Kokemustieto käyttöön 

Sekä asiakkaan että ammattilaisen omaa kokemusta osataan nykyisin hyödyntää entistä laaja-alaisemmin. 

”Sinun luonasi asuu kallein aarteeni”. Näillä sanoilla alkaa Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n lastensuojelun kehittäjävanhempien tuottama materiaali, joka on tarkoitettu sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten tueksi.  

Kehittäjävanhempien tavoitteena on kehittää lastensuojelua ja tuoda kehittämistyöhön lastensuojelun asiakkaana olevien vanhempien ääni.  

Ryhmä koostuu ympäri Suomea asuvista vanhemmista, joita yhdistää kokemus lastensuojelusta ja halu vaikuttaa siihen. Suurin osa vanhemmista on käynyt Kasper ry:n 60 tunnin SOIHTU-kokemusasiantuntija- ja tukihenkilövalmennuksen, joka on kehitetty erityisesti lastensuojelun vanhempien kokemusasiantuntijuuteen.  

– Ryhmän tarkoituksena ei ole lisätä vastakkainasettelua tai tuoda esille vain epäkohtia. Päinvastoin. Haluamme toimia sillanrakentajina, kertoo ryhmän vetäjänä toimiva Nea Aarva Kasper ry:stä. 

Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa, ja se on erilaisten materiaalien lisäksi tuottanut mielipidekirjotuksia, tavannut päättäjiä, pitänyt luentoja sekä kouluttanut ammattilaisia. Yksi koulutuksista on kohtaamistyöpaja, missä kokemusasiantuntijat kouluttavat ammattilaisia yhdessä Kasper ry:n asiantuntijoiden kanssa. 

– Työpaja sisältää lyhyen teoreettisen alustuksen kriisin merkitysestä sekä traumainformoidusta työotteesta. Pääpaino on kuitenkin vanhempien kokemuksissa, Aarva kertoo.  

Kehittäjävanhempien tavoitteena on lisätä ymmärrystä puolin ja toisin.  

– Lapsen sijoittamiseen tai huostaanottoon liittyy aina paljon vahvoja tunteita. Siinäkin tapauksessa, että se olisi tapahtunut yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Koulutuksissa meidän on mahdollista tuoda esille, mistä vanhemman mahdolliset reaktiot ja käyttäytyminen näissä tilanteissa johtuvat, kertoo yksi kehittäjävanhempien jäsenistä, Johanna Sairanen.  

Hän työskentelee kokopäiväisesti Pelastakaa Lapset ry:ssä lastensuojelun kokemusasiantuntijana.  

Kokemus osattomuudesta yleistä

Yksi kehittäjävanhempien esille nostamista asioista on kokemus osattomuudesta. Lastensuojelun avohuollon puolella yhteistyö vanhempien kanssa voi olla tiiviimpää, mutta kun on kyse sijoituksista tai huostaanotoista monet vanhemmat kokevat jäävänsä prosessista ulkopuoliseksi.  

Huostaanottoon liittyy vahvoja tunteita.

Sairasen mukaan osattomuuden kokemus, vuorovaikutuksen puute ja oman toimijuuden väheneminen, on kokemus, joka yhdistää suurta osaa vanhempia, joilla on kokemusta lastensuojelusta.  

– Vanhemmuus kuitenkin on usein, se missä niitä haasteita on. Tai vanhempi-lapsisuhde on se, mihin yritetään tehdä interventio. Ammattilaisen fokus on silti enemmän lapsessa, Sairanen sanoo.  

– Me tiedämme kyllä, että vanhemman tukeminen ei ole kaikista helpoin tehtävä. Vanhempi ei välttämättä aina pysty vastaanottamaan tukea heti. Ammattilaiselle voi olla myös haastavaa tukea vanhempaa, joka ei ehkä oman moraali- ja etiikkakäsityksen mukaan sitä tukea ansaitsisi, Sairanen jatkaa.  

Vanhemmat vahvemmin huomioon

Kehittäjävanhempien mielestä olisi kuitenkin tärkeää miettiä, miten lastensuojelu ottaa lapsen vanhemmat huomioon.  

Yksi ammattilaisten ja vanhempien välille hankaluuksia aiheuttava asia voi olla lastensuojelussa käytetty ammattikieli ja monimutkaiset prosessit. 

– Huostaanoton perusteet on kirjattu hyvin tarkkaan ja ammattilainen ymmärtää ne. Mutta monille vanhemmille on silti epäselvää minkä kaiken pitäisi muuttua ja miten, että esimerkiksi lapsen kotiinpaluu olisi mahdollista, Sairanen korostaa. 

Epäselvyydet voivat kehittäjäryhmäläisten mielestä aiheuttaa myös viranomaisvastaisuutta ja koko prosessin vastustamista.  

– Jos vanhempi ymmärtää selkeästi esimerkiksi muutostarpeet, voi se hälventää vanhemman omaa epäonnistumisen ja häpeän tunnetta. Ja samalla helpottaa asian hyväksymistä, Sairanen kertoo. 

Kyse myös asiakasturvallisuudesta

Kehittäjäryhmäläiset uskovat vahvasti, että kaikki palvelut tarvitsevat palveluiden käyttäjiä palvelujen kehittämiseksi.  

Samaa mieltä on sosiaalityöntekijäopiskelija Anniina Lappalainen, joka työskentelee maisteriopintojensa ohessa tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella lastensuojelun avohuollossa. 

– Kokemustieto pitäisi nähdä yhtenä tärkeänä tiedon lajina lainsäädännön, ammattietiikan, tutkimustiedon, ammattikirjallisuuden ja käytännön tiedon sekä työkokemuksen rinnalla, Lappalainen painottaa.  

Asiakasnäkökulmaa tarvitaan.

Hän näkee sosiaalityöntekijän yhdeksi tärkeimmäksi ammatilliseksi taidoksi reflektiokyvyn ja vuorovaikutustaidot. 

– Mielestäni ei riitä, että me ammattilaiset pohdimme keskenämme omia tapojamme tehdä työtä. Tarvitsemme siihen myös asiakasnäkökulman.  

Lappalainen on hyvinvointialueensa edustajana mukana Kasper ry:n Kokemuskohtaamo-hankkeessa. Kokemuskohtaamot ovat kokoontumispaikkoja, missä vanhemmat voivat vierailla halutessaan nimettömästi ja saada lisätietoa lastensuojelusta sekä ammattilaisilta että kokemusasiantuntijoilta. Kokemuskohtaamo-hanke toimii tällä hetkellä Vantaan ja Keravan sekä Keski-Uudenmaan hyvinvointialueilla.  

– Kokemuskohtaamoissa vanhemmat saavat oikeaa tietoa ja mahdollisia väärinkäsityksiä voidaan oikaista. Kun oikeanlainen tieto lisääntyy, se lisää luottamusta työntekijöihin. Ja vanhemmat ovat valmiimpia ottamaan palveluita vastaan, kertoo Kasper ry:n projektisuunnittelija Jonna Yli-Viikari. 

Kyse on Yli-Viikarin mielestä myös asiakasturvallisuudesta. Jos asiakkaan ja työntekijän välillä on luottamuspulaa, voi asiakas vaarantaa itse asiakasturvallisuutta esimerkiksi peittelemällä tai kaunistelemalla asioita.  

– Kun asiakkaan ja työntekijän välillä on luottamuksellinen vuorovaikutus, niin arvio perustuu oikeisiin tietoihin. Ja työntekijällä on mahdollisuus tarjota oikeita palveluita oikea-aikaisesti, Yli-Viikari korostaa.  

Yhteiskehittämistä tarvitaan

Kokemuskohtaamo-hankkeen yhteiskehittäjäryhmässä ammattilaiset yhdessä kokemusasiantuntijavanhempien ja Kasper ry:n työntekijöiden kanssa oppivat toinen toisiltaan.  

– Mukana on käytännön asiakastyötä tekeviä mutta myös esihenkilöitä. Käsittelemme ryhmässä aidoista asiakaspalautteista ja asiakkaiden viesteistä ja toiveista lähteviä ideoita. Olemme esimerkiksi kehittäneet uudenlaisia asiakaspalautteen keräämisen tapoja.  

Yli-Viikarin mukaan yhteiskehittäminen takaa sen, että käytännöt toimivat oikeasti kiireisessä arjessa, eivätkä ne jää pelkiksi kauniiksi korulauseiksi. Kolmannen sektorin järjestön mukana oloa Yli-Viikari pitää välttämättömänä. 

– Me emme ole viranomaistoimija. Se tuo turvallisuuden tunnetta vanhemmille. Olemme puolueeton osapuoli. Me emme ota kantaa vaan luomme yhteyttä asiakkaiden ja ammattilaisten välille. 

Kasperilaiset toivovat, että Kokemuskohtaamo-hanke leviäisi muillekin hyvinvointialueille.  

Kehittäjävanhemmista koostuvan Äänelliset-kollektiivin taidenäyttely on avoinna Pasilan kirjastossa Helsingissä 21.4. saakka. Lisätietoja Instagramista: @yleisilmesiisti 

Kokemusosaaminen voimavaraksi 

Kokemusosaamiseen liittyy sosiaali- ja terveysalalla valtavasti mahdollisuuksia, sanoo DIAKin erityisasiantuntija Henna Harju.  

Hän on mukana Suomen Diakoniaopiston, Helsingin Diakonissalaitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Kokonaisena työssä -hankkeessa, missä kehitetään valmennusmallia ja työvälineitä tukemaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemusosaamisen hyödyntämistä.  

– Hankkeemme kartoituksesta kävi ilmi, että suurin osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista haluaa hyödyntää kokemusosaamistaan työssään. Omat kokemukset ovat usein myös syy hakeutua alalle, Harju sanoo.   

Kokemusosaaminen tarkoittaa sitä, että ammattilaiset käyttävät teoreettisen ja ammatillisen osaamisen lisäksi omien henkilökohtaisten kokemuksien kautta saatua osaamista. Se voi olla esimerkiksi oma tai läheisen kokemus lastensuojelusta, päihdeongelmasta tai mielenterveyshaasteista.  

Siihen tuntuu Harjun mukaan liittyvän kuitenkin vielä paljon ennakkoluuloja.  

– Hankkeen kartoitusta tehdessäni huomasin ammattilaisten olevan helpottuneita, kun asia otettiin esille. Monet ovat miettineet, että uskaltaako omasta kokemuksesta kertoa, ja miettinyt miten siihen työyhteisössä suhtaudutaan. Joillakin työpaikoilla asiaa oli jopa kielletty tuomasta esille, Harju kertoo.  

60 % hankkeen selvitykseen vastanneista sote-alan ammattilaisista ja opiskelijoista haluaisi hyödyntää kokemustaan avoimesti. Harju liputtaa avoimuuden puolesta.  

– Ammattilaisen on tärkeä olla tietoinen omista kokemuksistaan, taustastaan ja niiden vaikutuksesta omaan ammatillisuuteen, Harju painottaa. 

Riskit otettava huomioon

Kokemusosaamista voi hyödyntää monella tavalla. Ammattilaisen, jolla on aiheesta omaa kokemusta, on helpompi asettua asiakkaan tai potilaan asemaan. Hänen on usein myös helpompi rakentaa asiakkaaseen luottamuksellinen suhde.  

– Hän saattaa keksiä ratkaisun ongelmaan helpommin ja nopeammin verrattuna ihmiseen, joka ei ole kokenut samoja asioita, Harju kertoo.  

Omaa kokemusta voi hyödyntää jo opiskeluvaiheessa. 

– Opiskelija, jolla on omakohtaista kokemusta, voi tuoda esimerkiksi tärkeitä ja syvällisempiä näkökulmia esiin koko opintoryhmälle.   

Kokemusosaamisen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin myös riskejä. Omiin kokemuksiin on täytynyt saada jo riittävästi etäisyyttä ja ne täytyy olla käsitelty. 

– Jos asiat tulevat liian lähelle, voi työn tekeminen kuormittaa liikaa. Joskus tämä voi johtaa jopa alan vaihtoon, Harju kertoo.  

Kokemustaustan jalostuminen kokemusosaamiseksi, jota voi hyödyntää ammatillisesti, on osa ammatillista kasvua ja ammatti-identiteetin rakentumista, joka on luonteeltaan pitkä ja yksilöllinen prosessi. 

– Ammatillisuus ja oma kokemus täytyy pitää erillään. Asiakas ei ole vertainen, vaan hänet täytyy kohdata ammattilaisena, jolla on lainsäädännöstä nousevat vastuut ja velvoitteet. 

Harjun mielestä nuoremmalla sukupolvella vaikuttaa olevan uudenlaisia odotuksia työelämästä. Hän pitääkin kokemusosaamista valttikorttina tulevaisuuden työelämässä.  

– Nuorille erilaiset eettiset arvot voivat olla isossa roolissa, ja heillä työaika ja vapaa-aika menevät limittäin. He puhuvat paljon avoimemmin omista yksityisasioistaan. Jos työpaikalla voi olla omana itsenään, voi se olla työelämässä iso vetovoimatekijä verrattuna siihen, että omasta taustasta puhuminen on työpaikalla tabu. 

Lue lisää: sdo.fi/kokemusosaaminen/ 

Hanna-Mari Järvinen