Kiusaamisen jälkihoitoon on kehitetty työskentelymalli

Jokaisesta ikäluokasta noin kymmenen prosenttia joutuu kiusatuksi koulussa. Nuoren kokemaa masennusta, ahdistusta, syömishäiriötä tai muita mielenterveyden häiriöksi luokiteltavia oireita saatetaan hoitaa lääkkeillä, kun ongelman varsinaista syytä, kiusaamista ei ole tunnistettu.

Koulukuraattorit, terveydenhoitajat ja psykologit ovat kertoneet, että toisella asteella nuorten ongelmien taustalta löytyy usein pitkäaikainen peruskoulussa tapahtunut kiusaaminen, joka syystä tai toisesta oireilee myöhemmin erilaisina ongelmina, sanoo

Myös nuorten psykiatrian puolelta tulee viestejä, että monet asiakkaat ovat kokeneet koulukiusaamista. Kiusaaminen kestää usein pitkään, ja traumatisoitumista tapahtuu toistuvasti ja nopealla tempolla.

Kiusaamisen jälkihoitoon ei ole ollut tarjolla hoitomallia.

Viranomaisilla ei ole työkaluja tunnistaa kiusaamisen oireita. Heiltä puuttuvat yhtenäinen, tarkoituksenmukainen työmenetelmä ja osaaminen kiusattujen ihmisten
kohtaamiseen.
− Meillä ei ole tähän asti ollut liioin selkeää kiusaamisen jälkihoidon mallia, jollaisen nyt olemme julkaisseet, kertoo erikoissuunnittelija Päivi Hamarus Keski-Suomen elinkeino‑, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

Kiusaamisella on pitkät jäljet

Hamarus on tutkinut kiusaamista vuodesta 1998 lähtien ja julkaissut sitä koskevia tutkimuksia ja oppaita. Syksyllä 2015 ilmestyi Päivi Hamaruksen, Tiina Holmberg-Kaleniuksen ja Saija Salmen kirjoittama Opas kiusaamisen jälkihoitoon. Teoksessa esitellään ensimmäistä kertaa käytännöllinen jälkihoidon malli.

Holmberg-Kalenius ja Salmi työskentelevät Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa Lahdessa. Oppaassa esitetty malli perustuu Valopilkun kehittämään vertaistukimalliin, ja siinä kuvatut kiusaamisilmiön piirteet, kiusaamisen vaikutukset ja jälkihoidossa käsiteltävät teemat liittyvät Päivi Hamaruksen tutkimustyöhön.

Vertaistukea ja keskustelua

Lapset ja nuoret eivät mielellään kerro kiusaamisestaan, koska häpeävät sitä. Jälkihoito voi Hamaruksen mukaan alkaa vasta sen jälkeen, kun kiusaaminen on saatu loppumaan. Nuorta ei voi kuitenkaan pakottaa jälkihoitoon, sillä kukin tarvitsee oman aikansa siihen, että kykenee ottamaan avun vastaan.

Joskus nuoren ahdistuksen voi laukaista jotain aiempaa traumaattista kokemusta muistuttava tilanne, eikä nuori pysty jäljittämään, mistä se johtuu.

− Saatetaan tarvita auttajan apua ohjaamaan keskustelu kiusaamiseen. Nuori kyllä usein siinä vaiheessa kertoo, Hamarus sanoo.

Vertaistukiryhmät on todettu hyvin toimivaksi jälkihoidon malliksi. Niitä on järjestetty muun muassa Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa Lahdessa, mutta tänä vuonna niiden vetäjäkoulutuksia tullaan järjestämään eri puolilla Suomea.

Tuki voi olla myös kahdenkeskisiä keskusteluita, sillä jos kiusattu on toistuvasti kokenut tulleensa hyljätyksi nimenomaan ryhmään liittymisessä, voi ryhmään meno olla vaikeaa.

Usein kiusattu kokee kiusaamisen johtuvan omasta syystään tai jostain hänen ominaisuudestaan. Hän kokee siitä syyllisyyttä ja väärää häpeää, mikä vaikuttaa itsetuntoon, minäkuvaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Keskustelussa ja tunteiden käsittelyssä on olennaista, että tapahtuneelle luodaan uudenlainen merkitys ja kertomus.

Jälkihoidon aikana on tärkeää, että löydetään oivallus, ymmärrys ja omat vahvuudet.

Ulos toivottomuudesta

Kiusaaminen saattaa aiheuttaa katkeruutta, vihaa ja epäluottamusta, jotka syntyvät siitä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, että kukaan ei puuttunut asiaan. Luottamus ihmisiä kohtaan horjuu, eikä kiusattu kykene rakentamaan uusia ihmissuhteita.

On tarpeen, että korjataan toivottomuuden tunne uudeksi toivoksi. Viha ei saisi kehittyä katkeruudeksi ja tuhoisaksi aggressioksi, vaan nuoren pitäisi käsitellä sitä ja jättää se lopulta taakseen.
− On olennaista tunnistaa, tunnustaa sekä käsitellä kokemukset ja tunteet, ettei niihin jäädä kiinni, Hamarus sanoo.

Oppaassa tarkastellaan kiusaamisilmiötä yhteisön näkökulmasta. Sitä voi tapahtua päiväkodissa, armeijassa tai työpaikalla. Ilmiö on kaikkialla olemukseltaan sama ja jättää samat jäljet.
− Me saatamme ajatella, että kiusatun ongelmat loppuvat, kun hän lähtee pois ryhmästä, mutta se ei ole niin. Kiusattujen jälkihoito on tärkeää, jotta traumat eivät jäisi vaikuttamaan koko loppuelämän ajaksi. Myös kiusaajalle olisi hyvä tarjota
apua väärien vuorovaikutusmallien hylkäämiseksi.

Hamarus suosittelee opasta erityisesti sosiaalityöntekijöille ja koulukuraattoreille, jotka työssään joutuvat kohtaamaan kiusattuja nuoria.
− Opas antaa käytännölliset ohjeet, kuinka hoitoprosessia ohjataan ja autetaan nuorta, ennen kuin tämä hakeutuu mielenterveyspuolelle.

Iita Kettunen