Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Suru läheisen menetyksestä voi kulkea leikkeihin. Leikit voivat aikuisen näkökulmasta olla jopa dramaattisia, mutta ne pitää sallia. Osa lapsista tarttuu arkisiin toimiin eikä menetys välttämättä näy ulospäin.
Suomen nuoret lesket yhdistyksen toiminnanjohtaja Sirpa Mynttinen työskenteli aikaisemmin päiväkodissa lastentarhanopettajana. Hänen mukaansa varhaiskasvatuksen henkilöstölle tulee luontevasti rooli tukea lasta ja perhettä.
– Lapsi viettää päivästä suuren osan päiväkodissa, joten päiväkoti edustaa lapselle myös ”lepopaikkaa” surusta, sanoo Mynttinen.
– Lapsen oloa helpottaa tieto siitä, mitä voi tehdä, jos alkaa itkettää. Missä nenäliinat ovat ja kenelle hän voi mennä juttelemaan surullisena hetkenä. Ehkä lapsella voi olla myös mukanaan pehmolelu, jonka voi ottaa kainaloon, jos tulee surullinen olo. Lasta voi rohkaista siihen, että surua ja tunteita saa ilmaista.
Varhaiskasvatuksen työyhteisöissä on hyvä olla sovitut menettelytavat surutilanteisiin. Kuka ottaa yhteyttä perheeseen, soitetaanko vai mennäänkö tapamaan kotiin.
– Suruvalitteluiden jälkeen tärkeä henkilökunnan kysymys kuuluu, kuinka päiväkodista voidaan auttaa ja kuinka vanhemmat toivovat asiaa käsiteltävän päiväkodissa? Tutkimusten pohjalta tiedetään, että lapselle on hyvästä rehellinen puhuminen tapahtuneesta, jotta tieto kuolemasta ei tule ilmi turvattomassa tilanteessa. Meillä on myös hyviä lastenkirjoja, joiden tuella menetystä voi käydä läpi.
On kuitenkin tärkeää, että aina kunnioitetaan perheen ja vanhempien näkemyksiä ja tehdään yhteistyötä vanhempien kanssa.
Usein vanhemmilla on huoli siitä, kuinka lapset pärjäävät. Leskivanhemmasta tuntuu usein turvalliselta, että voi jakaa vastuuta lapsen hyvinvoinnin seurannasta. Kuulumisia perheen voinnista on hyvä kysellä myöhemminkin, koska perheenjäsenen kuolema vaikuttaa pitkään.
– Ammattilaisten rooliin voi luontevasti kuulua myös se, että perheelle kerrotaan tarjolla olevista palveluista, tuesta ja vertaisryhmistä. Suomen nuoret lesket yhdistyksen verkkosivuille on koottu eri tahojen tuottamaa materiaalia aiheesta ja myös erityisesti ammattilaisille suunnattuja aineistoja.
Sirpa Mynttisen mukaan surua tai sen kestoa ei tarvitse mitata ajassa.
– Nykyisin ajatellaan, että läheisen kuolema tulee osaksi kunkin elämäntarinaa. Menetys muuttaa elämän, ja se kulkee matkassa aina. Vähitellen elämään tulee kuitenkin myös iloisia asioita eikä suru hallitse elämää.
– Lapsen surulle on tyypillistä, että hän käsittelee sitä aina uudelleen kasvun eri vaiheissa. Lapsena vanhempansa menettänyt katsoo tapahtunutta toisin koululaisena tai murrosikäisenä.
Helena Jaakkola