Kissakuoro-pelissä tunnistetaan tunteita ja huomataan, missä hyvä mieli lymyää.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahden kampuksella tutkitaan ja kehitetään työelämän tarvitsemaa innovaatiokulttuuria, työn merkityksellisyyden kokemusta ja työhyvinvointia. Toiminta on poikkitieteellistä ja moniammatillista. Perusinsinöörien ja kauppatieteilijöiden lisäksi työssä on taiteen ammattilaisia.
– Kehittämistyössä on ollut yhteistyökumppaneita laidasta laitaan, teollisuusyhteistyöstä hankkeisiin sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköjen kanssa, kertoo erikoistutkija, KTT Tuija Oikarinen.
Projektitutkija Suvi-Jonna Martikainen ja erikoistutkija Tuija Oikarinen ovat kehittäneet Kissakuoro-pelin. Peli syntyi LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteistutkijuushankkeen yhteydessä.
Suvi-Jonna Martikainen on teatteri-ilmaisun johtaja (AMK), FM ja kiinnostunut taidelähtöisistä menetelmistä ja pelillisyydestä. Valmisteilla on väitöskirja työn merkityksellisyyden kokemisesta.
– Muutamia vuosia sitten aloimme kehittää peliä sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseksi vanhustenhuollon yksiköihin ja sairaaloihin. Kun Opetushallitus vuonna 2018 etsi hankkeita sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen varhaiskasvatuksessa, otimme haasteen vastaan.
Peli sai muodon, jossa se sopi varhaiskasvatuksen käyttöön. Oleellinen osa pelin kehittämisessä olivat myös taiteilijat Janika Salonen ja Laura Mellanen, joiden ideoista syntyivät kissahahmot.
Monitulkintaiset hahmot saavat kiitosta
Vuosi sitten pelin kehittämisen aikana vierailtiin kolmessa varhaiskasvatustiimissä Lahden alueella ja saatiin palautetta pelistä. Tarkoituksena oli testata peliä laajemmin tämän vuoden alussa, mutta sitten korona sotki suunnitelmat.
– Tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn on pelejä pilvin pimein. Kissakuoro erottuu joukosta sillä, että peli on myös ammattilaisten työn arvioinnin ja toimintakulttuurin kehittämisen väline, toteaa Tuija Oikarinen.
Peliin voi osallistua 2–8 lasta, lisäksi tarvitaan kaksi aikuista. Aikuisilla on selkeät roolit: toinen on Kapellimestari, joka ohjaa pelin tilanteita ja keskustelua ja toinen on nimeltään Herkkäkorva. Herkkäkorvan tehtävä on havainnoida pelin kulkua ja kertoa pelin jälkeen kissakuorolle, mitä näki ja kuuli.
Parhaiten peli toimii 5–6‑vuotiailla lapsilla.
Ei aina korjata ongelmia, vaan vahvistetaan olemassa olevaa hyvää.
Peli koostuu seitsemästä erillisestä leikistä, jotka voi tehdä yhdellä kerralla tai jaksottaa useammalle päivälle. Ensimmäisessä leikissä Kapellimestari kutsuu pelaajat paikalle rinkiin ja pelaajille esitellään peliroolit. Kissakuorolaiset valitsevat omaa tunnetilaa vastaavan kissahahmokortin, antavat sille nimen, kenties värittävät tai piirtävät lisää korttihahmoon. Lopuksi lapset esittelevät kissahahmokuvansa ja niiden nimet kaikille. Herkkäkorva tekee huomioita tilanteesta.
– Kissahahmot ovat monitulkintaisia ja se on saanut kokeiluryhmissä kiitosta raikkaudesta ja uudenlaisuudesta, kertoo Suvi-Jonna Martikainen.
Toisessa leikissä lähdetään miettimään, miltä omasta kissahahmosta tuntuu ja esitetään tuo tunnetila pantomiimina tai piirroksena. Toiset katsovat ja koettavat vuorollaan arvata, mistä tunteesta on kyse.
– Tarkoitus ei ole, että pitäisi arvata tunnetila oikein, vaan havainnollistaa lapsille sitä, että tunnistamme tunteita hyvin eri tavalla.
Lopuksi kokoonnutaan kissakuorona, jossa kukin miukuu oman tunnetilan mukaisesti Kapellimestarin aloitusmerkin jälkeen.
Peli on myös henkilökunnan työväline
Postikortti-leikin tarkoituksena on tehdä pelikerrasta yhteenveto. Leikkitiedostossa on postikorttivaihtoehtoja, joista Herkkäkorva voi valita sopivan ja hän myös kirjoittaa korttiin positiiviset ja negatiiviset huomiot pelin kulusta. Lisäksi korttiin merkitään, mitä kissakuorolaiset toivovat huomiselta ja miten yhteisessä keskustelussa tuohon toivetilaan on arvioitu päästävän.
Lapsilta kysytään, ovatko he Herkkäkorvan kanssa samaa mieltä ja mitä he haluaisivat lisätä korttiin.
Tarkoitus on, että peliä pelattaisiin useamman kerran, jotta voidaan arvioida, miten lapset ja työyhteisö ovat kehittyneet. Herkkäkorvan postikortit ovat arvioinnin väline.
– Jos samalla porukalla pelataan peliä useamman kerran peräkkäin, voidaan uudella pelikierroksella palauttaa mieleen edellisen pelikerran tunteita ja toiveita ja keskustella siitä, miten ne ovat muuttuneet, kertoo Tuija Oikarinen.
Pelin ohjeita voi muokata ryhmän tarpeiden ja koostumuksen mukaan.
– Tehkää vallankumous, kehottaa Oikarinen.
– Vaikka kahdella pelin aikuisella on pelissä tärkeät roolit kuoronjohtajana ja tarkkailevana Herkkäkorvana, ei pelissä ole aikuisjohtoisuutta. Kuoro itsessään tekee pelin, vakuuttaa Suvi-Jonna Martikainen.
Tunneloki on pelin viimeinen osa, ja se on henkilökunnan työväline. On tarkoitus, että jokaisen pelikerran jälkeen Kapellimestari ja Herkkäkorva esittelevät pelin tulokset muille kasvattajille ja kertovat päiväkodin sosioemotionaalisesta hyvinvoinnista.
Kaikki tunteet saavat tulla esiin. Ei tarvitse olla hampaat irvessä myönteinen.
Tunnelokiin merkitään hyvät hetket ja hyvän mielen lähteet, joita pelin yhteydessä nousi esiin. Kirjataan ylös myös toiveet, joita esitettiin ja mitä pelikerran jälkeen sovittiin tehtäväksi.
– Tunnelokin avulla voidaan pohtia, mitä pelikertojen välillä on tapahtunut, mitä eroja sosioemotionaalisessa hyvinvoinnissa näkyy ja minkälaisia muutoksia ryhmässä näkyy. Tärkeintä tietenkin on arvioida, mitä lokin tulokset tarkoittavat oman tiimin työn kannalta.
Pelissä on hyvät vinkit ja ohjeet Kapellimestarille ja Herkkäkorvalle. Kissapelin voi tulostaa avoimien opetusmateriaalien sivuilta.
Matkakirja sosioemotionaaliseen hyvinvointiin
Kissakuoro-peli syntyi LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston Tää on se mun paikka ‑hankkeiden yhteistyön sivutuotteena. Tiimivalmennusten ja yhteisen tutkimusprosessin tuloksena on myös syntynyt Matkakirja, joka kuvaa matkaa sosioemotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa.
Matkakirjassa on kokemuksia varhaiskasvattajien ja lasten sosioemotionaalisesta hyvinvoinnista päiväkodin arjessa. Matkakirjassa on kaksi osaa: sadut ja yhteistutkijuuden matka. Sadut ovat rakentuneet tiimisadutuksissa valmennustapaamisten yhteydessä, ja näihin on liitetty menetelmien ja käytäntöjen taustaksi pieniä tietoiskuja. Satuja voi lukea lasten kanssa, ja kasvattajat löytävät varmasti itselleenkin tuttuja ilmiöitä ja ideoita oman työn kehittämiseen.
Matkakirjan toisessa osassa kerrotaan yhteistutkijuuden menetelmästä, jota LUT-yliopisto käytti tutkimushankkeessaan. Menetelmän vaiheita ja tekniikoita on kuvattu vinkeiksi, käytettäväksi erilaisissa tiimien kehittämishankkeissa. Tähän osuuteen sisältyy myös tiimeiltä kerättyjä kokemuksia, tositarinoita. Kirjan tarinat ovat tiivistelmiä, koosteita useista eri osallistujien kertomuksista. Löydät matkakirjan täältä.
