Hyvinvointialueet kärsivät rahapulasta, eikä päteviä sosiaalialan ammattilaisia riitä kaikkialle, missä heidän osaamisestaan olisi hyötyä. Mitkä ovat nyky-yhteiskunnan mahdollisuudet vastata vanhemmuuden uupumukseen?
Suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien vanhempien joukkoon, kertoo vajaan kolmen vuoden takainen kansainvälinen tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen samoihin aikoihin tehdystä kyselytutkimuksesta taas käy ilmi, että uupumuksen oireita oli – hyvinvointialueesta riippuen – 20–40 prosentilla alle puolivuotiaiden lasten vanhemmista.
Nyt uutiset kertovat, kuinka hyvinvointialueet rämpivät rahapulassa. Kun yhtälö on tämä, millaiset ovat uupuneiden vanhempien mahdollisuudet päästä lapsiperheiden varhaisen tuen palvelujen piiriin?
Jonkinlaista osviittaa saa THL:n Terve Suomi -tutkimuksesta, jossa on selvitetty lapsiperheiden sosiaalipalvelujen saatavuutta eri puolilla maata. Tutkimuksessa ei tosin erotella lastensuojelua ja varhaisen tuen palveluja eikä kysytä syytä palvelujen tarpeelle.
Tuoreimmista tuloksista selviää, että kun vastaajat eroteltiin asuinpaikan, ikäryhmän ja koulutustason mukaan, erot kokemuksissa olivat suuria. Kun yhteen niputettiin koko maan vastaajat, 37 prosenttia ei ollut saanut tarvitsemiaan sosiaalihuollon lapsiperhepalveluja ollenkaan tai riittävästi.
Erityistarpeiset lapset lisäävät uupumisriskiä
vanhemmuuden uupumusta esiintyy tutkimuksen perusteella enemmän yksilökeskeisyyttä korostavissa kuin yhteisöllisissä kulttuureissa. Suomalaisvanhempien uupumusta selittävät myös ulkoapäin tulevat kovat odotukset vanhemmuudesta.
Uupumisriski kasvaa, jos perheessä on pieniä ja erityistarpeisia lapsia, joiden kanssa vanhemmat viettävät paljon aikaa ilman tukiverkkoja. Myös vanhemman nuori ikä saattaa altistaa loppuunpalamiselle.
Uupumista esiintyy enemmän yksilökeskeisyyttä korostavissa kuin yhteisöllisissä kulttuureissa.
Yliopistotutkija Matilda Sorkkila Jyväskylän yliopistosta muistuttaa, että jos vanhemman voimien ehtymiseen ei puututa, seuraukset perheelle ja yhteiskunnalle voivat olla vakavia. Pahasti uupunut äiti tai isä saattaa ajautua käyttämään päihteitä tai pohtimaan perheen jättämistä tai itsensä vahingoittamista. Mahdollista on myös parisuhteen kärsiminen ja haluttomuus hankkia lisää lapsia. Sorkkila on ollut mukana toteuttamassa Suomen osuutta International Investigation of Parental Burnout -tutkimuksesta.
Ääritapauksessa uupumus voi johtaa lasten laiminlyöntiin tai perheväkivaltaan.
– Sosiaalialan ammattilaiset ovat hyvin tärkeä auttajaryhmä uupuneille vanhemmille, Sorkkila painottaa.
Monenlaisia oireita
Ainakin Helsingin kaupungin palvelujärjestelmässä vanhemmuuden uupumus otetaan vakavasti, sanoo perhesosiaalityön vs. johtava sosiaalityöntekijä Markus Mervola.
Helsingissä perhesosiaalityön keskeisimmät auttamismuodot ovat kotipalvelu, perhetyö, tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta sekä läheisneuvonpito. Asiakkaiksi ohjautuvat ne lapset ja perheet, joille peruspalvelut tai varhaisen tuen palvelut, kuten lapsiperheiden sosiaaliohjaus, eivät riitä.
– Suuri osa asiakasperheidemme vanhemmista kokee uupumusta, kertoo tiimin sosiaalityöntekijä NicoleFlander.
Uupunut vanhempi voi oireilla monin tavoin. Vanhempi saattaa tuntea heti aamusta kovaa väsymystä, johon nukkuminen ei auta. Oirekuvaan sisältyy myös kyynistymistä ja tympääntymistä vanhemman rooliin. Vanhempi voi olla itkuisa, etääntyä lapsistaan emotionaalisesti tai kokea, ettei ole enää yhtä hyvä äiti tai isä kuin ennen.
Aina vanhempi ei itse huomaa voimiensa loppuneen. Tällöin sosiaalialan ammattilaisen on pidettävä tuntosarvet herkkinä.
1990-luvun virheistä opittu
Sosiaalihuoltolain mukaan varhaisen tuen palveluina tulee järjestää vähintään sosiaaliohjausta, lapsiperheiden kotipalvelua sekä kasvatus- ja perheneuvontaa. Lisäksi erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen perheelle on järjestettävä tarvittaessa muun muassa perhetyötä, tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa sekä asumisen tukea. Palvelua saadakseen asiakkaan on täytettävä tietyt kriteerit.
Vanhempi polvi muistaa, kuinka vielä 1990-luvun alussa kunnat tarjosivat lapsiperheiden kotipalvelua laajalti. Laman seurauksena kunnat ajoivat varhaisen tuen palveluja alas, ja kotipalvelun piiriin pääseminen vaikeutui merkittävästi.
Nyt 1990-luvun virheistä on opittu ja kehitys on kääntynyt parempaan päin, sanoo THL:n kehittämispäällikkö Hanne Kalmari. Hän kertoo, että kunnat saivat jo viime vuosikymmenellä lisää valtionavustuksia lapsiperheiden varhaisen tuen palvelujen vahvistamiseen.
– Tilastoista on nähtävissä, että noina vuosina lapsiperheiden määrä niin kotipalvelussa kuin perhetyössäkin kasvoi.
Valtakunnallisesti avun hakeminen on Kalmarin mukaan helpottunut viime vuosina, koska eri palveluille on perustettu yhteisiä ajanvaraus- ja neuvontapuhelimia. Myös verkkosivujen Pyydä apua -napit ovat yleistyneet ja lapsiperheiden palveluita yhteen kokoavat perhekeskukset sekä sähköinen perhekeskus ovat aloittaneet toimintansa.
Hyvinvointialueet ovat jo Kalmarin mukaan yhtenäistäneet palveluja.
– Täysin yhdenmukaisesti sosiaalihuoltolain mukaiset perhepalvelut eivät sisällöltään, tavoitteiltaan tai kohderyhmiltään toteudu, mutta kyllä sote-uudistus on merkittävä tekijä kehityskulussa kohti yhdenmukaisempia palveluja.
Työntekijöiden ideoita tarvitaan
Sote-uudistuksessa hyvinvointialueiden rahoitus jäi niukaksi. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa alijäämää on tänä vuonna kertymässä yli sata miljoonaa euroa.
Lapsiperheiden varhaisen tuen palveluissa rahapula ei vielä ole näkynyt, sanovat sosiaalityön johtaja Soile Merilä ja perhekeskusjohtaja Terhi Vierikko.
– Tietenkin rahoituksen puute haastaa miettimään, miten voidaan toimia, että rahat riittäisivät paremmin.
Palvelujen rapauttaminen ei ole vaihtoehto. Hyvinvointialue pyrkii laajentamaan kuntien hyviksi havaitsemia käytäntöjä niin, että ne olisivat alueen kaikkien perheiden saatavilla.
Avun hakeminen helpottunut viime vuosina.
Tarkoitus on lisätä kotipalvelun omaa tuotantoa ja ennaltaehkäisevää perhetyötä, jossa neuvolan työntekijä tarjoaa keskustelutukea kotiin. Listalla on myös varhaiskasvatussuunnitelma-keskustelujen yhteydessä esitettävät kolme kysymystä, joiden avulla varhaiskasvatuksen opettaja saa käsityksen perheen yleisestä hyvinvoinnista ja pystyy vinkkaamaan saatavilla olevista palveluista.
Tämän lisäksi vanhempia kannustetaan tutustumaan järjestöjen ja seurakuntien toimintaan, josta voi saada vertaistukea.
Merilä uskoo, että lapsiperheiden palveluja on mahdollista kehittää myös vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Hän korostaa työntekijöiltä tulevien ideoiden merkitystä.
– Työntekijät tietävät, miten asioita voidaan tehdä mahdollisimman sujuvasti ja perhenäkökulma huomioiden. Yhtä lailla perheistä tulee paljon viisautta: mikä heitä ihan oikeasti auttaa.
Ei kyse puutteellisista vanhemmuuden taidoista
Helsingin perhesosiaalityön Markus Mervola on pohtinut sosiaalityön roolia uupuneiden vanhempien auttamisessa.
Vanhemman burnoutissa ei välttämättä ole kyse puutteellisista vanhemmuuden taidoista. Uupumus voi johtua vaikka köyhyydestä, vaikeasta huoltoriidasta tai erityislapsen oireilusta.
Missä menee se raja, jolloin vanhempi hyötyisikin enemmän terveydenhuollon palveluista kuin sosiaalityöstä? Pitäisikö kehittää palveluja, joissa yhdistyisivät sosiaali- ja terveysnäkökulma?
– Sosiaalipalvelut eivät voi tarjota vaativaa yksilöpsykoterapiaa, Mervola huomauttaa.
Lapsiperheiden varhaisen tuen palveluissa työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi sosionomeja, joiden tehtäviin kuuluu ohjaus ja neuvonta sekä asiakkaiden elämänhallinnan edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen.
Sosiaalialan ammattilaisen ydinosaamista on auttaa vanhempaa tunnistamaan kuormituksensa syyt ja tukea perhettä vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisutaitojensa kehittämisessä. Usein asiakas tarvitsee apua myös tukimuotojen selvittelyyn.
Sosiaalityöntekijä Nicole Flander ajattelee, että hänen ammattikuntansa tärkein tehtävä uupuneen vanhemman tukemisessa on tarjota aikaa, empatiaa ja kuunteleva korva.
– Olen tavoitettavissa, kun vanhempi haluaa keskustella ja purkaa huonoa oloaan. Yritän antaa vahvistusta sille, ettei hän ole tilanteessaan yksin.
Uupumusseula tunnistamisen avuksi
Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat kehittäneet vanhemmuuden uupumuksen arviointimenetelmän eli VAU-seulan, joka soveltuu myös sosiaalialalle.
Lomakkeessa on viisi kysymystä, jotka auttavat ammattilaista arvioimaan vanhemman uupumusriskiä sekä tarjoamaan oikeanlaista apua.
Maksuttoman seulan saa käyttöön Jyväskylän yliopiston VoiKu-hankkeen nettisivuilta.
