Reykjavikin Breiðholtin lähiössä Islannissa asukkaat on otettu vahvasti mukaan sosiaalipalveluiden kehittämiseen. Se on vaatinut muun muassa kulttuurierojen huomioimista ja vuorovaikutuksen opettelua.
BREIÐHOLTIN alueella Reykjavikissa asuu noin 22 000 ihmistä. Heistä suurin osa on vieraskielisiä ja jopa 90 prosentilla päiväkodin lapsista on jokin muu äidinkieli kuin islanti.
Suurin kansallisuusryhmä Islannissa on puolalaiset ja muut itäeurooppalaiset, myös arabiankielisiä on paljon.
Ratkaisuja palveluiden tavoittavuuteen ja sitä kautta perheiden elämänlaadun kohentumiseen on haettu muun muassa lisäämällä lasten harrastusmahdollisuuksia, tarjoamalla heille maksutonta hammashoitoa ja tukemalla kesken jääneiden opintojen jatkamista.
Breiðholtin lähiötä kohtaan on vuosia tunnettu ennakkoluuloja, koska esimerkiksi rikoksia on siellä tehty enemmän kuin Reykjavikissa keskimäärin. Tilanne on parantunut viime vuosina, kertovat sosiaalipalvelujen ja polisiin läpikäymät rikostilastot. Vanhasta maineesta on silti vaikea päästä irti.
Alueella on käytössä niin sanottu Islannin malli, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että mahdollisimman monella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa.
Lapset pääsevät sähköisen kortin avulla ilmaiseksi sellaisten harrastusten pariin, jotka muuten olisivat maksullisia. Kortille on valmiiksi ladattu tietty summa lasta varten ja se on heti valmis käytettäväksi.
Breiðholtilaisten lasten osallistuminen harrastustoimintaan on lisääntynyt kymmenen vuoden aikana, mutta on yhä pienempi kuin Reykjavikin kaupungissa keskimäärin: koko Reykjavikissa 85–90 % lapsista hyödyntää korttia, Breiðholtissa noin 60 %.
Korostamme aina, että lapsi oppii kieltä ja saa lisää kavereita.
Yksi syy miksi korttia ei käytetä, on että kaikki vanhemmat eivät tiedä siitä tai he eivät pidä lasten harrastamista tärkeänä.
– Korostamme aina, että varsinaisen toiminnan lisäksi lapsi oppii kieltä ja saa lisää kavereita – ja että se on hauskaa, Breiðholtin sosiaalipalveluiden aluejohtaja Oskár Dyrmundur Oláfsson sanoo ja näyttää esitettä, jossa liikunta- ja kulttuurikerhoista on kerrottu.
Esitettä on painettu 11 kielellä, mutta alueella puhutaan kymmeniä kieliä. Olafssón palkattiin aluejohtajaksi ja samalla Breiðholtin palvelukeskuksen toiminnanjohtajaksi vuonna 2012. Ennen tätä Olafssón toimi Vesturbærin palvelukeskuksen toiminnanjohtajana.
Lähettiläät tekevät etsivää sosiaalityötä
Islannin tämän hetkiselle sosiaalipolitiikalle on luonut pohjan Johanna Sigurðardóttir, joka toimi maan pääministerinä 1994–2013.
Vuonna 1994 tuli voimaan useita lakeja, jotka helpottivat kuntien mahdollisuuksia kehittää palveluitaan ja vahvistaa demokratiaa kunnallisessa hallinnossa. Mallia otettiin muualta Pohjoismaista ja etenkin Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.
Konkreettisesti uudistus on näkynyt niin, että Breiðholtin kaltaisille alueille on voitu palkata henkilöstöä sosiaalipalveluiden kehittämiseen.
Kymmenisen vuotta sitten aloitettiin Breiðholt-projekteja, joilla kullakin on ollut kohdennettu tavoite, kuten nuorten alkoholin käytön vähentäminen, mielenterveyden ja yleisen hyvinvoinnin edistäminen ja kouluttautumisasteen parantaminen.
Projektien rahoitus tulee suurimmaksi osaksi kaupungilta. Myös valtio tukee toimintaa, ja pieniä lahjoituksia saadaan yksityishenkilöiltä.
Breidholtin palvelukeskukseen on palkattu myös niin sanottuja lähettiläitä, jotka tekevät etsivää sosiaalityötä.
Oláfsson korostaa, että ei riitä, että palveluita tarjotaan ja kerrotaan, miten meillä on tapana asiat tehdä.
– Kulttuurin merkitys on otettava huomioon, ilman sitä ei saavuteta aitoa kontaktia ja vastaanottavaisuutta. Jos synnyinmaan kulttuurissa polisiin läsnäolo on koettu uhkana, sen ymmärtäminen, että poliisi on kumppani ja läsnä asukkaiden turvallisuuden valvomiseksi, vaatii aikaa.
Poliisin ja asukkaiden suhteet ovat alueella lähentyneet konkreettisin toimin: he pystyttivät yhteisen koripallokorin ja joivat pullakahveja yhdessä.
Poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja kaupungin palveluiden yhteistyö on tuonut hyviä tuloksia. Esimerkiksi kotiväkivaltaan puuttuminen on parantunut.
Yhteydenottokynnystä myös sosiaalipalveluihin on haluttu madaltaa kaikin keinoin. Esimerkiksi eri kulttuurien edustajia on kutsuttu keskustelemaan siitä, miten tietoa olisi juuri heille paras jakaa, ja mitä he tarvitsisivat tunteakseen kuuluvansa alueen yhteisöön.
Oláfssoniinkin on helppo olla yhteydessä: hän on saanut viestejä siitä, että puiston penkki oli viety, se pitäisi saada takaisin.
– Tällaisiin tilanteisiin on ollut tärkeää tarttua, jotta ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi, hän painottaa.
Sosiaalinen media ja kännykkäsovellukset apuna
Reykjavikissa on luotu rakenteet myös poliisin, sosiaali- ja terveydenhuollon ja toisen asteen oppilaitosten väliselle yhteistyölle. Yhteistyötä on vahvistettu kumppanuusjulistuksen myötä, jonka tarkoitus on taata tuki haavoittuvassa tilanteessa oleville lapsille.
Lasten tai heidän perheidensä kanssa työskentelevien ammattilaisten on tehtävä moniammatillista yhteistyötä ja lasten ja lapsiperheiden tarpeisiin on vastattava välittömästi.
Julistus perustuu vuonna 2021 voimaan tulleeseen lakiin palveluiden yhdistämisestä lasten parhaaksi (the Act on the Integration of Services for the Success of Children), mutta keskeisten tahojen yhteinen julistus tekee lain noudattamisen helpommaksi.
Vuonna 2016 Breiðholt sai tunnustuksen asukkaiden mielenterveyden hyväksi tekemästään työstä. Sairaalapaikkojen tarve väheni, kun matalan kynnyksen palveluita tarjottiin ja niistä viestittiin systemaattisesti vuosien ajan.
Lähikontaktien lisäksi perhekeskus on hyödyntänyt sosiaalisen median kanavia ja kännykkäsovelluksia. Siten on tavoitettu muuten vaikeammin tavoitettavia perheitä.
Kulttuurin merkitys otettava huomioon.
Sosiaalietuuksien hakeminen on tehty helpoksi kännykkäsovelluksen kautta. Etuuksien hakeminen lisääntyi merkittävästi, kun sovellus tuli käyttöön joitakin vuosia sitten.
Pari vuotta sitten palvelukeskuksen toiminta sai lisävahvistusta, kun paikalliset opetuksen ja vapaa-ajan sekä hyvinvoinnin toimialat yhdistivät voimansa palvelukeskuksen kanssa.
A Better City for Children on nyt toimijoiden yhteinen projekti, jolla alueen koko palvelutoimintaa kehitetään yhä kokonaisvaltaisemmin. Islannin mallin rinnalle on tullut käytännönläheinen Breiðholtin malli, jota on tarkoitus levittää muualle Reykjavikiin.
Ehkä alueen maine ei lopulta olekaan enää niin kehno. Nykyisin myös hyvätuloiset perheet muuttavat Breiðholtiin, todetaan Oláfssonin laatimassa raportissa alueen kehityksestä 2012–2020.
A Better City for Children
Better City for Children -projektissa lapsiperheille tarjotaan yhteisesti koordinoituja matalan kynnyksen palveluja.
Moniammatillisissa tiimeissä työskentelee koulujen ja paikallisten harrastusyhteisöjen henkilöstöä, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä sekä kasvatusalan ammattilaisia.
Näin perheet tavoittavat helposti lasten tarvitseman tuen ja palvelut. Tiimit toimivat samoissa tiloissa, mikä helpottaa tiedonkulkua.
Kaupungin lähiöiden kesken on perustettu myös laaja yhteistyöverkosto, jossa on mukana urheiluseuroja, kirjastoja, uimahalleja ja muita lasten harrastustoimintaa järjestäviä tahoja.
– Tällä tavoin pyritään tukemaan lapsia heidän omassa lähiympäristössään. Breiðholt on toiminut projektin pilottialueena, ja sitä ollaan nyt laajentamassa muutamaan muuhun Reykjavikin lähiöön, Oskár Dyrmundur Oláfsson kertoo.
Kaikessa toiminnassa otetaan kulttuurien moninaisuus huomioon. Asukkaat ovat tässä parhaita asiantuntijoita, ja heitä on Breiðholtin palveluiden vuosikymmenen kestäneessä kehittämistyössä totuttu kuulemaan.
