Psykologi Soile Poijulan mielestä koulukiusaaminen ei lopu ellei myös kiusaajaa ja hänen vanhempiaan auteta. Kuva: Nina Susi
Kiusatun sekä kiusaajan ja hänen vanhempiensa hoito voi auttaa katkaisemaan kiusaamiskierteen, joka traumatisoi uhrinsa vakavasti.
Koulukiusaamista pitäisi psykologi, traumapsykoterapian kouluttajapsykoterapeutti Soili Poijulan mielestä tutkia ja hoitaa myös psyykkisen trauman näkökulmasta.
On raportoitu, että 30–40 prosentille kiusatuista lapsista ja nuorista kehittyy traumaperäinen stressihäiriö. Uusimpien tutkimusten mukaan uhriaan vahingoittamaan pyrkivä ja jatkuva koulukiusaaminen voi aiheuttaa traumaperäistä stressihäiriötä vakavamman monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön.
– Kiusaaminen on todettu yhtä vaurioittavaksi psyykkisen trauman aiheuttajaksi kuin perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö, Poijula sanoo.
Koulukiusaamista koskevista tutkimuksissa on havaittu, että koulukiusaamiseen on pyritty puuttumaan vain koulun näkökulmasta tavoitteena saada se loppumaan. Ei ole ymmärretty, kuinka tärkeää on uhrien ja tekijöiden hoito ja auttaminen.
Kiusaaminen on todettu yhtä vaurioittavaksi pyykkisen trauman aiheuttajaksi kuin perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.
Lääketieteessä ei ole ennen ollut traumaperäisen stressihäiriön diagnoosin suhteen yksimielisyyttä siitä, voiko koulukiusaamista pitää trauman aiheuttajana.
Suomessa vuonna 2022 käyttöön otettavassa WHO:n ICD-tautiluokituksessa on traumaperäisen stressihäiriön lisäksi ensimmäistä kertaa mukana myös monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi.
Vakava, monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö syntyy pitkään jatkuneessa koulukiusaamisessa eli silloin, kun lapsi altistuu äärimmäisen uhkaavalle, toistuvalle traumaattiselle tapahtumasarjalle, jota hän ei voi paeta. Sen oireisiin vaikuttaa traumaattisten tapahtumien vakavuus, kesto ja sisältö.
Kiusattujen oireet ovat perinteisiä mielenterveyshäiriöitä monimuotoisempia. Monimuotoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön kuuluu vakavia tunteiden säätelyn ongelmia, kielteisiä itseä koskevia uskomuksia, häpeän, syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita, kertoo Poijula.
– Ihmissuhteissa ja läheisyyden tunteiden kokemisessa on vaikeuksia. Vakavasti traumatisoituneen uhrin toimintakyky heikkenee oireiden takia. Hänen riskinsä altistua uhriksi muissakin yhteyksissä kasvaa, sillä hän ei kykene normaalilla tavalla puolustamaan itseään.
Kiusaaminen saatava loppumaan
Ensisijaisinta ja tärkeintä on saada kiusaaminen loppumaan, Poijula painottaa. Hänen mielestään kaikilla kouluilla ei puututa kiusaamiseen asianmukaisesti tai niillä ei ole kykyä hoitaa kiusaamistapauksia tehokkaasti.
Kiusaamisen katkaiseminen edellyttää, että rehtori suhtautuu kiusaamiseen vakavasti ja myös kaikki opettajat ja koulun henkilöstö ovat sitoutuneita kiusaamisen estämiseen.
Poijulan mielestä Kiva koulu ‑mallissa kiusattujen tarpeet sivuutetaan ja se on todettu tehottomaksi vakavissa kiusaamistapauksissa.
– Kiva Koulu ‑malli toimii lähinnä silloin, kun kysymyksessä ovat perusterveet lapset, jotka ymmärtävät tehneensä väärin, katuvat ja pyytävät anteeksi ja heidän käytös muuttuu. Mutta malli ei toimi, jos kiusaajalla on isompia ongelmia. Siihen on havahduttu vasta nyt vakavien väkivallan tekojen jälkeen.
Myös kiusaaja vanhempineen tarvitsee interventioita.
Jos kiusaamiseen ei puututa nopeasti, se voi jatkuessaan ja raaistuessaan muuttua hengenvaaralliseksi.
– Perusopetuslain mukaan koulun pitää taata lapselle turvallinen oppimisympäristö, mutta käytännössä sitä ei turvata. Välituntivalvontaakin voidaan laiminlyödä, mikä on virkarikos, muistuttaa Poijula.
Uhrit eivät saa hoitoa
Poijulan mielestä kiusaamisen loppumiseen vaikuttaisi, jos uhreille ja kiusaajille olisi tarjolla asianmukaista hoitoa.
Poijula toi esille koulukiusattujen lasten traumatisoitumisen jo 90-luvun lopulla. Silloin Kiusattujen Tuki ry oli jättänyt valtiontalouden tarkastusvirastolle selvityspyynnön kouluväkivallan ja koulukiusaamisen uhrien hoidosta. Uhreiksi joutuneita lapsia toimitettiin psykiatriseen hoitoon sairaaloihin, vaikka muut hoitomuodot olisivat Poijulan mukaan hoitotuloksiltaan parempia ja halvempia yhteiskunnalle. Hän muistutti, että koulukiusaamisen aiheuttama traumatisoituminen pitäisi muistaa tehtäessä nuorelle diagnoosia.
Parikymmentä vuotta on kulunut, eikä asia ole juuri edennyt. Vakavan kiusaamisen uhrit eivät aina saa hoitoa.
– Koulun kriisitoimintamallin tulee sisältää selkeät ohjeet koulun henkilöstölle, oppilashuollolle ja kouluterveydenhuollolle kiusaamisen uhrien ja kiusaajien sekä heidän vanhempiensa kriisiauttamisesta, psykologisen ensiavun ja kriisi-interventioiden antamisesta, avun tarpeen arvioinnista ja suositeltavista hoitomuodoista sekä pätevistä avun tarjoajista, Poijula painottaa.
Uhreja voidaan hoitaa traumaperäisen stressihäiriön tai monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön suosituksien mukaisella traumakeskeisellä kognitiivisella psykoterapialla tai vaiheorientoituneella pitkäkestoisella traumapsykoterapialla.
– Traumatietoisuuteen koulutuksen saaneen koulun opettajilla on kyky auttaa traumatisoituneita lapsia tuntemaan olonsa turvalliseksi. He tunnistavat kiusaamiseen liittyvät reaktiot ja oireet sekä niitä laukaisevat traumatriggerit ja räätälöivät oppimisympäristön traumatisoituneelle oppilaalle sopivaksi moniammatillisen yhteistyön tuella. He ymmärtävät myös, milloin lapsi tarvitsee ammattiapua.
Kaikkien taitoja tarvitaan
Myös kiusaaja vanhempineen tarvitsee interventiota. Lasten, nuorten ja perheiden traumakeskeisestä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on kehitetty Suomessakin jo pilotoitu sovellutus kuritusväkivallan riskissä olevien vanhempien ja heidän lastensa auttamiseksi.
– Vanhemmat saavat ohjausta väkivallan hillintään, ja lapset ja nuoret elämiseen sellaisessa perheessä. Tämäntyyppinen hoitomalli tarvittaisiin kiusaajille ja heidän vanhemmilleenkin. Kiusaajien asenne ja käyttäytymismalli ei muutu, jos vanhemmat eivät saa tukea kasvatustehtäväänsä, Poijula toteaa.
– Mallin pitäisi olla sellainen, että jos joku kiusaa, ymmärretään, että hänellä on ongelma. Kiusaajan pitää vanhempineen saada asianmukainen arviointi ja hoito.
Empatiataidoille luodaan pohja jo varhaisessa vuorovaikutuksessa.
Kiusaamiseen puuttumisessa tarvitaan myös koko koulun sosiaalisemotionaalisia taitoja. Tunnetason empatia on vastalääke halulle kiusata. Empatiaa sanotaan mekanismiksi, jonka avulla ymmärrämme toisiamme.
– Ihmiset ovat erilaisia empatiataidoiltaan. Liiallinen stressi ja kuormittuneisuus heikentää empatiataitoja, ja ne tuottavat negatiivista tunnetta ja käyttäytymistä. Empatiataitojen perusta on aivojen etuotalohkoissa, jotka kypsyvät vasta varhaisaikuisuudessa. Ne säätelevät impulssikontrollia, Poijula kertoo.
Empatiataidoille luodaan pohja jo varhaisessa vuorovaikutuksessa. Mitä enemmän vanhemmat kiinnittävät huomiota pienen lapsen ilmeisiin ja pohtivat lapsen kanssa niiden takana olevaa lapsen tunnetilaa, sitä enemmän lapsen empatiataidot voivat kehittyä. Kiusaamisen ehkäisyä on se, että empatiataitoja vahvistavia tekijöitä olisi mahdollisimman paljon.
– Lähdetään aivan varhaisen vuorovaikutuksen vanhemmuuden taidoista ja edetään päivähoidon ja koulun aikuisiin, jotka ovat pohjana lapsen ja nuoren empatian kypsymiselle ja kehittymiselle.
Kiusaamisen uhreista moni on sanonut, että kunpa olisi ollut edes yksi aikuinen, joka olisi pysähtynyt, kysynyt, kuunnellut, ottanut vakavasti ja auttanut.
– Ongelma ei ole väkivallan uhri, vaan tekijän käyttäytyminen. Ongelmaa ei pidä vältellä muualle katsoen, Poijula sanoo.
