Kunnianhimoisesti sosiaalityöhön

Kaikki alkoi sosiaalisen median keskustelusta, joka koski uutista sosiaalihuollon ammattihenkilölain vaikutuksista lastensuojeluun. Miksi ammattihenkilölakia

käsiteltiin kielteisesti? Miksi ammattitaitovaatimus olikin huono asia, kun kyse on sosiaalihuollosta, mutta hyvä asia terveydenhuollossa? Keskustelun jatkeena syntyi Facebookiin sosiaalityön uraverkosto.

Tilaus sosiaalityöntekijän ammatin aseman yhteiselle pohtimiselle oli olemassa, sillä ryhmään liittyi ensimmäisen viikonlopun aikana satoja jäseniä. Vaikka ryhmä keskittyy nimenomaan urakehitykseen, ei voida välttää keskusteluita työn vaikuttavuudesta ja asiakkaan oikeudesta saada paras mahdollinen apu. Lopulta kyse on kunnianhimoisesta suhtautumisesta työhön ja omaan ammattiin, niitä koskevaan tietoon ja tutkimukseen.

Ammattilainen kantaa
vastuun omasta osaamisestaan ja työnsä jäljestä.

Kristiina Koskiluoma. Kuva: Jyrki Komulainen

On selvää, että sosiaalihuollon ammattihenkilölaki haastaa rekisteröidyt ammattilaiset uudella tavalla: enää ei voi tehdä työtä organisaatioiden selän takana, vaan jokainen ammattilainen kantaa vastuun osaamisestaan ja työnsä jäljestä. Itsereflektion lisäksi ammattilaisen katse suuntautuu työnantajaan: millaiset ovat työnantajan tarjoamat edellytykset työn tekemiselle. Onko asiakasmäärä kohtuullinen, millaisia palveluita asiakkaat tarvitsevat, tukeeko työnantaja kouluttautumista, saako työstä sen vaativuutta vastaavaa ja kannustavaa palkkaa? Saa nähdä, milloin työnantajat heräävät ammattihenkilölain vaatimuksiin muutenkin kuin vaatimalla vanhoja porsaanreikiä takaisin.

Ammattihenkilön ei kannata jäädä yksin näiden suurten kysymysten kanssa. Tarvitaan yhteistä pohdintaa ja toimintaa esteiden raivaamiseksi laadukkaalta sosiaalityöltä, tyydyttävien ammattiurien luomiseksi ja palkkauksen parantamiseksi. Siihen uraverkosto tarjoaa mahdollisuuden. Toivottavasti ryhmä löytää myös Talentian, joka tavoittelee samoja asioita.

Kristiina Koskiluoma