Lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta puhuttaessa ajatellaan usein, että rikoksen tekijä on mies ja uhri tyttö. Todellisuus on kuitenkin moninaisempi.
Asiakasta hymyilytti, kun puhuimme hänen rakkauselämästään.
– V****, kerran musta levisi somessa yksi video, jossa panin yhtä muijaa puistossa, hän nauraa.
Valtaosaa ihmisistä tällainen video järkyttäisi, mutta tämän asiakkaan historia oli sen verran vaihderikas, että netissä leviävä nuoruuden seksivideo tuntui olevan hänestä enemmänkin huvittava asia.
En takertunut seksivideoon, koska lista asiakkaan elämässä tapahtuneista potentiaalisesti traumaattisista asioista oli niin pitkä, että minulla ei ollut varaa kohdistaa katsetta kaikkeen mikä vaikutti huolestuttavalta. Tämän asiakkaan maailmassa tällaisia asioita nyt vain sattui ja tapahtui.
Itseasiassa, olin huolissani siitä, oliko videolla esiintynyt nainen ollut kuinka päihtynyt ja oliko hän antanut suostumustaan aktiin.
Jos asiakas olisi ollut nainen, meidän molempien suhtautuminen tapahtuneeseen olisi todennäköisesti ollut hyvin erilainen. Minun muistivihkooni olisi päätynyt kirjaus koetusta seksuaalisesta väkivallasta.
Minulta jäi tunnistamatta, että myös asiakkaani oli kohdannut seksuaalista väkivaltaa. Vaikka hän oli naurava mies eikä koskaan sitä myöntäisi ääneen, hänestä saattoi tuntua nöyryyttävältä, että hänestä levitettiin videota, jossa hän oli yhdynnässä.
Lisäksi tällaisen materiaalin levittäminen toisesta on rikos.
Teknologian kehitys muuttanut väkivallan muotoja
Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan tilastoista ja tutkimuksista voi karkeasti väittää, että noin kolmasosa seksuaalisesta väkivallasta kohdistuu poikiin.
Teknologian kehitys on kuitenkin muuttanut seksuaalisen väkivallan ilmenemismuotoja. Teknologiavälitteinen seksuaaliväkivalta on pääasiassa seksuaalisten kuvien ja videoiden jakamista sekä yhä enemmän myös seksuaalisten tekojen live-striimausta. Live-striimaus on mahdollista lähes kaikilla sosiaalisen median alustoilla sekä verkossa pelattavissa videopeleissä.
Tällainen seksuaaliväkivalta voi tapahtua aikuisten ja lasten välillä tai lasten keskinäisissä suhteissa. Osa tästä rikollisuudesta on organisoitua kansainvälistä rikollisuutta, jossa lapsia ja nuoria kiristetään osallistumaan seksuaaliseen tekoon tai lähettämään seksuaalista materiaalia itsestään.
Ajatus siitä, että miestä ei voi raiskata elää yhteiskunnassa vahvasti.
Verkossa oleva, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali on myös helposti lasten itsensä saatavilla. Suojellaan Lapsia ry tekee töitä ennaltaehkäistäkseen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Heidän ReDirection-projektinsa on toteuttanut kansainvälisen kyselytutkimuksen pimeässä verkossa toimivista henkilöistä, jotka etsivät lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa sisältävää kuvamateriaalia. Vastaajia on tähän mennessä ollut yli 24 000.
ReDirection-kyselyn vastaajista jopa 76 prosenttia on nähnyt lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa kuvamateriaalia alle 18-vuotiaana, 45 prosenttia alle 13-vuotiaana.
– Olemme analysoineet noin 1,4 miljoonaa valokuvaa ja videota, jotka todistavat lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Niistä näkee, että seksuaaliväkivalta kohdistuu yhtä hyvin poikiin kuin tyttöihinkin, kertoo Suojellaan Lapsia ry:n toiminnanjohtaja Nina Vaaranen-Valkonen.
Ammattilaisetkin voivat ohittaa
Hyvän esimerkin nykytilanteesta antaa Norjassa tänä vuonna julkaistu tutkimus, johon osallistui noin 10 000 nuorta, puolet tyttöjä ja puolet poikia. Tutkimuksessa eroteltiin seksuaaliväkivaltaa kokeneet nuoret kolmeen ryhmään; fyysistä seksuaaliväkivaltaa kokeneet, teknologiavälitteistä seksuaaliväkivaltaa kokeneet sekä molempia seksuaaliväkivallan muotoja kokeneet.
Fyysistä seksuaaliväkivaltaa olivat kokeneet selvästi enemmän tytöt, teknologiavälitteisen seksuaaliväkivallan ryhmässä taas sukupuoliero katosi. Sitä oli kokenut lähes yhtä moni poika kuin tyttö.
Lisäksi tämä ryhmä poikkesi kahdesta muusta ryhmästä sosio-ekonomiselta taustaltaan niin, että ryhmän jäsenistä useampi tuli varakkaaksi luokiteltavasta perheestä.
Miksi sitten minä en, enkä asiakkaanikaan osannut tosielämän tilanteessa ottaa huomioon seksuaaliväkivallan ja sen potentiaalisten haitallisten vaikutusten mahdollisuutta?
Koettu seksuaaliväkivalta vaikuttaa poikiin ja tyttöihin monin tavoin aiheuttamalla muun muassa erilaisia mielenterveyden, itsetunnon ja seksuaalisuuden ongelmia. Pojilla ongelmien kirjossa korostuu antisosiaalinen käytös.
Osasyy sille, että poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaaliväkivalta jää piiloon on se, että heitä kohtaavat ammattilaiset tekevät kuten minä tein ja ohittavat ilmiön.
Ajatus siitä, että miestä ei voi raiskata elää yhteiskunnassa vahvasti.
Miesten pitäisi tunnistaa ilmiö
Tutkija Kristiina Raatevaara-Cameron Oulun yliopistosta tekee väitöskirjaa poikiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta, ja hän on haastatellut seksuaaliväkivaltaa kokeneita miehiä, joilla väkivallanteosta on usein vuosikausia aikaa.
– Olisi tärkeää, että miehet tunnistaisivat ilmiön. Tosi monet ovat kasvaneet luullen, että heidän kokemansa asiat kuuluvat nuoruuteen, hän kertoo.
Kun mies vihdoin rohkaistuu ja puhuu kokemastaan, hän saattaa olla tarkka siitä, millaisia kirjauksia asiasta tehdään organisaatioiden tietokonejärjestelmiin.
– Mies ei halua, että asia kirjataan ylös esimerkiksi Kantaan. He eivät halua, että tällaiset asiat ovat esimerkiksi työterveyslääkärin nähtävissä, Raatevaara-Cameron kertoo.
Pojat ja miehet itse eivät aina tunnista heihin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. He saattavat kokea osallistuneensa toimintaan ja syyllistävät itseään tapahtuneesta.
– Poika ei ymmärrä, että hänen kehonsa voi reagoida juuri niin kuin sen kuuluukin reagoida, mutta se ei vielä tarkoita suostumusta ja sitä, että hän on halukas osallistumaan seksuaaliseen tekoon, Raatevaara-Cameron sanoo.
Pojat itse eivät tunnista heihin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa.
Seksuaaliväkivallan uhriksi joutuminen tuottaa pojissa ja miehissä usein valtavaa häpeää. Miehen on vaikea asettua uhrin rooliin ja tutkimusten mukaan miehet pelkäävät, että se vähentää heidän miehisyyttään.
Myös pelot siitä, että seksuaaliväkivallan kokeminen kasvattaisi omaa riskiä tehdä seksuaaliväkivaltaa, saa pojat ja miehet vaikenemaan asiasta.
Tutkimusten mukaan tällaista yhteyttä ei kuitenkaan ole.
Häpeä koskettaa myös vanhempia
Tämänhetkisissä tilastoissa näkyy, että poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on useimmiten miesten tekemää. Joskus myös homoseksuaalisuuteen liittyvät pelot ja asenteet estävät poikia puhumasta kohtaamastaan seksuaaliväkivallasta.
Häpeä koskettaa myös seksuaaliväkivallan uhreiksi joutuneiden poikien vanhempia.
Suojellaan Lapsia Ry ohjaa Sinä Riität – verkkovälitteiset rikokset -vertaistukiryhmiä vanhemmille, joiden lapsi on joutunut seksuaaliväkivallan uhriksi.
– Tämä on vaikea ja raskas asia, ja uhriksi joutuneet lapset oireilevat monin tavoin. Työntekijät ohittavat joskus ilmiön syyllistämällä vanhempia. Vaikka vanhempi olisi yrittänyt kaikkensa, niin ratkaisua haetaan siitä, että vanhemmuus ei ole hallinnassa, Vaaranen-Valkonen sanoo.
Myös Raatevaara-Cameron nostaa esiin ammattilaisten roolin poikiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tunnistamisessa.
– Työntekijän, joka kohtaa seksuaaliväkivaltaa kokeneita henkilöitä, täytyy olla läsnä ja hänen täytyy olla käsitellyt omia seksuaalisuuteen liittyviä asenteita ja ajatuksia, jotta hän osaa kuulla asiakasta.
Kati Ala-Ilomäki, kirjoittaja on sosiaaliohjaaja, joka työskentelee seksuaaliväkivallan parissa ja toimii myös toimittajana.
