Kohti omia unelmia 

Ravintoloitsija Hassan Iskif tuli kiintiöpakolaisena Suomeen keväällä 2017. Sosiaaliohjaaja Janica Helppolainen oli Iskifin ja hänen perheensä tukena neljä ensimmäistä vuotta. 

Tampereen keskustaan Kuninkaankadulle avautui viime kesäkuussa syyrialainen kahvila-ravintola Iskif. Sen omistaa kiintiöpakolaisena Suomeen kahdeksan vuotta sitten tullut Hassan Iskif, 24. 

– Minulle on tärkeää, että ruoka-annokset näyttävät lautasella tyylikkäiltä. Arabian kielessä on sanonta, että silmä syö ennen kuin suu, Iskif sanoo. 

Ravintolan pöydässä Iskifiä vastapäätä istuu sosiaaliohjaaja Janica Helppolainen, joka on yksi ensimmäisistä Iskifin tapaamista suomalaisista.  

– Hassanin ravintola tuli kesällä ihan yllättäen vastaan TikTokissa. Katsoin hetken, että voiko tämä olla totta, Helppolainen kertoo. 

Kun Iskif tuli Suomeen perheensä kanssa keväällä 2017, Helppolainen oli juuri valmistunut sosionomiksi ja työskenteli Tampereen kaupungilla kotouttavassa sosiaalityössä. 

– Iskifit olivat ensimmäisiä perheitä, joista olin vastuussa alusta asti. Muistan, kun olin heitä vastassa lentokentällä. 

Helppolaisen tehtävänä oli huolehtia siitä, että Tampereelle saapuneet kiintiöpakolaiset pääsivät kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan. 

– Ohjasin ja neuvoin heitä, jotta he saivat välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä asettautuivat uuteen kotikaupunkiin, Helppolainen kertoo. 

Hän tuki asiakkaitaan esimerkiksi Kelan etuuksien hakemisessa, viranomaisasioinnissa sekä käytännön asioissa, kuten laskujen maksamisessa ja huoneenvuokralain noudattamisessa. 

– Tavoitteenani on aina tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Pakolaisten kanssa työskentelyssä minua kiehtoo se, kun näen, että he menevät eteenpäin. Näen työssäni paljon onnistumisia. 

Parhaillaan Helppolainen työskentelee sosiaaliohjaajana Tampereen yliopistollisen sairaalan pakolaispsykiatrian poliklinikalla. 

Turkin kautta Suomeen

Vuonna 2011 alkanut Syyrian sisällissota mullisti tuolloin kymmenvuotiaan Hassan Iskifin elämän. Neljä vuotta sodan alkamisen jälkeen hän pakeni perheineen Turkkiin. 

– YK:n pakolaisjärjestö UNHCR esitti perhettä uudelleensijoitettavaksi Suomeen. Tieto tuli Pirkanmaan ELY-keskuksen kautta Tampereen kaupungille. Olin mukana työryhmässä, jossa kävimme läpi, onko meidän mahdollista ottaa heidät vastaan, Helppolainen kertoo.  

Hänen tehtävänään oli kartoittaa vapaat ja vapautuvat kaupungin vuokra-asunnot. 

– Pakolaisperheet ovat usein suuria, ja välillä heille oli vaikea löytää riittävän isoja, vapaita asuntoja. Niitä ei vain ole. 

Kun sopiva asunto löytyi, ja työryhmä ilmoitti UNCHR:lle ensimmäisen mahdollisen ajankohdan, jolloin Iskifit voisivat tulla Tampereelle. 

Ilman palveluohjausta pakolaiset ovat vaarassa syrjäytyä.

– Kalustimme asunnon vain ihan välttämättömillä kalusteilla, sillä yleensä ihmiset haluavat itse vaikuttaa sisustukseen. 

Lisäksi Helppolainen haki Iskifeille Kelasta perustoimeentulotukea, jotta heillä olisi käytössään rahaa, kun he saapuvat Suomeen, teki sähkösopimuksen ja osti heille ruokaa ensimmäiseksi päiväksi. 

Hassan Iskif saapui isänsä, äitinsä, kahden isoveljensä ja pikkusiskonsa kanssa Tampereelle huhtikuussa 2017. Helppolainen, sosiaalityöntekijä ja arabian kielen tulkki olivat heitä vastassa ja saattoivat heidät uuteen kotiinsa Tesomalle.  

– Näsijärvi oli vielä jäässä. Täällä oli kylmää ja outoa, mutta olimme kaikki iloisia. Olin ihmeissäni, kun kotimme vieressä kasvoi metsää, Iskif muistelee. 

Luottamus syntyy yhteistyöllä

Aluksi Helppolainen tapasi Iskifin vanhempia useamman kerran viikossa, sillä hoidettavana oli paljon käytännön asioita. Tilanteen tasaannuttua tapaamisia oli 3–4 viikon välein. 

Aivan ensimmäiseksi Helppolainen vei Iskifit digi- ja väestötietovirastoon, jossa ulkomaalaiset rekisteröidään Suomen väestötietojärjestelmään. 

– Siellä oli käytävä paikan päällä, jotta he saivat kotikunnan. Ilman sitä he eivät olisi olleet oikeutettuja mihinkään palveluihin, Helppolainen kertoo. 

Hän ilmoitti Hassanin ja tämän pikkusiskon kouluun, vei aikuisia TE-toimistoon, jossa heille tehtiin kotoutumissuunnitelma, ja ohjasi koko perheen terveydenhuoltoon maahantulotarkastusta varten. 

– Kiintiöpakolaisille tapahtuu paljon asioita yhtä aikaa. Käytännön asioiden hoitaminen yhdessä on iso juttu tutustumisen ja luottamuksen syntymisen kannalta. 

Kiintiöpakolaiselle tapahtuu paljon asioita yhtä aikaa.

Kaikki pakolaiset eivät pysty osallistumaan kotoutumiskoulutukseen esimerkiksi pienten lasten tai terveydentilansa vuoksi. Heidät Helppolainen ohjasi esimerkiksi kielikahvilaan tai jonkun liikuntaharrastuksen pariin, jotta he eivät jäisi yksin. 

Jotta kotoutuminen voisi onnistua, Helppolaisen täytyi tutustua asiakkaidensa tilanteeseen ja selvittää heidän toimintakykynsä. 

– Joku pienikin asia, kuten epäselvyys toimeentulossa tai kirje maahanmuuttovirastosta, voi saada koko tilanteen aivan raiteiltaan. 

Iso osa kiintiöpakolaisista on kohdannut jonkinlaista väkivaltaa, ja käytännössä kaikilla on taustalla joku trauma, Helppolainen sanoo. 

– Trauma vaikuttaa jokaiseen yksilöllisesti, ja se täytyy huomioida tässä työssä. Kaikkien kanssa ei voi toimia samoin. Yksi menee paniikkiin, ja toinen voi lamaantua. 

Pakolaisilta kotoutuminen edellyttää aktiivisuutta, kykyä pyytää apua ja mahdollisuutta oppia suomea, Helppolainen sanoo. 

– Kielen oppimisella on iso merkitys. Sitä voi opiskella monella tapaa. Luokassa istuminen ei sovi kaikille. Toiset oppivat kielen paremmin toiminnan, kuten työn, kautta. Uuden kielen oppiminen aikuisena on haastavaa etenkin, jos ei ole lapsena koskaan saanut käydä koulua. 

Kieli nopeasti haltuun

Hassan Iskif oli 16-vuotias tullessaan Suomeen. Hän aloitti opiskelun Tesoman koulun valmistavalla luokalla vielä samana keväänä. 

– Olin kerran Iskifeillä kotikäynnillä, kun Hassan tuli koulusta kotiin ja alkoi puhua minulle suomea. Olin, että mitä. Hän oppi suomen kielen todella nopeasti, Helppolainen kertoo. 

Hän kiittelee Iskifin vanhempia siitä, että he eivät käyttäneet poikaansa tulkkina eikä hänen tarvinnut ottaa vastuuta perheen asioiden hoitamisesta, vaan hän sai olla teini. 

– Hassanin vanhemmat malttoivat odottaa, että heillä on minulle aika. Se oli iso onnistuminen. Aika pientenkin maahanmuuttajalasten puhelimista löytyy usein vanhempien nettipankki. 

Ensimmäisenä Suomessa vietetyn kesän jälkeen Hassan Iskif jatkoi opiskelua valmistavalla luokalla ja suoritti kahdeksannen luokan.  

– Se oli tosi hyvä vuosi. Tutustuin itseeni ja siihen, mistä tykkään ja mistä en. Aikaisemmin minulla ei ollut ollut aikaa sellaiseen. 

Kun Hassan Iskif täytti 18 vuotta tammikuussa 2019, hänestä tuli Helppolaisen asiakas. 

– Aina kuin tarvitsin apua raha-asioissa tai en tiennyt, miten jonkun asian kanssa pitää toimia, niin Janica auttoi. Se oli tärkeää. Hän auttoi minua tosi paljon, Iskif sanoo. 

Tavoitteena vakauttaa tilanne

Peruskoulun suoritettuaan Hassan Iskif jatkoi opintojaan Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa tarkoituksenaan valmistua putkiasentajaksi.  

Helppolainen myönsi hänelle harkinnanvaraista toimeentulotukea tietokoneen hankintaan, koska oppilaitos edellytti, että opiskelijalla on käytössään kannettava tietokone.  

Hän oli Iskifin tukena myös silloin, kun hän muutti omilleen loppuvuodesta 2019. 

– Olin jo päättelemässä Iskifien asiakkuutta, koska Tampere tarjoaa kotoutumispalveluita kiintiöpakolaisille kolmeksi vuodeksi, mutta sain jatkaa Hassanin kanssa vielä puoli vuotta, Helppolainen kertoo. 

Tulevaisuus on Suomessa.

Hän halusi varmistua, että Iskifin itsenäinen asuminen lähtee hyvin alkuun. 

– Neuvoin hänelle esimerkiksi, miten hakea tarvittavat etuudet Kelasta, ja laskimme yhdessä vuokran omavastuuosuuden, jotta vuokranmaksu pysyy ajan tasalla. Hassan otti kaiken hyvin nopeasti haltuun. 

Kaksikon tiet erkanivat, kun Helppolainen huomasi, että Iskif ei enää tarvitse häntä, vaan osaa hoitaa itse omat asiansa, eikä sosiaalihuollolle ollut tarvetta. 

– Vastaanoton tavoitteena on vakauttaa tilanne. Vakauttamista ei tapahdu, jos pakolaiset eivät saa tukea. Ilman palveluohjausta he ovat vaarassa syrjäytyä, Helppolainen toteaa. 

Viimeisessä tapaamisessa Helppolainen kertoi Iskifille, että hän saa tarvittaessa apua aikuissosiaalityön palveluista. 

– Hassanille jäi myös asiakkuus TE-toimistoon, sillä hänelle oli tehty nelivuotinen kotoutumissuunnitelma, kun hän täytti 17 vuotta eli hän ei jäänyt yksin. 

Ravintola-alalle kavereiden kannustamana

Sittemmin Iskifin opinnot kariutuivat, koska hän ei saanut työharjoittelupaikkaa, toisin kuin suomalaiset opiskelutoverinsa. 

– Olisin voinut suorittaa työharjoittelut koulussa, mutta en halunnut. Ajattelin, että voisin tehdä jotain muuta työtä, Iskif kertoo. 

Kaverit kannustivat Iskifiä ravintola-alalle, koska tiesivät hänen tekevän hyvää ruokaa. Iskif työskenteli kaksi vuotta Tampereella toimivassa libanonilaisessa Zeytuun-ravintolassa ennen kuin avasi kesäkuussa oman paikkansa.  

Samoihin aikoihin hän sai myös Suomen kansalaisuuden. Omaa tulevaisuuttaan Iskif aikoo rakentaa Suomessa. 

– Minulla on isot unelmat ja eivätkä ne kaikki voi toteutua, mutta toivon, että ravintolani menestyy, minulla on joskus oma perhe ja voin auttaa nuoria oman elämän alkuun. 

Kustannustehokas kotoutuminen kannattaa 

Kotoutumisen kustannukset ovat selvästi pienemmät kuin ne kulut, joita julkiselle taloudelle aiheutuu, jos maahanmuuttaja ei työllisty ja jää tulonsiirtojen varaan, sanoo johtava tutkija Hanna Pesola Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT). 

Maahanmuuttoiällä on iso merkitys maahanmuuton kokonaiskustannuksiin. Pesola korostaa, että olennaista on tarkastella kustannuksia maahanmuuttajan koko elinkaaren ajalta. 

– Lapsuus ja nuoruus sekä vanhuus ovat isoja menoeriä julkiselle taloudelle. Työikäisten maahanmuuttajien osalta lapsuuden ja nuoruuden kulut on katettu muualla. 

Pesola huomauttaa kuitenkin, että maahanmuuttajat ovat todella heterogeeninen joukko, joka koostuu luku- ja kirjoitustaidottomista aina kansainvälisten yritysten toimitusjohtajiin. 

– Maahanmuuttajilla on Suomeen saapuessaan hyvin erilaiset lähtökohdat. Jos heillä on heikot valmiudet työllistyä Suomen työmarkkinoille, vaatii heidän työllistymisensä investointeja. 

Kustannustehokas kotoutuminen on kuitenkin julkisen talouden kannalta järkevää, Pesola sanoo ja viittaa Matti Sarvimäen ja Kari Hämäläisen vuonna 2016 julkaistuun tutkimukseen. 

Sen mukaan kotoutumissuunnitelmien käyttöönotto vuonna 1999 nosti maahanmuuttajien palkka- ja yrittäjätuloja lähes 50 prosenttia kymmenen vuoden seurantajakson aikana. 

Pesolan mukaan onnistunut kotoutumispolitiikka hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa muutenkin kuin vain julkisen talouden kautta, sillä maahanmuuttajat ovat myös kuluttajia, mikä lisää paikallista kysyntää ja työpaikkoja. 

– Vielä olennaisempaa lienee se, että työvoiman parempi saatavuus todennäköisesti houkuttelee yrityksiä tekemään enemmän investointeja ja siten luomaan uusia työpaikkoja. 

Meeri Ylä-Tuuhonen