− Oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolesta on ollut hienoa tehdä työtä, sanoo Kristiina Koskiluoma. Kuva: Veikko Somerpuro
Kristiina Koskiluomalla on lähes 30 vuotta ay-viestintää takanaan. Maailmanparantaminen kiinnostaa häntä yhä.
Kultaisella 1980-luvulla eräs Kristiina Koskiluoma ahkeroi apulaisasiantuntijana UNESCO:n tyttöjen ja naisten lukutaitokampanjassa Bangkokissa. Sinne hän sai tiedon kiinnostavasta avoimesta työpaikasta koti-Suomessa: Talentia eli silloinen Sosiaalityöntekijäin Liitto haki tiedottajatoimittajaa riveihinsä.
− Minulla ei ollut sosiaalialan taustaa, vaan olin kouluttautunut historian maisteriksi. Ennen UNESCO:n töitä olin tehnyt Ylelle aikuisopetusohjelmia. Arvoni kuitenkin sopivat hyvin yksiin sosiaalialan arvojen kanssa ja olin kiinnostunut aytyöstä, Kristiina Koskiluoma muistelee.
Tekniikka oli jo tuolloin niin ihmeellistä, että Koskiluoma saattoi Aasiasta käsin käydä puhelimitse työhaastattelussa. Hän sai pestin ja alkoi vuonna 1988 pyörittää järjestön viestintää.
Koskiluoma kaavaili tekevänsä ay-hommia pari vuotta. Pesti hieman venähti: ensi keväänä hän jää eläkkeelle Talentian viestintäpäällikön ja Talentialehden päätoimittajan tehtävistään lähes kolmenkymmenen palveluvuoden jälkeen. Työt Talentiassa taisivat maistua?
− Olen pitänyt työstäni hyvin paljon. Ehkä tärkeintä jaksamiselle on ollut juuri se, että olen saanut tehdä omien arvojeni mukaista työtä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolesta. Se on antanut paljon voimia.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen Koskiluoma imi itseensä jo lapsuudenkodissaan. Äiti oli sosiaalityöntekijä ja isä muusikko, joka koulutti Joensuun OKL:ssä tulevia musiikinopettajia.
− Setlementtiliikkeen aikoinaan Suomeen tuonut Sigfrid Sirenius oli isäni setä. Hän vaikutti aatemaailmallaan vanhempieni elämään paljon. Meillä oltiin aina vahvasti heikkojen puolella.
Laman jälkeen alkoi kiire
Moni asia on kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut. Kiirettä pitää nykyään sosiaalialalla, kiitos varsinkin internetin ja uusliberalismin.
− Vielä 1980-luvun lopussa rakennettiin voimakkaasti hyvinvointivaltiota. Sosiaalialakin kehittyi kohisten, kunnes 1990-luvun lamassa kaikki muuttui.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen sain jo lapsuudenkodistani.
Sen jälkeen kovien arvojen uusliberalismi alkoi vallata Suomessa alaa, Koskiluoma miettii.
− Lamasta lähtien on tuntunut sitä, että käymme alituista puolustustaistelua kovia arvoja vastaan. Väännämme jatkuvasti sosiaalialan ammattilaisten oikeudesta tehdä työtään, koulutuksen säilyttämisestä hyvänä ja käymme palkkataisteluja. Se on suoraan sanottuna hyvin, hyvin uuvuttavaa.
Toki hyviäkin asioita alalla on ajan saatossa tapahtunut. On saatu ammatinharjoittamislaki, ja uudessa sosiaalihuoltolaissa velvoitetaan kuntia kaikenlaiseen hyvään. Resursseja niiden toteuttamiseen vain ei anneta.
− Tämä on se mahdoton yhtälö. Ammattilaisilla on suuri tahto ja halu tehdä työnsä hyvin, mutta heille ei yhteiskunnan puolelta anneta siihen mahdollisuutta.
− Liian suuri asiakasmäärä, kiire, jatkuvat organisaatiomuutokset, heikkoa johtamista ja tunne siitä, ettei työtä arvosteta… nämä ovat ne kaikille tutut ongelmat.
Valitettavan usein työpaine kuormittaa liikaa, ja ihmiset uupuvat riittämättömyyden tunteen alle. Näin on käynyt myös Koskiluomalle. Uupumuksensa vuoksi hän on höllentänyt tahtia ja työskennellyt tämän vuoden osa-aikaeläkeläisenä.
− Pitkäkestoisesta Tyk-kuntoutuksesta sain hyvän avun jaksaa. Itseä pitää hoitaa, mutta paine meillä kaikilla on tehdä töitä yli omien rajojemme.
− Viestintäihmisenä sitä haluaisi kovasti saada järjestön kantoja enemmän näkyviin mediassa. Tiedän, että jäsenetkin toivovat, että heidän työnsä näkyisi paremmin julkisuudessa ja sitä kautta sen ymmärtäminen ja arvostus nousisivat.
Tekniikan ihmeistä internet on muuttanut maailmaa hurjasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Näkyvillä voi nyt olla ja ollaankin 24 tuntia vuorokaudessa.
− Koko ajan pitäisi kuulua ja näkyä monessa paikassa, kanavia on niin paljon. Lisäksi reaktioaika on lyhentynyt: aikoinaan saattoi odottaa viikonkin jonkun vastausta kirjeeseen, eikä ollut mitään hätää. Nyt on painetta viikonloppuilta nakin kommentoida tai vaikkapa sammuttaa väärinkäsitysten tulipaloja somessa.
Monipuolinen Talentia-lehti
Vuoteen 2002 asti Koskiluoma pyöritti Talentian viestintää yksin. Tällä hetkellä viestinnässä työskentelee neljä ihmistä.
− Lehdellämme on myös omat resurssinsa freelancertekijöitä varten. Isot kiitokseni julkaisijalle siitä, että lehtemme pystyy käsittelemään sosiaalialaa niin monipuolisesti ja journalismiin nojaten. Emme ole vain edunvalvonnan tiedotuslehti, vaan myös ammatillisesti kehittävä ja sosiaalialan isoja kysymyksiä käsittelevä lehti. Tästä olen erittäin ylpeä.
Vaikka sosiaalialan työ ja sen edunvalvonta on näinä päivinä hyvin kuluttavaa, Koskiluoma ei ole heittänyt toivoaan. Ei ole koskaan heittänyt.
− Uskon vakaasti, että kaikesta aina selvitään. Olen hyvin perusoptimistinen luonne. Uskon, että tämä nykyinen, kova ilmapiirikin vielä muuttuu, kunhan työskentelemme yhdessä asian puolesta.
Yhdessä tekeminen toistuu Koskiluoman puheessa usein sekä suoraan että rivien välistä. Hän selvästi viihtyy ihmisten parissa: jopa kaunokirjallisuuden lukuharrastustaan hän ei harjoita erakkona yksin vaan lukupiirissä.
Uskon vakaasti, että kaikesta aina selvitään.
− Meillä on ystävieni kanssa nyt uuden ja vanhan venäläisen kirjallisuuden lukupiiri. Olen siitä hyvin innoissani!
Sosiaalisia verkostoja Koskiluomalla on myös toimittajapiireissä. Hän on yksi Sosiaalitoimittajat ry:n perustajajäsenistä. Kansainvälisiä suhteitaan hän puolestaan pitää yllä kansainvälisen sosiaalityöntekijöiden liiton IFSW:n kautta.
Yhdessä liikkeen puolesta
Yhdessä tekemistä ja vaikuttamista Koskiluoma soisi näkevänsä enemmänkin yhä enemmän individualisoituvassa maailmassamme.
− Toivoisin ammattijärjestön tässä mielessä palaavan juurilleen, yhteiskuntaa muuttavaksi liikkeeksi. Liiton tarjoama työttömyysturva, neuvonta, ohjaus ja lainopillinen tuki ovat tietenkin elintärkeitä jäsenille, mutta ehkä se ei yksinään riitä.
− Ammattijärjestön kannattaisi luoda jäsenilleen mahdollisuuksia toimia yhteisten tavoitteiden puolesta ja tuottaa muutosvoi maa, jolla yhteiskunnan rakenteisiin ja työnantajiin vaikutetaan. Vain siten me voimme kääntää yhteiskuntaa työntekijöille ja köyhille ystävällisemmäksi.
Ei siis kannata ajatella, että siellä liitossa on jo joku, joka tekee?
− Mukaan vain! Tarjolla on iso yhteisö − kansainvälisesti jopa kolmen miljoonan sosiaalityöntekijän liike.
− IFSW:ssä kehitetään paljon sosiaalityön yhteisiä linjoja kestävään kehitykseen, ikääntymiseen, maahanmuuttoon, lastensuojeluun. Esimerkiksi ammattikuntamme eettisillä ohjeilla on tämä globaali pohja. IFSW pitää myös ahkerasti sosiaalityöntekijöiden näkemysmaailman puolta YK:ssa ja eri maanosajärjestöissä.
Vaikka kolmimiljoonainen yhteisö on jo varsin mukavan kokoinen, myös IFSW:n ongelma on keksiä, miten saada sosiaalialan kysymyksille lisää näkyvyyttä maailmassa.
Osallistumalla voi todella vaikuttaa joskus isostikin asioiden kulkuun.
Tähän näkyvyyteen Koskiluoma on painanut oman kädenjälkensä. Kansainvälinen sosiaalityön päivä, jota juhlitaan aina maaliskuun kolmantena tiistaina, on syntynyt hänen aloitteestaan. Päivä näkyy nykyään maailman medioissa jo kiitettävän laajasti. Miten ja missä tuo idea syntyi?
− Se syntyi IFSW:n seminaarissa Lissabonissa vuonna 1995. Siellä mietittiin, miten saisimme alaamme paremmin kuuluviin ja näkyviin. Kansainvälisellä porukalla iltaa vietetäessä mieleeni pälkähti kertoa yhdestä aikaisemmasta kampanjastamme Suomessa, jossa olimme osoittaneet mieltä eduskuntatalon edessä ja tuoneet esiin sosiaalialan kysymyksiä.
− Kyselin sitten, voisimmeko järjestää tällaisen mielenilmauksen samana päivänä koko Euroopassa? Kaikki innostuivat heti täysillä mukaan. Ensimmäisen kerran kansainvälistä sosiaalityön päivää vietimme vuonna 1997.
Osallistumalla voi siis todella vaikuttaa joskus isostikin asioiden kulkuun. Aikooko Koskiluoma liikuttaa maailmaa myös eläkepäivinään? Ei hän ainakaan usko tylsistyvänsä tekemisen puutteeseen.
− Aluksi katson vähän, millaista se elämä on ilman työntekoa. Sitten jotain järjestötoimintaa ja yhteiskunnallista toimintaa… ehkä kirjoitan lehtiinkin. Varmastikaan en jätä mielipiteitäni vain omaksi tiedokseni tulevaisuudessakaan.
Työyhteisöään Talentiassa ja koko tuttavapiiriään sosiaalialalla Koskiluoma totta kai jää kaipaamaan.
− Onneksi teitä ei tarvitse kokonaan jättää. Tapaamisiin vähintäänkin somessa. Se hieno puoli sosiaalisessa mediassa todella on, että yhteydenpito ihmisiin on helpompaa kuin koskaan!
