Kari Matela on Talentian alueasiamies, joka harrastaa salibandya ja lukee vanhoja uutisia. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Tanska on onnistunut markkinoimaan yhteiskunnalliset kokeilunsa. Ensin Suomi otti – tosin valikoivasti – mallia sikäläisestä työttömyyden hoidosta. Meikäläisen mallin ero tanskalaiseen esikuvaansa on se, että kun Juutinmaalla ihmistä patistetaan töihin, aktiivisia ovat etenkin työvoimaviranomaiset. Suomalaisessa versiossa artisti, eli työtön itse, maksaa kaiken.
Muutakin tuontitavaraa on tarjolla.
Tällainen sopimus pitää yrityksen ja sen työntekijät erossa valtakunnallisesta sopimuksesta, vaikka sellainen saataisiin aikaan. Työrauha on taattu, koska näillä keltaisiksi nimetyillä liitoilla ei ole tarkoitustakaan uhkailla työtaisteluilla. Eikä liioin edellytyksiä ärhentelyyn, koska jäsenmaksut ovat alhaiset.
Lakimuutoksen aikana maalailtu kauhuskenaario julistettiin luonnollisesti vanhoillisten ammattijärjestöjen valtataisteluksi ja mediapeliksi. Väitettiin, että kilpailu karsii ylilyönnit ja että vastuullinen työnantaja tekee aina sopimuksen, jolla saa työntekijänsä pidetyksi palkkalistoillaan.
Käytännössä etenkin matalapalkka-alojen henkilöstö on joutunut hyväksymään minkä sisältöisen sopimuksen tahansa saadakseen pidetyksi työpaikkansa. Kun henkilöstöä edustaa liitto, jolla ei ole työtaisteluvalmiutta eikä valtakunnallista vaikutusvaltaa, on neuvottelujen lopputulos ennalta selvä.
Ihan marginaali-ilmiöstä ei ole kysymys.
Ihan marginaali-ilmiöstä ei ole kysymys. Runsaat 300 000 työntekijää eli joka seitsemäs tanskalainen palkansaaja on tällä hetkellä paikallisen sopimisen varassa. Työttömyysturva on jäsenyyden ainoa motiivi, joka sekin on katoava luonnonvara. Tanskalaisten järjestäytymisaste on ollut laskussa viimeiset 15 vuotta ja on tällä hetkellä rimaa hipoen yli 50 prosenttia.
Joku voi kysyä, onko paikalliseen sopimiseen perustuva järjestelmä uhkaamassa koko ammattijärjestökenttää, kun kerran ylivoimainen enemmistö palkansaajista on yhä keskusjärjestöjen ja valtakunnallisten sopimusten piirissä.
Jotain enteellistä on kuitenkin siinä, että Tanskan suurimman ammatillisen keskusjärjestön puheenjohtaja on äskettäin ehdottanut keskusjärjestöjen yhdistymistä. Puheenjohtaja itse on siirtymässä eläkkeelle, joten vallanhimosta on tuskin kysymys.
Kun Suomessa vaaditaan järjestäytymättömille työnantajille oikeutta tehdä paikallisia sopimuksia ilman ammattiliittojen väliintuloa, kysymys on Tanskassa nähdystä kehityksestä. Paikallisen sopimisen laajentamistarvetta ei ole edes perusteltu, koska jo nykyään on paikallisesti sovittavissa miltei kaikesta työehtoihin liittyvästä. Kaikissa yleissitovissa työehtosopimuksissa on mahdollista sopia keskimäärin kuudestatoista palkkaan liittyvästä määräyksestä.
