– Kela pyysi jo alkuvuodesta 2017 apua, mutta vasta julkisen keskustelun myötä havahduttiin siihen, kuinka tukala tilanne oli, kertovat Kaisa Saarinen, Sari Heikkinen, Emma Heino ja Eija Mäkiniemi. Kuva: Veikko Somerpuro
Helsingin, Espoon ja Vantaan sosiaalialan osaajat jalkautuivat Kelan toimistoihin auttamaan pulassa olevia toimeentulotuen työntekijöitä.
Sari Heikkisen, Kaisa Saarisen, Auli Jaatisen, Eija Mäkiniemen ja Emma Heinon muodostama kehittäjäryhmä urakoi Kelan pääkaupunkiseudun toimistoissa huhtikuun puolivälistä heinäkuun loppuun auttamassa toimeentulotukiasioiden kanssa pulassa olevia palveluneuvojia. Projekti oli ainutlaatuinen, ja myös sen toteutustapa oli poikkeuksellinen; se tehtiin suoraa viestintää ja arkijärkeä soveltaen ilman aikaa vievää byrokratiaa työryhmineen ja lausuntoineen.
Viisikoksi nimetyt pitkän linjan sosiaalityön ”veteraanit” eivät empineet projektista kuultuaan. He saivat virkavapautta omista töistään ja työskentelivät projektin ajan Kelan palveluksessa. Kelan kaoottinen tilanne oli näkynyt jokaisen omassa työssä alkuvuoden ajan. Viisikon motiiveina oli halu kehittää perustoimeentulotuen käsittelyä Kelassa, auttaa asiakkaita ja Kelan työntekijöitä sekä myös mahdollisuus tutustua Kelan toimintaan.
− Kela pyysi jo alkuvuodesta etuuskäsittelijöitä avukseen, mutta vasta julkisen keskustelun myötä havahduttiin siihen, kuinka tukala tilanne oli. Tämä oli jo näkynyt meillä Espoossa erityisesti sosiaaliohjaajien työssä. Asiakkaan näkökulmasta toimeentulotukiasiat eivät toimineet, ja kunnassa niitä jouduttiin paikkaamaan, nykyisin Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön kehittämisen projektipäällikkönä työskentelevä Kaisa Saarinen sanoo.
Saarisella on vuosikymmenen kokemus erilaisista sosiaalialan tehtävistä. Hän istui muun muassa yhdessä uudistusta valmistelevassa työryhmässä. Viisikko-projektin alkaessa hän oli Espoon kaupungin palveluksessa, joten oli luontevaa, että Saarisen vastuualueeksi tulivat Espoo ja Kauniainen.
Kehittäjäryhmän työskentelyn pohjana olivat muun muassa Kelan palveluneuvojille ja kuntien sosiaalialan työntekijöille tehdyt napakat kyselyt. Vastauksissa nousivat esille erityisesti kiire, koulutuksen puute, asiakkaiden pompottaminen luukulta luukulle, yhteistyön puute ja tietämättömyys esimerkiksi sidosryhmistä.
Muiden kollegojensa tavoin Kaisa Saarinen jalkautui suoraan Kelan kolmeen Espoon toimistoon palveluneuvojien pariin.
Kelan palveluneuvojat tapaavat päivittäin yli kaksikymmentä asiakasta. Määrä on suuri.
− En tuijottanut Kelan työntekijöiden taustaan, vaan viestin suoraan kaikille samalla tavalla. Kerroin omasta silloisesta työstäni vs. asiantuntijana Espoon aikuissosiaalityössä ja vastasin palveluneuvojien lukuisiin kysymyksiin. Näiden tapaamisten perusteella pidimme myöhemmin tarkentavia koulutustilaisuuksia Skypen välityksellä.
− Kävimme läpi ihan perusasioita, jotka toimeentulotukeen liittyvät. Kelan työntekijät olivat innokkaita ja halukkaita oppimaan, sillä myös he kokivat, että viime kädessä ongelmista kärsivät asiakkaat.
Uupumusta ahtaissa tiloissa
− Vaihe vaiheelta työni muuttui yhä konkreettisemmaksi ja ymmärsin hyvin palveluneuvojien kysymykset, olenhan itsekin työskennellyt aikoinaan samassa tehtävässä, Saarinen sanoo.
− Kävimme läpi jopa ihan yksittäisten asiakkaiden asioita. Niiden kautta pystyimme puimaan perustoimeentulotukeen liittyvät osat eli laskelmat, kokonaisharkinnan ja ennen kaikkea lain hengen.
Viisikon työskentelyyn kuuluivat säännölliset yhteiset tapaamiset, joissa summattiin löytyneet ongelmat ja pohdittiin keino ja niiden ratkaisemiseksi. Korjaamista löytyi muun muassa Kelan ja sidosryhmien yhteistyön puutteesta.
Puutteita oli perusasioiden hallinnassa.
Jokainen viisikon jäsen tutustutti palveluneuvojat oman alueensa diakoniatyöhön, asukastalojen toimintaan sekä kuntien sosiaalityöhön. Monelle palveluneuvojalle oli elämys olla mukana esimerkiksi asukastaloissa järjestetyissä pop up ‑tapahtumissa, missä he tapasivat asiakkaita toimistojen ulkopuolella.
− Moni Kelassa tekee työtään ahtaissa tiloissa ja on uupunut työtaakkansa alle. He kaipasivatkin myös työnohjausta ja henkistä tukea uupumukseensa, Vantaalla sukkuloinut Sari Heikkinen sanoo.
Nykyisin Vantaan kaupungilla uusien asiakkaiden palveluissa sosiaaliohjaajana työskentelevän Heikkisen mielestä Kelasta löytyy sosiaalialan osaamista, mutta suurten asiakasmäärien ja kiireen vuoksi sitä ei pystytä hyödyntämään riittävästi.
Sama asia eri sanoin
Kelan palveluneuvojien erilaiset taustat asettivat viisikon työskentelylle suuria haasteita. Koulutettavina oli sosiaali- ja terveysalan eri asteisten tutkintojen suorittaneiden lisäksi kirjava joukko henkilöstöä kaupalliselta puolelta sekä ravintola- ja kulttuurialalta.
Keväällä palveluneuvojien tavoitteeksi oli asetettu 23 asiakkaan tapaaminen päivittäin. Jokaiselle asiakkaalle oli varattu 15 minuuttia.
− Tulisin hulluksi, jos minun täytyisi tavata noin suuri määrä asiakkaita joka päivä, Helsingin kaupungin aikuissosiaalityössä sosiaaliohjaajana työskentelevä Auli Jaatinen sanoo.
Jaatisen kanssa Kelan Helsingin toimistoissa työskennelleen sosiaaliohjaaja Eija Mäkiniemen silmissä tilanne näytti ajoittain jopa ”absurdilta”.
− Kaikkea työtä mitattiin ja tarkistettiin. Tilojen ahtaus ja palvelualttius hoitaa aula tyhjäksi, vaikka työpäivät venyivät, näytti hurjalta ja kaoottiselta. Palveluneuvojat kuitenkin yrittivät kaikkensa.
Viisikko huomasi nopeasti myös Kelan palveluneuvojien koulutuksessa puutteita yksinkertaisissa perusasioissa, mikä hankaloitti yhteistyötä eri tahojen kanssa.
– Samoista asioista puhutaan eri termeillä. Kunnissa käytämme kirjaimia tt, kun tarkoitamme toimeentulotukiasioita. Sosiaali- ja terveysministeriössä samaa asiaa kutsutaan toitu-nimikkeellä. Kelassa tt-lyhennettä on totuttu käyttämään työttömyysturvan yhteydessä, Auli Jaatinen havainnollistaa.
Osana viisikkoa kulki mukana myös sosionomiksi opiskeleva Emma Heino, joka kiinnitti erityistä huomiota suurten organisaatioiden hankaluuksiin käydä vuoropuhelua.
− Kela on työnantajana joustava. Mutta sen asiakaspalvelun ja ratkaisupuolen yhteistyö pitäisi saada toimivammaksi. Jouhevammasta sisäisestä vuoropuhelusta hyötyisivät kaikki osapuolet, Heino sanoo.
”Ei enää talkootöitä!”
Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki suhtautuu varauksella Kelan ehdotukseen laajentaa Viisikon tekemää yhteistyötä koko maahan. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on esittänyt julkisuudessa pyynnön, että mahdollisimman monissa Kelan paikallistoimistoissa palveluneuvojat ja kuntien sosiaalialan osaajat työskentelisivät yhdessä, kunnes perustoimeentulotuen uudistus saadaan toimivaksi.
− Tällainen työ on hyvin vaativaa. Puhutaan aivan eri tehtävästä ja työn kuvasta kuin mitä kunnissa esimerkiksi sosiaaliohjaajina työskentelevät tekevät, Ristimäki sanoo.
Pääkaupunkiseudun viisikko ei saanut Kelakomennuksestaan lisää palkkaa, vaan virkavapailla olevat ansaitsivat saman, kuin mitä omista töistään olisivat saaneet. Ainoat lisäbonukset olivat lounasetu ja matkakortit.
Talentia: Kyse on vaativasta asiantuntijatyöstä, joten talkootyöt saa nyt unohtaa.
− Talkootyöt saa nyt unohtaa. Jos Kela haluaa asiantuntijoita kunnista, täytyy heidän palkkauksensa miettiä perusteellisesti. Kyseessähän on vaativa asiantuntijatehtävä, jossa palkan on alettava kolmosella.
Ristimäen mukaan Talentiassa selvitetään parhaillaan sitä, mikä tilanne koko maassa on kuntien ja Kelan yhteistyön suhteen.
− Käymme tämän asian läpi jäsenistössä ja olemme yhteydessä Kelaan ja kuntiin.
Tarja Ahokas
Kuva: Veikko Anttila
Sairas ei voi odottaa
Perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen meille on muodostunut kaksi viimesijaisen toimeentulon järjestelmää. Perustoimeentulotukea myönnetään Kelasta. Kunta myöntää täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen.
Asiakkaat asiakirjoineen sukkuloivat näiden järjestelmien välissä. Kuka selviytyen paremmin, kuka huonommin. Sairaat, toimeentulotukea tarvitsevat ihmiset ovat yksi haavoittuvimmassa asemassa olevista.
− Neuvon asiakkaitani varmuuden vuoksi varaamaan ajan sosiaalitoimistoon täydentävän toimeentulotuen hakemista varten, jos Kelalta tuleekin hylkäävä päätös. Ihmisten pitää saada lääkkeensä ja hoitotarvikkeensa, tukea Kela-taksin omavastuuosuuksiin tai sairaalamaksuihin niin, että rahaa jää vielä ruokaan, sanoo Hyksin syöpäkeskuksen sosiaalityöntekijä Maria Slangus-Rosenberg.
Virallisten tukikanavien rinnalla on lisäksi epävirallisia taloudellisen tuen myöntäjiä, kuten seurakunnat ja kolmas sektoria. Esimerkiksi syöpäpotilaille sosiaalityöntekijät hakevat tukea Suomen Syöpäyhdistykseltä tilanteissa, joissa sekä Kela että kunta ovat antaneet hylkäävän päätöksen.
Myönteistä Kela-siirrossa on se, että lääkäreiden B‑lausunnot näkyvät suoraan Kelan järjestelmissä ja Kelan lääkemaksusitoumus näkyy nyt kaikkien apteekkien järjestelmissä. Hankaluuksia on yhä siinä, saavatko asiakkaat maksusitoumuksen hoitotarvikkeisiin.
Sairaan kaikki rahat menevät sairastamiseen.
Esimerkiksi ihotaudeissa ne ovat yhtä välttämätön osa sairaudenhoitoa kuin lääkkeet.
− Aikaisemmin hoitotarvikkeet hyväksyttiin itsestään selvästi. Nyt olemme painottaneet lääkäreille, että hoitotarvikkeet on kirjoitettava reseptiin, jotta potilas saa ne.
Laki ei muuttunut, silti kaikki muuttui
Toimeentulotuen myöntämisperusteet eivät ole muuttuneet uudistuksen yhteydessä. Silti vuoden alussa toimeentulotukea tarvitsevien tilanne muuttui dramaattisesti. Ruuhkat, poikkeavat päätökset entiseen verrattuna, väärät päätökset tulivat laajasti tietoon.
− Mekin huomasimme, että tuen tarve pitää eritellä tarkasti. Yleinen selvitys ”sairauden hoitoon” ei enää riitä. Emme saaneet opastusta etukäteen. Kun asiakkaamme soittavat meille kertoen, etteivät ole saaneet päätöstä tai päätös on väärä, pääsimme jäljille, kertoo Slangus-Rosenberg.
Terveyssosiaalityössä alkutalvi aina huhtikuulle asti painittiin lukuisten ongelmien parissa, kun käytännöt entiseen verrattuna muuttuivat. Slangus-Rosenbergin mukaan sairaalan nopeatempoisuus törmäsi Kelan ruuhkiin ja organisaatiokulttuuriin.
− Potilaita pitää saada kotiutettua saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana päivänä. Silloin pitää olla selvyys, saako potilas maksusitoumuksen lääkkeisiin tai että hänellä on rahaa Kela-taksiin ja voi tulla hoitoihin. Perustoimeentulotuen haku Kelasta toimii hyvin niillä, jotka osaavat asioida sähköisesti eikä elämäntilanteessa ole mitään kovin erityistä.
− Sairaiden ihmisten tilanne on erityinen. Oletus, että he jaksaisivat asioida sähköisesti tai matkustaa ja jonottaa toimistoissa, on väärä.
− Vähävaraisen ihmisen kaikki rahat menevät sairauteen, eikä heillä ole varaa tietokoneisiin tai tulostimiin. Olemme ohjanneet heitä kunnan puoleen, jos koneiden hankintaan saisi tukea.
Nyt terveyssosiaalityöntekijöiden asiointi akuuteissa tilanteissa Kelaan sujuu hieman paremmin, kun käyttöön saatiin viranomaispuhelinlinja nopeaan asiointiin. Alkukuukausina jonotettiin puhelimessa pitkä tovi.
− Keräsimme muistakin ongelmista pitkät listat palavereita varten, joita kävimme Kelan edustajien kanssa. Kela-siirron vuoksi kertyneiden ylityötuntien määrää ei kehtaa julkisuuteen edes kertoa.
