Kyllä äiti tietää

Kuva: Veikko Somerpuro

Äitini sanoo aina, että kyllä se siitä järjestyy. Ja on luonnollisesti ollut oikeassa joka kerta.

Oli kyseessä mitätön teinimurhe tai vakavampi aikuisiän kriisi, on kaikki järjestynyt lopulta. Kun pahimmista kolhuista on selvitty, olen ollut sitä mieltä, että näinhän tämän piti mennäkin, ja kaikella on tarkoituksensa.

Kun näitä samoja juttuja on kuunnellut yli 40 vuotta, alkaa uskoa niihin itsekin. Tiedätte kyllä mutsijutut – teininä rasittavaa määräilyä, aikuisena elämäntapa. Kai tekin pesette hampaanne nykyään? Siitä hyvästä tavasta saa usein kiittää äitiä.

Lisätään resilienssiä löytämällä ratkaisuja ja uskomalla hyvään.

Nykyään tuota kapasiteettia, tietoa ja luottamusta siitä, että kaikesta selvitään, kutsutaan resilienssiksi. Sen merkitys on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen suuri. Meiltä on vaadittu äärimmäistä joustamiskykyä ja kykyä sietää epävarmuutta ja turvattomuutta. Samaan aikaan itsemääräämisoikeuteemme on kajottu ja meiltä on viety oikeuksia.

Siitäkin on selvitty. Olemme edelleen ehjiä, ehkä vähän murtuneita, mutta korjattavissa.

On kuitenkin myös niitä, jotka eivät ole. Heidän sisäiset ja ulkoiset voimavaransa ovat alun perinkin olleet pienemmät, eivätkä ne ole riittäneet kantamaan vastoinkäymisten yli. He ovat niitä, jotka tarvitsevat sosiaalialan korkeakoulutettujen apua, vahvistusta sille, että umpikujassa on ulospääsy.

Resilienssi ei ole pysyvää, vaan sitä voi vahvistaa ja sitä voi myös menettää. Näinä aikoina riskit jälkimmäiseen ovat suuret, mutta kun selviämme tästä, olemme entistä vahvempia.

Tämä vuosi on ollut monin tavoin raskas ja ensi vuosi tulee olemaan myös poikkeuksellinen. Tämä on meille tilaisuus vahvistua ja vahvistaa muita. Lisätä omaa ja muiden resilienssiä onnistumalla, löytämällä ratkaisuja, rakastamalla ja uskomalla hyvään.

Tänä jouluna päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Vaikka kaikki on peruttu, on meillä edelleen toisemme. Ja kaikki muukin vielä järjestyy. Kyllä se siitä – vaikka ei juuri nyt ihan siltä tunnu.

Hyvää joulua ja parempaa ensi vuotta. Kiitos, että olette!

Kaisa Yliruokanen