Talentian koulutuspoliittinen ohjelma vaatii tehtävänimikkeistön selkeyttämistä ja satsauksia jatkuvaan oppimiseen.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia on julkaissut historiansa ensimmäisen koulutuspoliittisen ohjelman. Järjestö vaatii ohjelmassa muun muassa sosiaalialan tehtävänimikkeistön selkeyttämistä ja alan asiantuntijoiden mahdollisuutta jatkuvaan oppimiseen.
– Talentia on toki koko ajan tehnyt koulutuspoliittista vaikuttamista, mutta halusimme tehdä ohjelman vaikuttamisen työvälineeksi ja koulutuspoliittisen viestien kirkastamiseksi, sanovat ohjelmaa työstäneet Talentian erityisasiantuntija Jaana Manssila sekä opiskelijatoiminnan koordinaattorit Aune Vähä-Herttua ja Tiia Pesonen.
Tarvitaan valtakunnallinen tutkimushanke selvittämään tutkintojen tuottama opetus ja osaaminen.
Ohjelma nojaa sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin, jonka tarkoituksena on edistää asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon. Asiakkaan oikeuden toteutuminen vaatii sen, että sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on tarvittava koulutus, riittävä ammatillinen pätevyys sekä mahdollisuus jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan ja osaamistaan.
– Meidän on huolehdittava laadukkaasta tutkintokoulutuksesta ja työntekijöiden mahdollisuudesta jatkuvaan oppimiseen, sillä ne ovat avain siihen, että sosiaalihuolto kehittyy asiakasturvallisesti ja ammattieettisesti, Manssila sanoo.
Kasvu sosiaalialan asiantuntijaksi lähtee tutkintokoulutuksesta
Kehittyminen sosiaalialan asiantuntijaksi lähtee tutkintokoulutuksesta. Talentia vaatii sille riittävää perusrahoitusta, jotta laadukas tutkinto-opetus voidaan turvata. Opiskelijoiden on saatava riittävästi lähiopetusta ja opintojen ohjausta. Digitaaliset oppimisympäristöt ja kansainvälistyminen vaativat jatkuvaa vahvistamista. Korkeakoulujen on lisäksi tehtävä kiinteää työelämäyhteistyötä.
– Sosiaalialan koulutuksen kehittämiseksi on perustettava valtakunnallinen tutkimushanke, jossa selvitetään tutkintojen tuottama opetus ja osaaminen, Manssila sanoo.
Opintoihin sisältyvät harjoittelut vahvistavat opiskelijoiden ammatillista osaamista, joten ne pitää suunnitella huolella. Opiskelijan on voitava turvallisesti toimia harjoittelijana, ja hänen pitää saada ohjausta harjoittelupaikassaan.
– Harjoitteluiden palkallisuus on tärkeä tavoite. Oleellista on huolehtia siitä, että harjoittelulle asetetut sisällöt ja tavoitteet toteutuvat, Vähä-Herttua ja Pesonen sanovat.
Talentia haluaa varmistaa, että sosiaalialan korkeakoulutettuja ammattihenkilöitä on kattavasti joka puolella Suomea. Alan tutkintomäärien pitää vastata työelämän tarpeisiin. Sosiaalialan korkeakoulutettuja tarvitaan työelämässä nykyistä enemmän myös muilla sektoreilla.
Tehtävänimikkeistöä selkeytettävä
Talentia ajaa sosiaalialan tehtävänimikkeistön selkeyttämistä. Nykyisin alalla työskennellään jopa sadoilla eri tehtävänimikkeillä.
– Ammatinharjoittamisoikeutta kuvaavat nimikkeet sosionomi, geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja on otettava käyttöön tehtävänimikkeinä sosiaalityöntekijän tapaan, Manssila sanoo.
Tehtävänimikkeistön selkeyttäminen vahvistaa asiakasturvallisuutta, valvontaa ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden roolia laadukkaiden palvelujen tuottajina.
Talentia suosittelee lisäksi, että käyttöön otetaan nimikkeet sosiaalityöntekijäopiskelija, sosionomiopiskelija, geronomiopiskelija ja kuntoutuksen ohjaaja ‑opiskelija silloin, kun opiskelijat työskentelevät tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön tehtävässä.
Tutkintokoulutuksiin opintoja työhyvinvoinnista ja ‑turvallisuudesta
Alan työntekijöiden työhyvinvoinnista on huolehdittava. Kun työntekijä voi hyvin ja on motivoitunut työssään, saavat hänen asiakkaansa parasta mahdollista tukea ja apua.
Talentia esittää, että jo alan tutkintokoulutuksiin sisällytetään riittävästi opintoja työhyvinvoinnista ja ‑turvallisuudesta. Tätä ovat toivoneet erityisesti järjestön opiskelijajäsenet.
Uraohjaus on tarpeen jo opintojen aikana.
– Opiskelijat ovat huomanneet alalla töitä tehdessään, että opinnoissa ei ole tarpeeksi perehdytty työhyvinvointiin ja ‑turvallisuuteen. Toivottavasti saamme tähän muutoksen. Ei ole kenenkään etu, että raskaalle alalle valmistuu ammattilaisia, jotka ovat jo valmiiksi alan kolhimia tai uupuneita, Pesonen ja Vähä-Herttua painottavat.
Urakysymykset askarruttavat Talentian jäseniä
Koulutuspoliittinen ohjelma nostaa esiin myös uralla kehittymisen, josta otetaan nykyään yhä useammin yhteyttä Talentiaan. Jäseniä askarruttavat esimerkiksi jatkokoulutuksiin liittyvät kysymykset ja sosiaalihuollon sisällä toisen sektorin tehtäviin siirtyminen.
– Työpaikoilla on yhdessä johdettava ja arvioitava työntekijöiden erilaista osaamista ja sen kehittämistarpeita. On tärkeää, että työnantaja varaa nykyistä suuremmat määrärahat työntekijöidensä osaamisen kehittämiseen ja ohjaa työntekijöitä koulutuksiin, Manssila sanoo.
Pesonen ja Vähä-Herttua toivovat myös, että opiskelijat saisivat jo tutkinto-opetuksesta valmiuksia oman osaamisen tunnistamiseen ja ammatti-identiteetin rakentamiseen. Uraohjaus on tarpeen jo opintojen aikana.
Talentia ajaa erikoistumiskoulutuksen suorittaneiden aseman vahvistamista työmarkkinoilla. Heidän on saatava käyttää esimerkiksi nimikkeitä erikoissosiaalityöntekijä ja erikoissosionomi.
– Sosiaalialan asiantuntijat ovat koulutusorientoituneita, mitä ala itsessään vaatiikin. Asiantuntija on jatkuva oppija. Peräänkuulutamme sitä, että työnantajat ottavat suuremman roolin jatkuvan oppimisen rahoittajina ja varmistajina, Manssila sanoo.
Työnantajien toivotaan myös tukevan työntekijöidensä tutkimustyötä ja antavan työntekijälle mahdollisuuden tehdä tutkimusta osan työajastaan tai pääsemään tarvittaessa palkalliselle tutkimusvapaalle. Tutkimuksesta hyötyvät niin työyhteisö kuin asiakkaat.
Koulutuspoliittista ohjelmaa päivitetään tarvittaessa
Talentian koulutuspolitiikan tavoitteet koskevat kattavasti Talentia jäseniä.
– Jäsenemme ovat valmistuneet ja valmistuvat ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Sosiaaliala yhdistää molempia koulutuksia, vaikka ne eroavatkin toisistaan. Sama ala yhdistää jäsenet ja Talentian, Pesonen sanoo.
Työnantajien otettava suurempi rooli jatkuvan oppimisen rahoittajina ja varmistajina.
Koulutuspoliittisen ohjelman valmisteli järjestön työelämätoimikunta, johon kuuluu sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja opiskelijoita. Myös keskustelut korkeakoulukentän ja työnantajien edustajien kanssa auttoivat ohjelman työstämisessä.
– Päivitämme koulutuspoliittista ohjelmaa säännöllisin väliajoin. Kun ajamiamme asioita menee läpi tai uusia tarpeita nousee esille, katsomme tilannetta uudestaan. Toivomme, että ohjelma tulee tutuksi kaikille talentialaisille ja myös päättäjille ja vaikuttajille, ja pääsemme käymään yhteistä keskustelua koulutuspolitiikasta, Manssila sanoo.
Johanna Merilä
