Kohti ihmettä

Kuva: Veikko Somerpuro

Kerroimme viime joulukuussa Islannin ihmeestä.

Islannissa yhteisillä kotiintuloajoilla, päihteiden saatavuuden rajoittamisella, lasten harrastusten tukemisella ja toimijoiden yhteistyöllä sekä tiedon keruulla suitsittiin nuorison päihdeongelma ja pahoinvointi. Tulokset vakuuttivat, ja kymmenet maat eri puolilla maailmaa ottavat nyt saarivaltiosta mallia.

Myös meillä on hallitusohjelman tavoitteena, että jokaisella lapsella ja nuorella on aito mahdollisuus harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Tavoite on tärkeä, sillä harrastukset ovat suojaava tekijä. Harrastuksissa saa ystäviä, uusia turvallisia aikuisia, onnistumisen kokemuksia.

Valitettavasti harrastusmaksut kuitenkin varmistavat, että näistä suojaavista tekijöistä pääsevät useimmiten nauttimaan ne hyväosaiset nuoret, joilla on jo valmiiksi enemmän. Vuoden 2017 Nuorisobarometrin mukaan nuorista 40 prosenttia jätti harrastuksen aloittamatta ja kolmannes joutui lopettamaan harrastuksen rahan puutteen vuoksi.

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa myös harrastamisessa.

Jotta hallituksen tavoite muuttuu teoiksi, tarvitaan rahaa ja sitä onkin nyt varattu 14,5 miljoonaa euroa. Tosin laskujeni mukaan pelkästään yhden 60 000 lapsen ikäluokan harrastuttaminen maksaa 12 miljoonaa euroa, jos harrastuksen onnistuu saamaan vuodeksi 200 eurolla.

Jos kaikki peruskoululaiset halutaan harrastuksen piiriin, rahaa tarvittaisiin jo 108 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi Islannissa lapsen harrastustuki on reilu 400 euroa.

Jotta täysipainoiseen Islannin malliin päästään, tulee harrastamisen oheen organisoida kotiintuloaikoja, paikallisesti tutkittua tietoa nuorten tilanteista, vanhempien tukemista ja ennen kaikkea yhteistä välittämistä. On myös huolehdittava, että palvelut ovat kunnossa niitä lapsia varten, joita harrastus ei voi enää pelastaa.

Kaisa Yliruokanen