Etätyöskentelyn suosio heijastuu työtapaturma- ja ammattitautivakuutukseen. Tiesitkö, että korvauskäytännöt ovat erilaiset työpaikalla ja kotitoimistolla?
Jaana oli tekemässä tietokoneella töitä kotonaan – esihenkilön kanssa oli sovittu etäpäivästä. Työpuhelin oli latauksessa pöydän toisella puolen, ja hakiessaan täyteen ladattua puhelinta Jaana löi varpaansa kaapin jalkaan.
Hän kävi lääkärissä ja haki korvausta vakuutusyhtiöstä, joka hylkäsi hakemuksen. Myöhemmin muutoksenhakulautakunta kumosi päätöksen ja määräsi yhtiön suorittamaan lainmukaisen korvauksen Jaanalle.
Aleksi teki niin ikään etätöitä ja oli siirtymässä keittiöstä olohuoneen sohvalle kannettava tietokone sylissään, kun tapaturma sattui. Aleksi luki työsähköpostejaan, ja varvas iskeytyi kipeästi sohvanjalkaan. Tässä tapauksessa vakuutusoikeus ei myöntänyt Aleksille korvausta tapahtuneesta.
Jaana ja Aleksi ovat kuviteltuja henkilöitä, mutta kyseiset tapaukset ovat totta. Miksi näin samankaltaisissa tapauksissa annettiin erilaiset korvauspäätökset?
Työnantajalla velvollisuus hankkia vakuutus
Työtapaturma- ja ammattitautilaki määrittelee työntekijän oikeuden korvaukseen työtapaturman tai ammattitaudin sattuessa kohdalle.
Sen mukaan työnantajalla on velvollisuus hankkia työtapaturma- ja ammattitautivakuutus työntekijöilleen. Yrittäjälle vakuutus on vapaaehtoinen.
Vakuutuksen toimeenpanoa hoitavat yksityiset vakuutusyhtiöt, ja tapaturma-asiain korvauslautakunnan tehtävänä on edistää korvauskäytännön yhtenäisyyttä. Lautakunta toimii Tapaturmavakuutuskeskuksessa (TVK).
Työtapaturma- ja ammattitaitovakuutus on osa sosiaaliturvaa.
Työtapaturmat ovat tapaturmia, jotka sattuvat työntekijälle joko työssä, työntekopaikan alueella tai asunnon ja työpaikan välisellä matkalla.
– Lisäksi laissa on joukko erityisiä olosuhteita, joissa sattuneet tapaturmat korvataan työtapaturmina, kertoo tapaturma-asian lautakunnan toimiston päällikkö ja lakimies Kirsi Salo TVK:sta.
Laissa on kuitenkin rajoituspykälä, joka sulkee muun muassa työntekopaikan alueen korvausten ulkopuolelle tilanteissa, joissa työtä tehdään kotona tai muussa määrittelemättömässä paikassa.
– Etätyössä vain työnteon yhteydessä sattuneet tapaturmat korvataan työtapaturmina, Salo sanoo.
Kotona siirtymisen yhteydessä tapahtuvat tapaturmat aiheuttavatkin erityistä päänvaivaa lain tulkinnassa. Tapauksia arvioidaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko tapaturma sattunut työtä tehdessä tai työhön oleellisesti liittyvässä tilanteessa.
Jaanan ja Aleksin tapauksissa tämä on keskeistä, sillä Aleksin tulkittiin liikkuneen sohvalle ilman työstä johtuvaa syytä. Tapaturma ei vakuutusoikeuden mielestä sattunut työnteon yhteydessä. Jaanan tapauksessa katsottiin, että työpuhelimen noutaminen oli välttämätöntä työnteon kannalta.
– Työnantaja ei voi vaikuttaa etätöiden työolosuhteisiin samalla tavalla kuin työpaikalla. Useimmat kotona tapahtuvista tapaturmista ovat johtuneet nimenomaan kodin olosuhteista, Salo huomauttaa.
Korvaukset kaikille samat
Työnantaja maksaa työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen, ja korvaukset ovat kattavat. Jos työntekijä ei kykene työtapaturman takia palaamaan entiseen työhönsä, hänet koulutetaan uuteen ammattiin.
Jos paluu työelämään ei onnistu lainkaan, tapaturmaeläkettä ja muita korvauksia maksetaan koko loppuelämän ajan. Korvausvastuu nousee tällöin helposti yli miljoonan euron.
Vakuutuksen hinta ei ole aina sama, vaan kilpailua yhtiöiden välillä on. Tiettyjä perusperiaatteita hinnoittelussa pitää kuitenkin noudattaa.
– Korvaukset ovat sen sijaan kaikille samat. Työntekijän näkökulmasta ei saa olla merkitystä, mistä vakuutusyhtiöstä vakuutus otetaan, Salo kertoo.
Turvan laajuudesta päättävät työmarkkinajärjestöt. Neuvottelupöydässä työnantaja- työntekijäpuoli hakevat tasapainoa, jotta vakuutuksen hinta pysyisi kohtuullisena, mutta vakuutus olisi tarpeeksi kattava.
Etätyön määritelmä etsii vielä muotoaan.
Työtapaturma- ja ammattitautilakiin on sisälletty vapaaehtoisia vakuutuksia, joilla työnantaja voi vakuuttaa työntekijänsä myös vapaa-ajalla. Silloin turva on melkein sama kuin työpaikalla sattuvan tapaturman yhteydessä.
Jos työntekijällä itsellään on tapaturmavakuutus, joka saattaa kuulua myös kotivakuutukseen, se korvaa niin ikään epäselvät tapaukset. Työnantaja voi ottaa näitä samoja yksityisiä tapaturmavakuutuksia.
– Aika harvoin näissä on kuitenkaan mukana ansionmenetyskorvausta, jolloin se pitää hakea erikseen sairausvakuutuksesta, Kirsi Salo sanoo.
Lisävakuuttaminen ei ole hänen mukaansa yleistä, mutta kiinnostus on kasvanut parin viime vuoden aikana.
– Tavoitteena vakuutuksissa on kuitenkin aina se, että työntekijä saadaan nopeasti takaisin työelämään. Se on työnantajankin etu, muistuttaa Salo.
Lain tulkitseminen ei ole yksiselitteistä
Tapaturma- ja ammattitautivakuutus on osa suomalaista sosiaaliturvaa. Siksi jokaisessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö antaa ohjeen muutoksenhakuun.
– Prosessi on yksikertainen työntekijälle, kun käsittelyyn ei välttämättä tarvita juristia. Valitusasiaa ei siis käsitellä käräjäoikeudessa, vaan ensimmäinen muutoksenhakuaste on tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta. Sen päätöksestä valitetaan vakuutusoikeuteen.
Muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus tutkivat läpi kaikki kirjalliset ilmoitukset. Mitään taloudellista riskiä prosessiin ei liity, koska kyseessä on sosiaaliturvajärjestelmään liittyvä käytäntö.
Palataan Jaanan ja Aleksin tapauksiin. Molemmat valittivat vakuutusyhtiön kielteisestä päätöksestä muutoksenhakulautakuntaan, ja molemmissa tapauksissa korvaukset määrättiin maksettaviksi. Vakuutusoikeus kuitenkin kumosi muutoksenhakulautakunnan päätöksen Aleksin tapauksessa, eli korvauksia ei lopulta maksettu.
Esimerkit osoittavat, että etätyössä työnteon määritelmä hakee vielä muotoaan, eikä lain tulkitseminen ole yksiselitteistä.
– Käsittelyajat ovat pitkiä eli vielä kestää, että uusia ratkaisuja tulee ulos ja tulkinnat selkiytyvät, Kirsi Salo sanoo.
Ella Rantanen
