Janika Lindström toimi KEIJO-hankkeessa kaksoisroolissa sekä tutkijana että kouluttajana. Kuva: Esko Jämsä
Kokemusasiantuntijuus on yksi tie rikos- ja päihdetaustasta irrottautumiseen. Koulutuksesta on hyötyä ihmiselle itselleen, asiakkaille ja työparityöskentelylle.
Rikos- ja päihdetaustasta ei ole helppoa päästä työelämään, asumaan itsenäisesti tai ylipäätään takaisin yhteiskunnan hyväksymäksi jäseneksi. Kokemusasiantuntijan koulutus tarjoaa rikos- ja päihdetaustaisille tähän hyvän mahdollisuuden.
Tämä selviää Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan koulutuksen lehtori ja tutkintovastaava Janika Lindströmin väitöskirjasta Selviytymistarinoilla yhteiskuntaan – Narratiivinen tutkimus rikos- ja päihdetaustaisista kokemusasiantuntijoista. Väitös tarkastettiin 5.4.2024 Itä-Suomen yliopistossa.
– Kokemusasiantuntijaksi kouluttautumisella on rikos- ja päihdetaustaisille ihmisille hyvin voimaannuttava vaikutus. Ihmiset saivat koulutuksesta uskoa siihen, että heillä onkin yhteiskunnalle annettavaa, Janika Lidström kertoo.
Erityisen merkitykselliseksi nostettiin statuksen muuttuminen autettavasta auttajaksi.
– Aiemmin nämä ihmiset oli kohdattu päihteiden käyttäjinä tai rikosten tekemisen yhteydessä, jolloin he eivät kokeneet tulleensa kuulluiksi. Nyt kokemusasiantuntijoina heidän ajatuksensa ja kokemuksensa otettiin paremmin huomioon.
Kokemusasiantuntijat ovat tulkkeja ja asiakkaidensa puolestapuhujia.
Lindström keräsi artikkeliväitöskirjansa haastattelumateriaalit 19 ihmiseltä, jotka osallistuivat KEIJO-hankkeessa vuosina 2018–2020 kehitettyyn rikos- ja päihdetaustaisille suunnattuun kokemusasiantuntijakoulutukseen. Koulutus sisälsi kolme kuukautta kokopäiväistä opiskelua ja kolmen kuukauden työelämäharjoittelun.
Lindström itse oli hankkeessa mukana alusta asti kouluttajana, joten tutkimuksen ajan hän on toiminut kaksoisroolissa kouluttajana ja tutkijana. KEIJO-hankkeen jälkeen rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden koulutus on jatkunut Laureassa ja Silta-Valmennusyhdistyksessä ELY-keskuksen kustantamana työvoimakoulutuksena.
Omat elämänkokemukset tarinoiksi
Koulutuksessa omia elämänkokemuksia työstettiin tarinaksi ja vaikeista kokemuksista keskusteltiin vertaisryhmäläisten ja ammattilaisten kanssa. Tämän koettiin vahvasti auttavan uuden, ei-rikollisen ja päihteettömän identiteetin rakentamisessa.
– Omaa henkilöhistoriaa ja syrjäytymisprosessiin vaikuttaneita tekijöitä alettiin ymmärtää laajemmasta perspektiivistä. Moni alkoi tunnistaa hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen aukkokohtia ja sitä, missä elämänvaiheissa oli jäänyt vaille tärkeää, kierteen katkaisevaa tukea.
Selviytymistarinoittensa kertomisella kokemusasiantuntijat kokivat pystyvänsä muuttamaan myös ammattilaisten asenteita rikostaustaisia kohtaan.
– Esiin tuli esimerkiksi oletus, että kertomalla tarinansa vanginvartijoille nämä ymmärtäisivät ja uskoisivat muutoksen ihmisessä olevan mahdollisen, minkä myötä he työskentelisivät jatkossa tavoitteellisemmmin ja ymmärtäisivät työnsä merkityksen paremmin.
Voimaantumisen kokemusten kartoituksen lisäksi Lindström selvitti väitöksessään kokemusasiantuntijoiden ajatuksia työparimallista. Tutkimukseen osallistuneista noin neljännes toimi harjoittelussaan tai töissään työparina sosiaalialan ammattilaisen kanssa.
– Työparimallia arvostettiin. Asiakkaiden koettiin saavan siitä kummankin puolen osaamisesta parhaat osat käyttöönsä.
Muutostyöskentelyssä kokemusasiantuntijat katsoivat keskeisimmäksi vahvuudekseen ymmärryksensä katujen kielestä ja omaan kokemukseensa perustuvan tunnepohjaisen käsityksen asiakkaan tilanteesta.
– Kokemusasiantuntijat pitivät itseään tulkkeina, jotka edesauttavat ammattilaisten ja asiakkaiden keskinäistä ymmärrystä ja dialogia. Lisäksi he katsoivat olevansa asiakkaidensa puolestapuhujia edistäessään näiden asemaa ja kuulluksi tulemista palvelujärjestelmässä.
Omakohtaiseen kokemukseensa nojaten kokemusasiantuntijat saattoivat joskus Lindströmin mukaan arvioida, ettei joku asiakas tulisi pärjäämään ammattilaisen tälle kaavailemalla tuella.
– Joskus tämä näkökulma sai ammattilaisen harkitsemaan palvelutarpeen arviointiaan uusiksi.
Vertainen suhde päihde- ja rikostaustaisiin
Päihde- ja rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden suhde asiakkaisiin on vertainen ja samaistuva. Ammattilaisille työparin kaksoisrooli voi olla haasteellinen, Lindström miettii.
– Ammattilaiset voivat alitajuisesti kokea kokemusasiantuntijan asiakkaakseen eivätkä kollegaksi, jonka asiantuntijuus rakentuu tämän omista kokemuksista.
– Tulevaisuudessa sote-koulutuksiin olisikin hyvä saada lisää opetusta siitä, miten rakentaa kokemusasiantuntijaan tasavertainen asiantuntijasuhde.
Lindström kannattaa vakaasti rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden työparityöskentelyn laajentamista nykyisestä.
Vahvuutena ymmärrys katujen kielestä.
– Näiden ihmisten erityinen side samankaltaisen taustan omaaviin ihmisiin kannattaa hyödyntää rikollisuudesta irrottautumisen pitkissä prosesseissa.
Rikollisuudesta irrottautumisen ja kokemusasiantuntijaksi kasvamisen prosessia Lindström kuvaa fake it ’til you make it -tyyppiseksi.
– Joku on saattanut istua koko elämänsä eri vankiloissa ilman sellaisia verkostoja, jotka tukisivat irrottautumaan rikollisuudesta. Vaikka hän sitten tekee elämänmuutospäätöksen ja lopettaa rikokset – mikä on edellytys kokemusasiantuntijan koulutukseen hakemiselle – erilaisia rikollisen elämän velvoitteita saattaa koulutuksen alussa olla vielä jäljellä.
Kun hyväksytty yhteiskunnan jäsenyys ei muutoksen alussa ole kirkossa kuulutettu eikä täysin omasta halusta kiinni sosiaalisine ja taloudellisine haasteineen, myös rikosten tekeminen voi alkaa houkutella. Tähän kohtaan kokemusasiantuntijaksi kouluttautuminen tarjoaa rakenteellisia ja henkisiä houkuttimia muutoksen tiellä pysymiseen.
– Oman tarinansa kertomisen kaltaiset toimet rikoksilla oireilevien nuorten auttamiseksi koettiin ehdottoman merkitykselliseksi ja yhteiskunnallisesti arvokkaaksi työksi. Sellainen toiminta motivoi jatkamaan rikollisuudesta irrottautumista.
