Henkilöstön saatavuuden ratkaisuista ei voida puhua ilman, että kiinnitetään huomiota vaihtuvuuteen ja sen syihin.
Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio kommentoi yhteiskuntaa sosiaalisesta näkökulmasta. Seuraa tai pyydä kaveriksi, niin tiedät enemmän!
Facebook
Twitter
STM käynnisti marraskuussa poikkihallinnollisen ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi.
Tarkoituksena on löytää kestäviä ratkaisuja alan työvoimatarpeen kattamiseen. Talentia nostaa ohjelmatyössä esille sosiaalihuollon laillistettujen ammattihenkilöiden osalta keskeisiä näkemyksiä.
Keskustelu henkilöstön saatavuuden turvaamisesta on monisyinen. Yksi ongelma on, että kattavaa tiedontuotantoa sosiaalihuollon vakansseista, palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista ei kansallisella tasolla ole.
On syytä huomioida, että aloituspaikkojen lisääminen ei ole ainoa lääke pulaan ja lisäys tuottaisi työvoimaa vasta vuosien päästä.
Koulutuksen laatu ja resurssit tulee korkeakouluissa varmistaa aloituspaikkojen lisäämisen rinnalla. Tarvitaan myös tutkintoon johtavan koulutuksen sekä jatkuvan oppimisen kehittämistä yhteistyössä työelämän kanssa.
Työnjaon kehittäminen ammattilaisten kesken on keskeisessä roolissa.
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on sosiaalihuollon kivijalka, jota ei tule murentaa. Laki saatiin pitkän takamatkan jälkeen, kun vastaava säätely on ollut terveydenhuollossa jo yli 20 vuotta.
Pätevyysvaatimuksien joustavoittamisella tai alentamisella olisi suora vaikutus asiakasturvallisuuteen ja kansalaisten oikeuteen laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon.
Työnjaon kehittäminen ammattilaisten kesken on keskeisessä roolissa. Henkilöstön saatavuuden ratkaisuista ei voida puhua ilman, että kiinnitetään huomiota vaihtuvuuteen ja sen syihin. Vaihtuvuudesta aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Henkilöstön vaihtuvuudella, työntekijöiden hyvinvoinnilla ja työyhteisön eheydellä on merkitystä myös palveluiden vaikuttavuuteen ja asiakasturvallisuuden takaamiseen.
Oleellista onkin kiinnittää huomiota alan veto- ja pitovoimatekijöihin. Työn vaativuutta vastaava palkka, työn oikea mitoitus ja resursointi, hyvä johtaminen ja alan substanssin hallitsevat esihenkilöt ovat avainasemassa.
Tärkeää on myös ammatillisen kehittymisen mahdollistaminen sekä työhyvinvointiin ja ‑turvallisuuteen panostaminen. Näillä lääkkeillä päästään pitkälle, kun ne todella otetaan käyttöön.
Jenni Karsio
