksuaalisuudesta.
Sarani painottaa, että vain pieni osa rikoksista tulee poliisin tietoon ja niistäkin vain pieni osa saadaan selvitettyä. Siksi poliisi on mukana muun muassa Pelastakaa Lasten Turvallisesti verkossa –kampanjassa. Jos digitaalisen median riskejä tunnetaan paremmin, voidaan suojautua paljon paremmin rikoksen kohteeksi joutumiselta.
− Mutta nuori jää valitettavan usein yksin tämän asian kanssa sellaisessakin perheessä, jossa periaatteessa olisi mahdollista tukea saada.
Sarani muistuttaa, että kuka tahansa voi tehdä poliisille nettivinkin vaikka nimettömänä, jos epäilee lapsen tai nuoren seksuaalista hyväksikäyttöä verkossa, mutta on epävarma asiasta.
− Jos taas on kyse selkeästi rikokselta vaikuttavasti asiasta, voi tehdä rikosilmoituksen netissä tai poliisiasemalla.
Ennaltaehkäiseviä tukipalveluja tekijöille
− Seksuaalirikollisille tai potentiaalisille tekijöille tarvitaan lisää kriisi- ja tukipalveluja, joiden tavoitteena on seksuaaliväkivallan ennalta ehkäiseminen, sillä netti mahdollistaa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista riistoa aiempaa laajemmin, sanoo Satu Hintikka.
Hintikka työskentelee yksikönjohtajana Setlementti Tampereen Väkivalta- ja kriisityön yksikössä.
Ongelmana eivät Hintikan mukaan ole vain pedofiilit, vaan esimerkiksi pornoon addiktoitunut henkilö voi kiinnostua myös lapsimateriaalista.
Erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisy on keskeinen tavoite Sexpo-säätiön ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteisellä SeriE-hankkeella. Hanke tarjoaa maksutonta matalan kynnyksen kasvokkaista tukipalvelua henkilöille, jotka ovat huolissaan lapsiin kohdistuvista seksuaalisista mieltymyksistään.
Hanke koordinoi myös valtakunnallista tekijätyöhön erikoistunutta asiantuntijaverkostoa, jonka tavoitteena on selkiyttää ja tehostaa hoitoonohjausta ja palveluja.
Satu Hintikan yksikköön kuuluvassa Välitä!-seksuaaliväkivaltatyössä työskennellään kaikkien yli 18-vuotiaiden seksuaaliväkivaltaan syyllistyneiden tai potentiaalisten tekijöiden kanssa. Välitä! toimii Tampereella, mutta tarjoaa yksilötyöskentelyn ohella apua myös valtakunnallisesti puhelimitse ja chat-palveluna.
Oulussa toimiva Vuolle Setlementti ry:n ja Oulun ensi- ja turvakoti ry:n Serita-hanke on suunnattu yli 15-vuotiaille seksuaalirikostaustaisille tai potentiaalisille rikoksentekijöille. Seritalla on valtakunnallinen puhelin- ja chat-palvelu ja yksilötyötä sekä kasvokkain että etäverkkoyhteyden avulla.
Tekijöiden tai potentiaalisten tekijöiden kuntoutuksessa käytetään muun muassa Rikosseuraamuslaitoksen kehittämää Uusi suunta ‑ohjelmaa. Sen tarkoituksena on lisätä henkilön ymmärrystä omista rikokseen johtavista ajatuksistaan ja valinnoistaan ja löytää vaihtoehtoisia tapoja toimia.
− Ohjelma on osoittautunut erittäin vaikuttavaksi ja laskee merkittävästi rikoksen uusintariskiä, vaikka ohjelmaan osallistuva henkilö ei edes myöntäisi syyllistyneensä mihinkään rikokseen, Hintikka kertoo.
Iita Kettunen
Katso myös Mielenterveystalo.fi
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee marraskuussa 2019 kansallisen lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemistä koskevan tavoite- ja toimenpidesuunnitelman vuosille 2019–2025. Suunnitelmassa on omana lukunaan Seksuaaliväkivalta ja häirintä digitaalisesti, jonka kirjoittavat PeLan asiantuntijat Nina Vaaranen-Valkonen ja Hanna-Leena Laitinen.
