Kotioven takana

Sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi tekee uutta uraa kirjailijana. Huhtikuussa ilmestyi hänen toinen romaaninsa Ihan tavallinen perhe.

Kirjan nimi on oivaltava. Kun perheiden salaisuudet kotioven takaa paljastuvat ja jotain ikävää, jopa pahaa, on tapahtunut, naapurit ihmettelevät tapahtumien kulkua ja lopputulemaa: ”Mutta nehän olivat ihan tavallinen perhe!”.

Sisko Koskiniemen kirja Ihan tavallinen perhe piirtää kuvaa siitä, kuinka elämässä ongelmia voi tulla kenelle tahansa. Ei vain niille sosiaalitapauksille tai ihmisille itäisessä lähiössä. Jotkut hakevat apua, toiset eivät. Viranomaiset tekevät sen, minkä pystyvät.

Kirjan henkilöiden elämänkulkuja lukiessa tunnistaa tekemisen ja puuttumisen rajat – ja ne kaikki tunteet. Voimattomuuden, kun asiakas ei halua yhteistyöhön tai monista yrityksistä ja sopimuksista huolimatta toimii toisin. Epävarmuuden, kun puntaroi, tekikö oikean päätöksen. Harmin, kun raha ja toimintakulttuuri tulevat esteeksi tuelle ja avulle.

Koskiniemen romaanin päähenkilönä ja kokijana on edellisestä Kääntöpuolella lapsuus ‑teoksesta (2015) tuttu poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä Kaija Rantaluoma. Osaavaksi ja luotettavaksi tunnustettu sosiaalityön ammattilainen, joka harkitsee yleensä ainakin tupakkatauon mittaisen ajan ennen kuin toimii. Kaijan silmin lastensuojelukirjausten ja kuulustelujen viralliset asiakirjatekstit muuttuvat eläväksi todellisuudeksi.

Romaanin tarinat sijoittuvat muutamaan syksyiseen kuukauteen. Kaijan työsarka on loputon. Yhteydenottolappusten määrä työpöydällä ei vähene, ja puhelin piippailee viestejä vielä kiireisimmistä yhteydenottopyynnöistä.

Kaijan asiakasvirta on vuolas – nuori huumeäiti, pakkoavioliittoa pelkäävä maahanmuuttajatyttö, vakiintunut aviopari kytevine ristiriitoineen ja lukuisat muut. Heistä jokainen hakee oman ratkaisunsa osaamatta aavistaa, minkälaiseen lopputulokseen valinta johtaa. Kaija uskoo työhönsä ja siihen, että yksi turvallinen ihminen voi muuttaa ongelmissa painivan ihmisen elämän suunnan.

Koskiniemen uutta kirjaa voi lukea monin silmin. Kiinnostavana romaanina, joka koukuttaa seuraamaan, kuinka henkilöiden elämässä lopulta käy. Sosiaalityön kapeahkolle julkisuuskuvalle teos antaa oman panoksensa. Ehkä tämä romaani päätyy yliopistoihin sosiaalityön tutkintovaatimuksiin kirjallisuudeksi, kuten kävi Koskiniemen esikoiskirjalle. On ansainnut paikkansa siinäkin.

Helena Jaakkola

Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe. Myllylahti 2018.