Koulutus auttaa parantamaan laatua laitoskasvatustyössä

Eeva Timonen-Kallio kehitti väitöstutkimuksessaan laitoskasvatuksen henkilöstön osaamisprofiilin.

Sijaishuollon laadusta keskusteltaessa ongelmien juuria on etsitty rakenteista ja vähäisistä resursseista, mutta koulutuksen puutteita ei ole nostettu esiin.

– Sijaishuollon laitosten työntekijöiden koulutustaustat ovat moninaiset ja koulutuksen antama osaaminen työn vaativuuteen nähden riittämätöntä, sanoo yliopettaja Eeva Timonen-Kallio. Osaamisen puutteiden vuoksi työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, mikä vaikeuttaa heidän kykyynsä sitoutua työhönsä. Hänen mielestään tämä heijastuu myös haluun ja kykyyn kehittää omaa työtä ja sijaishuoltoa lastensuojelun palveluna.

Turun ammattikorkeakoulussa yliopettajana työskentelevä Eeva Timonen-Kallio väitteli sijaishuollon osaamisesta vuonna 2019 Itä-Suomen yliopistossa. Hän kehitti tutkimuksessaan laitoskasvatuksen henkilöstölle osaamisprofiilin, jota voidaan hyödyntää lastensuojelun vaativan sijaishuollon moniammatillisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Timonen-Kallio kertoo, että laitoskasvatuksen henkilöstön riittämätön ja monenkirjava koulutus on Euroopan laajuinen ongelma. Suomen sosionomikoulutuksessa lastensuojelutyön opintojakson pituus vaihtelee ammattikorkeakouluittain hyvin paljon. Lyhimmillään se voi olla viisi opintopistettä ja parhaimmillaan, mutta harvemmin, jopa 40.

Timonen-Kallio ihmettelee, että lastensuojelulakia uudistettaessa henkilöstön koulutuksen kehittäminen jäi vähälle huomiolle, eikä uusissa lastensuojelun laatusuosituksissakaan oteta selkeästi kantaa laitosmuotoisen sijaishuollon osaamisvaatimuksiin.

– Laitoskasvatuksen henkilöstölle tarvitaan ammattikorkeakoulutasoinen terapeuttinen sosiaalipedagogiikkaan perustuva laitoskasvatuksen koulutuskokonaisuus, Timonen-Kallio esittää.

Lastenkoti ei ole työntekijän koti

Timonen-Kallio on työskennellyt sosiaalialan opettajana pari vuosikymmentä ja kuullut työssään opiskelijoilta tarinoita työstä lastenkodeissa ja sijaishuollossa.

– Minulla heräsi kiinnostus sijaishuollon laitosten todellisuuteen: mitä työ on, mitä sen pitäisi olla ja millä osaamisella sitä tehdään.

Tietoa tutkimuksen pohjaksi kerättiin kyselyllä sijaishuollon laitosten työntekijöille ja fokusryhmähaastatteluilla, joita tehtiin Suomessa ja Euroopassa.

Timonen-Kallio vertaa väitöskirjassaan vanhempien kasvatustehtävää ja ammatillisten sijaishuollon laitosten kasvattajien tehtäviä.

Miten sovittaa yhteen tavallinen elämä ja lapsen tarvitsema erityinen hoito ja huolenpito?

– Kotikasvatukselliseen työorientaatioon sisältyy kotitapainen vanhemmuus, hoiva ja huolenpito, johon kuuluvat spontaanit reaktiot ja toimintatavat. Kodinomaisen elämän luominen ei kuitenkaan riitä sijaishuollon toimintana. Laitoskasvatusorientaatiossa tarvitaan ammatillinen osaaminen ja asiantuntijuus.

Lastenkodin arjessa koti- ja laitoskasvatusorientaatiot kietoutuvat toisiinsa. Lapsen näkökulmasta tavallisuuden sekä turvallisen ilmapiirin korostaminen on tärkeää. Timonen-Kallio huomauttaa kuitenkin, että pyrkimys kodinomaisuuteen saattaa haitata laitoshuollon ammatillisia tavoitteita ja työn teoreettisen perustan pohdintaa.

– Kun painotetaan kodinomaisuutta, häviää keskustelusta ammatillisuus ja se mitä työtä laitoksessa tehdään. Esimerkiksi rajoituksia saa ja niitä pitääkin käyttää ammatillisen laitoskasvatuksen keinoina silloin, kun lapsen tilanne ja etu näin edellyttävät, Timonen-Kallio muistuttaa.

Timonen-Kallion kehittämässä osaamisprofiilissa laitoksen työntekijät ovat ensisijaisesti ammattikasvattajia ja heidän suhteensa jokaiseen lapseen ja nuoreen tulee nähdä pedagogisena suhteena kiintymyssuhteen korostamisen sijaan.

Metodien käyttö vaihtelee

Sijaishuollon työntekijöiltä kysyttiin osana väitöstutkimusta menetelmien käytöstä. Esimerkkeinä oli seitsemän menetelmää: työ biologisen perheen kanssa, yhteisöllinen työ, aktivointimenetelmät, intensiivinen hoito, terapia, vanhemmuuden roolikartta ja Umbrella-menetelmä.

Selvisi, että metodeja käytetään vaihtelevasti tai niitä ei osata käyttää. Joissakin tapauksissa jopa koettiin, että metodien käyttö häiritsee työtä.

– Sen sijaan, että tehtäisiin suunniteltuja interventioita, joita arvioidaan, dokumentoidaan ja raportoidaan, toimii jokainen työntekijä persoonansa ja kiinnostuksiensa varassa. Onnistuminen riippuu paljon työntekijän koulutustaustasta, Timonen-Kallio toteaa.

Ammattikasvattajalla tulee olla pedagoginen suhde lapseen.

Herää myös kysymys, miten laitoksissa kohtaavat metodin käyttäjät ja ne, jotka eivät niitä käytä? Tavoitteenahan on, että laitoksen työntekijöillä on yhtenäinen lähestymistapa ja ymmärrys ammatillisista aikomuksista ja työn tavoitteista.

Timonen-Kallion kehittämässä osaamisprofiilissa työntekijän tulee osata käyttää työmenetelmiä ja ‑välineitä tarkoituksenmukaisesti ja osata hyödyntää koko yhteisön kasvatuspotentiaalia.

– Haluan korostaa osaamista ja melkein sanoisinkin, että tämä on rakettitiedettä, Timonen-Kallio sanoo.

Realistiset odotukset kyvystä auttaa

Sijoitetut lapset ja nuoret tarvitsevat usein monia palveluita. Timonen-Kallio tutki fokusryhmähaastatteluissa lastensuojeluyksiköiden työntekijöiden rajapintatyötä psykiatrian henkilöstön kanssa. Hän seurasi, kuinka työntekijät keskustelevat psykiatrian työntekijöiden kanssa ja kuinka he sanottavat toimintaansa näissä tilanteissa.

Miten vaativat osaamisprofiilit sopivat yksityistyvän sijaishuollon konsepteihin?

– Ilmeni, että odotukset toisen ammattikunnan mahdollisuuksiin auttaa lasta ovat usein ylimitoitettuja, koska toisen ammattikunnan työtä ja työolosuhteita ei tunneta tarpeeksi. Myös tiedonkulkuun kohdistui tyytymättömyyttä.

Näistä havainnoista nousi kaksi osaamisprofiilin osaa: moniammatillisen yhteistyön osaaminen ja palveluosaaminen.

Mielenterveyspalveluiden lisäksi muita tyypillisiä rajapintoja, joilla laitoshuollon ammattilaiset tekevät työtään, ovat koulu, päihdepalvelut ja vanhemmat. Rajapinnalla työskentely ja niiden ylittäminen vaativat herkkyyttä ja yhteistyökykyä.

– Reviirikamppailu ei edistä työn tuloksellisuutta.

Sosiaalipedagogiikasta kasvatuksellinen lisä sosiaalityön orientaatioon

Väitöstutkimuksessa jäsennetään lastensuojelulaitosten hoito- ja kasvatustyötä sosiaalipedagogisena holistisena ja suhdeperustaisena työotteena. Yksilöllisen hyvinvoinnin takaamisessa ja kasvatussuunnitelmassa huomioidaan, että lapset ja nuoret kasvavat ryhmässä ja yhteisössä. Sosiaalipedagogisen laitoskasvatuksen ydin on pedagogisen terapeuttisen suhteen luominen lapseen, yhteisöllisen kasvatuksellisen voiman käyttöönotto, osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen arjessa sekä yhteiskuntaan kiinnittymisen ja kansalaisuuteen kasvun tukeminen. Sosiaalipedagogiikka tuo kasvatuksellisen lisän sosiaalityön orientaatioon.

Eeva Timonen-Kallion kehittämässä sijaishuollon henkilöstön osaamisprofiilissa tulee näkyviin vaativan sijaishuollon kokonaisprosessi: pedagoginen suhde lapseen, menetelmien tarkoituksenmukainen käyttö, koko kasvatusyhteisön potentiaalin käyttö, moniammatillisuuden vaatimusten ymmärtäminen, palvelujärjestelmän tuntemus ja lapsen osallisuus, kiinnittyminen yhteiskuntaan ja kasvaminen kansalaisuuteen.

Timonen-Kallio toivoo, että työntekijöiden ammatti-identiteetti vahvistuu, kun näytetään mitä sijaishuollon yksiköissä tehtävä työ vaatii ammatillisena osaamisena.

Verkkokoulutus laitoskasvatuksen ammattilaisille

Vuonna 2018 käynnistyi Eeva Timonen-Kallion johtama EU-hanke ERCCI (Empowering Residential Child Care through Interprofessional Training), jossa verrataan sijaishuollon käytäntöjä ja henkilöstön osaamistarpeita Suomessa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Liettuassa ja rakennetaan sijaishuollon erityisosaamisen täydennyskoulutuskokonaisuus.

Kussakin osallistujamaassa tuotetaan omalla kielellä kansallisiin tarpeisiin sopivan moduuli. Suomessa koulutuskokonaisuuden tuottaa Turun ammattikorkeakoulu. Luonnos opintosisällöiksi ja koulutusaineistoa rakennetaan yhdessä eri sidosryhmien kanssa kuluvan vuoden aikana.

Sijaishuollon ammatillisen hoito- ja kasvatustyön sisältö on pitkälti yhteneväinen hankemaissa.

Hankkeen tarkoituksena on oppia toinen toisiltaan. Saksasta on Timonen-Kallion mukaan saatavana hyviä malleja ja käytäntöjä lastensuojelulaitosten ja psykiatrian yhteistyön organisoimiseksi. Espanjan hoito- ja kasvatustyön arviointi ja eettinen dokumentointi on hyvää ja Italiassa taas reflektiivinen ammattitaito ja päivittäisen oman toiminnan säätäminen lapsen tarpeiden mukaan.

– Suomalaisen sijaishuollon kehittämiseksi on ehdottoman tärkeää perehtyä muiden maiden sijaishuollon palveluihin ja henkilöstön kokoonpanoon, Timonen-Kallio vakuuttaa.
Suomalaisen moduulin teemat ovat pedagogisen suhteen rakentaminen, kuntouttava yhteisöllinen arki, sijaishuollon perhetyö, moniammatillinen yhteistyö psykiatrian kanssa, päivittäisraportointi ja eettinen dokumentointi sekä reflektiivinen työote ja oma jaksaminen.

Kansainvälinen ERCCI MOOC eli Massive Open Access Course opintokokonaisuus on kaikille avoin. EU-rahoitteisena se on myös käyttäjille ilmainen. Koulutuskokonaisuuden avulla voivat jo työssä olevat opiskella itseohjautuvasti lisää ja sitä voi käyttää työntekijöiden ja laitosten johtajien täydennyskoulutukseen.

– Toivottavasti tällä tavoin voidaan parantaa laitoskasvatuksen imagoa ja osoittaa, kuinka tärkeää ammatillista kasvatustyötä sijaishuollossa tehdään ja että siihen voi opinnoissa suuntautua ja suunnitella siitä itselleen työuraa, sanoo Eeva Timonen-Kallio.

Iita Kettunen