– Työttömiä rankaiseva politiikka aiheuttaa hyvin yksiselitteisesti kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville nuorille vain haittaa, sanoo Sami Ylistö. Kuva: Kaisu Savolainen. Kuvan käsittely Veikko Anttila/AI
Työttömiä ei pidä nähdä yhtenä isona ryhmänä. Samat aktivointipalvelut eivät toimi kaikille, tutkija Sami Ylistö sanoo.
Yliopistonopettaja Sami Ylistö selvitti sosiaalityön alan väitöskirjassaan, miten työttömyys ja aktivointipalvelut näyttäytyvät vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville nuorille.
Väitöstään varten Ylistö haastatteli 28 vaikeasti työllistyvää nuorta. Empiirisen osuuden lisäksi väitöskirja sisältää katsauksen työttömyysilmiön ja sen ratkaisuyritysten historiaan, elämänhallinnan käsitteen määrittelyä sekä uuden teoreettisen mallin, jonka avulla voidaan tutkia kasautuvien vastoinkäymisten ja kasautuvien onnistumisten kokemusten prosesseja.
Ylistö kertoo, että jo lapsuudessa alkanut vastoinkäymisten kasautuminen on tyypillistä pitkäaikaistyöttömille nuorille.
– Koulumenestys on monella jäänyt heikoksi ja muiden oppilaiden kanssa on ollut ongelmia. Myöhemmin kuvaan on tullut talousongelmia ja lisää sosiaalisia hankaluuksia, ja monella myös mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Nuoret eivät olleet pystyneet itse ratkaisemaan ongelmiaan eivätkä olleet saaneet ympäristöstään riittävästi tukea. Ongelmapuhe jatkui läpi heidän elämänkulkunsa ja muovasi nuorten asennoitumista pessimistiseksi, jopa lamaantuneeksi.
– Keskusteluissa kävi toistuvasti ilmi se, etteivät nämä nuoret enää uskoneet koskaan pärjäävänsä avoimilla työmarkkinoilla. Vaikka työhaluja oli, aiempien huonojen kokemustensa vuoksi heillä oli ollut vaikeuksia hankkia työnantajien arvostamia voimavaroja kuten koulutusta, osaamista ja työkokemusta.
Sanktioista ei hyötyä
Osa nuorista ei pystynyt noudattamaan lakisääteisiä velvoitteitaan, mistä oli seurannut taloudellisia sanktioita kuten työttömyysturvan maksun katkaiseminen. Tutkimuksen perusteella sanktiot ovat erittäin huono keino vaikeimmassa tilanteessa olevien työllistämisen edistämiseksi.
– Työttömiä rankaiseva politiikka aiheuttaa hyvin yksiselitteisesti kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville nuorille vain haittaa ja voi toimia täysin tarkoitustaan vastaan. Toistuvat tai pitkäaikaiset sanktiot ovat potentiaalinen lähtökohta esimerkiksi nuorten velkaantumiselle, mikä osaltaan vain heikentää heidän mahdollisuuksiaan työllistyä.
Osa nuorista katosi sanktioiden myötä kokonaan palveluiden piiristä. Sen myötä nuoret eivät enää saaneet ajoissa apua työ- ja toimintakyvyn vajeisiinsa kuten mielenterveys- tai päihdeongelmiinsa. Ongelmat monimutkaistuivat ja syvenivät entisestään.
– Samoja aktivointitoimia ei pitäisi tarjota kaikille työttömille vaan tunnistaa paremmin erilaisia työttömien ryhmiä, Ylistö miettii.
– Lannistuneet ja erilaisista työ- ja toimintakyvyn vajeista kärsivät nuoret reagoivat sanktioihin täysin eri tavoin kuin nuoret, jotka ovat terveitä ja joilla on tuore koulutus ja ammattitaitoa hallussaan.
Lisää mahdollisuuksia vaikeassa tilanteessa oleville
Työllistymistoimenpiteet tavataan kohdistaa työttömiin yksilöihin. Samaan aikaan rakenteiden, kuten osatyökykyisten työvoimakysyntää lisäävien toimenpiteiden pohtiminen on jäänyt vähäiseksi.
Ylistö peräänkuuluttaa laajempaa keskustelua aktivoivasta työvoima- ja sosiaalipolitiikasta.
– Työelämän vaatimukset ovat Suomessa koko ajan kasvaneet. Matalan koulutuksen työpaikkoja on, mutta niistäkin kilpailee yhä korkeammin koulutetut ihmiset. Kun keskimäärin yhtä avointa työpaikkaa kohden on laskennallisesti noin kolme hakijaa, olemme väistämättä tilanteessa, jossa aiempaa pienemmät osaamisen tai koulutuksen vajeet alkavat muodostaa ylitsepääsemättömiä esteitä ihmisten töihin pääsemiselle.
– Jos ihmisellä on parin vuoden työttömyys taustallaan, hänestä tulee helposti työnantajien silmissä ei-haluttu työntekijä.
Rangaistukset ja sanktiot vaikeuttavat ongelmaa.
Keskeisin ongelma työttömyyden vähentämisessä ei ole kannustinloukut vaan se, että suuri osa työttömistä työnhakijoista ei täytä työnantajien rekrytointivaatimuksia, Ylistö näkee.
– Työnantajien, julkisen sektorin ja työttömien olisi hyvä päästä yhdessä etsimään yhteisymmärrystä siihen, miten avata lisää työllistymismahdollisuuksia vaikeassa työmarkkinatilanteessa oleville työnhakijoille.
Suomessa hyödynnetään Ylistön mukaan turhan vähän esimerkiksi oppisopimuskoulutusta ja vaihtoehtoisia opiskelutapoja.
– Ne voisivat olla monelle tärkeitä väyliä työelämään.
Lisää matalan kynnyksen toimipisteitä
Ylistö katsoo, että sosiaalityössä monialaisen yhteistyön lisäksi etenkin kiinnipitävä työote on palveluista pudonneiden nuorten tukemiseksi tärkeää.
– Jos nuori katoaa sosiaalityöntekijän ulottuvilta, täytyy muistaa vielä 1–2 kuukauden päästäkin pyrkiä ottamaan nuoreen uudelleen yhteyttä ja katsoa, saisiko hänet takaisin palvelujen piiriin. Nykyiset työntekijäresurssit kuitenkin mahdollistavat tämän kaltaisen toimintamallin varsin huonosti.
Kuntiin tarvitaan myös lisää matalan kynnyksen toimipisteitä, sellaisia, missä tarjotaan vaikkapa vapaa-ajan aktiviteetteja ilman että nuori on sinne sanktioiden uhalla velvoitettu tulemaan.
– Mielekäs ryhmätoiminta saattaisi tarjota monelle nuorelle kaivattuja onnistumisen kokemuksia elämään ja madaltaa myös palveluiden vastaanottamiseen liittyvää kynnystä.
– Myös työllistämistoimenpiteet voivat oikein ajoitettuina ja nuorten kanssa yhdessä suunniteltuina edistää heidän kuntoutumistaan sekä työllistymismahdollisuuksiaan.
Sami Ylistön sosiaalityön alan väitöskirja ”Työttömyys, nuoret ja aktivointi: tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla” tarkastettiin 24.11. 2023 Jyväskylän yliopistossa.
