Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea puuttumaan naisten kohtaamaan väkivaltaan. Naisten oikeudet eivät toteudu niin kauan, kun kunniaväkivaltaa ei tunnisteta. Tuuli Hong tutki väitöskirjassaan väkivallan yhteisöllistä luonnetta, jonka tunteminen avaa näköaloja kontrolliin ja väkivaltaan.
Sosiaalialan ammattilaisen voi olla vaikeaa tunnistaa kunniaan liittyvää yhteisöllistä väkivaltaa, kertoo väitöskirjatutkija Tuuli Hong. Kunniaväkivallan uhriksi joutuvat ihmiset ovat kasvaneet yhteisölliseen kontekstiin ja sisäistäneet käyttäytymismallit ja valtasuhteet.
– Yhteisön koheesio nähdään usein arvokkaampana kuin yksilön omat oikeudet. Jos haastaa hyväksyttävänä pidettävän käytöksen, voi joutua yhteisön ulkopuolelle.
Asianajotoimistossa lakimiehenä työskentelevän Hongin väitöskirjan aihe lähti muotoutumaan kiinnostuksesta maahanmuuttajanaisten oikeuksia kohtaan. Hong huomasi, että väkivalta oli toistuva ilmiö naisten kertomuksissa. Kunniaan liittyvälle väkivallalle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, mutta väitöskirjassa ilmiötä lähestytään väkivallan yhteisöllisen luonteen kautta.
– Kyseessä ovat väkivallan teot, joiden kohteena on perheen, suvun tai yhteisön kunniaan loukannut henkilö. Loukkaus ei välttämättä ole todellinen, pelkkä uskomus tai huhu voi riittää, Hong sanoo.
Patriarkaalisen hierarkian tulos
Kunnia-ajattelu on yleistä yhteisöissä, joiden perustana on patriarkaalinen hierarkia ja epätasa-arvoiset sukupuoliroolit. Koko yhteisön kunnian ajatellaan olevan sen jäsenten käytöksen varassa. Kunniaa uhkaava käytös liittyy useimmiten yhteisön tyttöjen ja naisten siveellisyyteen. Vääränlainen pukeutuminen, ei-toivotut seurustelusuhteet, kodin ulkopuolella liikkuminen tai avioliitosta kieltäytyminen voivat johtaa rangaistukseen. Useimmiten väkivallan kohteet ovat juuri naispuolisia, koska monissa kulttuureissa miesten seksuaalimoraaliin liittyy enemmän väljyyttä ja myönnytyksiä. Silti väkivalta ei aina ole sukupuolittunutta ja ainoastaan tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa. Heteronormatiivissa yhteisöissä saman sukupuolen kanssa solmitut suhteet voivat aiheuttaa väkivallan uhan myös miesjäsenille.
Maahanmuuton lisääntyessä kunniaväkivaltaa esiintynee yhä enemmän, mutta toisaalta kaikki tapaukset eivät liity vieraiden kulttuurien sääntöihin. Yhteisöllisiin arvoihin perustuvaa väkivaltaa voi esiintyä esimerkiksi suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä.
Jatkuvasta kontrollista fyysiseen väkivaltaan
Hong uskoo, että kunniaväkivaltaa ilmenee Suomessa sen kaikissa muodoissa. On kuitenkin varsin vaikeaa arvioida, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Äärimmäisimmät väkivallanteot ovat harvinaisia, mutta niihin on samalla helpointa puuttua. Arkipäiväisempi kunniaväkivallan muoto on jatkuva kontrollointi, johon puuttuminen on hankalampaa.
– Tapauksista ei ole olemassa mitään tilastollista dataa. Tiedämme kuitenkin eri järjestötoimijoiden kautta, että meilläkin tätä esiintyy.
Kaikki kontrolli ei Hongin mukaan ole haitallista, koska sitä tarvitaan kasvuiässä olevan lapsen tai nuoren turvallisuuden takaamiseen. Kun kontrollointi kohdistuu täysi-ikäisiin henkilöihin tai varttuneisiin nuoriin estäen nuorta toteuttamasta oikeuksiaan, voi sillä olla kauaskantoisia seurauksia. Kontrolli voi ilmetä pakottamalla ja uhkailulla, ja hyvin hienovaraisillakin tavoilla. Yksi sen muodoista on pakkoavioliitto.
Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttuminen on viranomaistyössä usein lähes mahdotonta.
Fyysinen väkivalta on Hongin mukaan Suomen rikoslailla helposti käsiteltävissä. Fyysisen uhan puuttuessa keinot ovat vähissä tai niitä ei ole lainkaan. Euroopan neuvoston laatima Istanbulin sopimus pyrkii auttamaan jäsenmaita puuttumaan naisiin kohdistuvaan lähisuhdeväkivaltaan. Sopimus on vahvistettu myös Suomessa vuonna 2015, mutta Hongin mukaan ratifiointiprosessissa on aihetta kritiikkiin.
– Voimassa oleva lainsäädäntö ei esimerkiksi huomioi Istanbulin sopimuksen sisältämiä rangaistuksen ankaroittamissäännöksiä. Yksiselitteisten säännösten puuttuessa tilanteiden arviointi jää tuomarin harkinnan varaan.
On vaikeaa puuttua kunniaväkivaltatilanteisiin. Hongin mukaan koulutuksella ja muilla kotoutumista helpottavilla toimilla on arvonsa maahanmuuttajien kanssa työskennellessä. Vaihtoehtoisen näkemyksen vieminen yhteisöön on kuitenkin hankala tehtävä ja vaatii luottamuksellisen suhteen rakentamista työntekijän ja yhteisön välille. Puhe on tärkeää suunnata yhteisön hierarkiassa riittävän korkealla olevalle henkilölle.
– Yhteisöissä, joissa kunniaväkivaltaa esiintyy, vallitsee usein ikään ja sukupuoleen perustuva hierarkia. Ei siis ole yhdentekevää, millainen henkilö käy kyseenalaistamaan vanhat tavat, Hong pohtii.
Pakkoavioliitosta tarvitaan lakiin pykälä
Kansalaisjärjestöjen ylläpitämä kunniaväkivallan vastainen työ voi tarjota hyviä työvälineitä myös sosiaalialan ammattilaiselle. Ihmisoikeusliiton laaja selvitys vuodelta 2016 kertoo kunniaväkivallan muodoista ja antaa suosituksia viranomaisille sen tunnistamista ja siihen puuttumista varten. Loisto setlementti ry:n toimintaan lukeutuva Sopu-työ tarjoaa niin ikään tukea kunniaväkivaltaa kohdanneille nuorille, perheille ja yhteisöille sekä monikulttuuristen yhteisöjen parissa työskenteleville henkilöille.
Tuuli Hongin mielestä yksi tarpeellinen keino kunniaväkivallan uhkan alla elävien nuorten aseman parantamiseksi on säätää pykälä avioliittoon pakottamisesta. Nykyään pakkoavioliittoa tarkastellaan ihmiskauppapykälän avulla, vaikka se ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Hän ehdottaa väitöskirjassaan täysin uutta lakipykälää, joka puuttuisi henkilön itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaaviin tekoihin.
– Tällä melko radikaalilla ehdotuksella haluan erityisesti herättää keskustelua suomalaisen rikoslainsäädännön yhdenvertaisuusongelmista.
Ella Rantanen
Oikeustieteiden maisteri Tuuli Hongin Kunniaan liittyvän väkivallan uhrin oikeudellinen asema ‑artikkeliväitöskirja tarkastettiin 11.1.2020 Turun yliopistossa.
