Sosiaalialan koulutus antaa ohuet eväät käsitellä rasismia, siirtolaisuutta ja yhteiskunnan moninaisuutta arjen työssä.
Koulutuksesta voi päästä läpi ilman että on perehtynyt aiheeseen juuri lainkaan, sanoo tutkija, sosiaalityön opettaja Maija Jäppinen Helsingin yliopistosta.
Hän kuului tutkijaryhmään, joka perkasi kaikkien yliopistojen sosiaalityön ja viiden ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusten opetussuunnitelmat ja kurssikuvaukset. Kohteena oli 12 opetussuunnitelmaa ja kurssikuvausta lukuvuodelta 2017–2018.
Niissä tuli esiin rasismin vastainen näkökulma siirtolaisuuteen ja moninaisuuteen. Ne näkyivät kuitenkin yksittäisinä mainintoina kurssikuvauksissa. Oli opetussuunnitelmia, joissa rasismia tai antirasismia ei mainittu lainkaan.
Aihe tuli esiin opinnoissa usein erilliskysymyksinä tai valinnaisina kursseina, sanoo tulosten analyysista vastannut yliopistontutkija Anna-Leena Riitaoja Helsingin yliopistosta.
– Valinnaisille kursseille hakeutuvat opiskelijat, jotka ovat muutenkin kiinnostuneita aiheesta. Muille jää vajaa kuva asiasta.
Koulutus tuo käsitteellisiä välineitä rasismin kohtaamiseen.
Maija Jäppisen mukaan siirtolaisuutta, moninaisuutta ja rasismia ei saa pitää 2020-luvulla erilliskysymyksinä, joihin perehtyvät vain ne, jotka haluavat profiloitua aiheeseen. Se kuuluu ammattilaiseen perusosaamiseen, joka kaikilla pitää olla hallussa, hän sanoo. Sosiaalialalla kaikki törmäävät rasismiin työssä, mutta koulutus ei anna nyt siihen valmiuksia.
– Ei pitäisi olla mahdollista valmistua sosiaalityöntekijäksi tai sosionomiksi ilman että on pohtinut näitä kysymyksiä opintojen aikana ja saanut käsitteellisiä välineitä niiden käsittelyyn työssä.
Tutkituista opetussuunnitelmista poikkeus oli yksi ammattikorkeakoulu. Sen opetuksessa syrjinnän vastainen näkökulma kulki koko opetussuunnitelman läpi. Ylipäänsä ammattikorkeakouluissa aihe oli paremmin esillä kuin yliopistoissa.
Riitaoja pitääkin tärkeänä, että rasismin ja siirtolaisuuden opetusta lisätään etenkin sosiaalityöntekijöiden opinnoissa.
Koulutus uudistuu hitaasti
Moninaisuuteen liittyvien teemojen vähyys koulutuksessa voi johtua siitä, että niitä käsitellään vähän myös oppikirjoissa. Uusien oppikirjojen tekeminen ja valinta oppimateriaaliksi vievät aikaa. Kurssikirjoiksi ei aina valita uusimpiin tutkimuksiin perustuvia teoksia tai niitä ei ole tarjolla, Jäppinen sanoo. Valinta kohdistuu usein aiemmin käytettyihin, helposti saatavilla oleviin kirjoihin.
Myös koulutus uudistuu hitaasti. Esimerkiksi yliopistossa opetussuunnitelmia uudistetaan kolmen vuoden välein. Muutokset ovat silloinkin usein pieniä.
– Tutkintojen laajuus on rajattu. On paineita mahduttaa opintoihin monia teemoja. Käydään kamppailua siitä, mitä asiat saavat opintosuunnitelmissa tilaa. Jostakin syystä siirtolaisuus ja siihen liittyvät kysymykset eivät ole päässeet valtavirtaan.
– On tyydytty siihen, että meillä on tarjolla tällainen valinnainen monikulttuuristen opintojen opintokokonaisuus.
Suomi on osa maailmanlaajuista maahanmuuttoliikettä, ja maahanmuutolla on pitkä perinteet. Rasismi nähdään silti yhä usein yksilön kautta.
– Suomessa ajatellaan, että rasismi liittyy maahanmuuttajiin. Silloin ei huomata, että rasismi on vuosisatoja vanha rakenteellinen kysymys yhteiskunnassa. Siitä pitäisi syntyä käsitys opintojen aikana, Riitaoja sanoo.
Sosiaalialalla tunnistetaan verrattain hyvin esimerkiksi sosiaaliluokan tai sukupuolen kautta ilmentyvä eriarvoisuus. Sen sijaan rodun tai kielen aiheuttama syrjintä jää usein näkemättä.
– Nuoret tietävät, millaisia asioita yhteiskunnassa on meneillään. On esimerkiksi Black Lives Matter ja Mee too ‑liike. Sosiaalialan koulutuksella olisi nyt hyvä tilaisuus tarttua niihin teemoihin, Riitaoja sanoo.
Jaana Laitinen
